Reidar Särestöniemi tuntuu olevan tänä keväänä kaikkien huulilla. Hänen taidettaan on esille Helsingissä Didrichsenin museossa, Rovaniemen taidemuseossa sekä Särestöniemi-museossa. Kesällä Taidekeskus Salmelaan avautuu mittava Särestöniemi-näyttely.
Selvitimme, miten hyvin Särestöniemeen liitetyt uskomukset pitävät paikkansa.
1. Itseoppinut Lapin shamaani
Taiteilija Reidar Särestöniemi sai varhain maineen myyttisenä shaamanina, vaikka hän itse toistuvasti yritti oikoa käsitystä haastatteluissa. Hänen boheemi elämäntyylinsä Lapissa eristyksissä muusta taidemaailmasta ja mystisinä koetut maalaukset vahvistivat mielikuvaa erityislaatuisesta taiteilijasta.
Maine elää edelleen vahvana. Särestöniemi on haluttu nähdä eksoottisena oman tiensä kulkijana. Todellisuudessa Särestöniemen taide ei syntynyt silkasta Lapin lumosta.
– Särestöniemi oli varmasti yksi koulutetuimpia sen aikaisista taiteilijoista niin Suomessa kuin ulkomaillakin, muistuttaa taidehistorioitsija Juha-Heikki Tihinen Kulttuuricocktail Liven lähetyksessä.
Särestöniemi opiskeli Helsingissä taideakatemiassa ja Leningradissa Ilja Repin -instituutissa.
Tihisen mukaan 70-luvulla kuvataiteilijan piti olla hiljaa ja antaa kuvien puhua puolestaan. Särestöniemi ”puhui ja puhui” eikä ollut lainkaan vaikeneva stereotyyppinen kuvataiteilija. Särestöniemen kohdalla ärsytystä lisäsi se, että hän pyysi tauluistaan ennenkuulumattoman korkeita hintoja.
– Hänellä oli hyvin klassinen koulutus, mutta hän on jotain hyvin muuta. Se on hämmentävää sekä suurelle yleisölle että taidepiireille, pohtii Särestöniemestä elämäkerran kirjoittanut kirjailija Noora Vaarala.
2. Kekkosen kaveri
Taiteilija Reidar Särestöniemi tunnettiin elinaikanaan silloisen tasavallan presidentin Urho Kekkosen kaverina. Kuvat Särestöniemestä ja Kekkosesta saunan lauteilla ovat monella edelleen muistissa. Ystävyys ei ollut pelkästään hyvä juttu. Taidepiireissä Särestöniemi nähtiin Kekkosen miehenä, ei uskottavana taiteilijana.
– Kekkosen arvostus oli jonkinlainen kuoleman suudelma, sanoo Juha-Heikki Tihinen.
Kekkosen takia Särestöniemi nähtiin ensisijaisesti eliitin taiteilijana. Hänen taiteensa oli statussymboli. ”Taistolaiset kakarat ja Särestöniemi seinällä” oli 60–70-luvulla sanonta, joka viittasi porvarilliseen menestykseen.
Mielikuvista huolimatta Särestöniemen ja Kekkosen väitetty ystävyyssuhde saattaa olla luultua ohuempi. Tietokirjailija Noora Vaaralan mukaan suhdetta on liioiteltu. Jokainen tapaaminen on hyvin dokumentoitu, koska media kutsuttiin mielellään tapaamisiin paikalle.
Molemmat hyötyivät julkisuudesta. Kekkonen sai mainetta maakuntien miehenä, ja Särestöniemi sai kaipaamansa arvostusta. Lehtijuttujen ulkopuolella yhteydenpito näyttäisi olleen vähäistä.
3. Reidar on vihdoin saanut arvostusta taidepiireissä
Särestöniemi oli uransa aikana taidepiirien karsastama. Kun seuraa tämän kevään hypeä, voisi ajatella, että Särestöniemi on vihdoin saanut kaipaamansa arvostuksen. Kulttuuricocktailin lähetyksessä keskustelijat Noora Vaarala ja Juha-Heikki Tihinen ovat kuitenkin eri mieltä.
– Kyllä se vähän nihkeää on edelleen (arvostus). Särestöniemi on jäänyt tämmöiseksi taidetta kotiinsa ostavan ihmisen taiteilijaksi, sanoo Juha-Heikki Tihinen.
Noora Vaarala nostaa esiin vastikään julkaistun Uuden jutun -artikkelin, jossa taidekriitikko Timo Valjakka ja taiteilija Anna Tuori pohtivat oliko Särestöniemi statustaiteilija. Valjakka toteaa, että Särestöniemi oli tyrkky, joka antoi haastatteluja naistenlehtiin. Tuorin mukaan Särestöniemi ei tuonut ilmaisullaan mitään uutta taiteeseen. Hän oli kiinnostavampi hahmona kuin taiteelliselta arvoltaan.
– Sen lukeminen oli aika häkellyttävää minulle. Muotoilut olivat suoraan 70-luvulta. Ei se kuva hänestä kaikelta osin ole muuttunut, sanoo Noora Vaarala.
Vaaralan mukaan on kuvaava myös se, ettei Särestöniemen taide päässyt 100-vuotisjuhlavuonna edelleenkään Helsingin suurmuseoihin.
4. Särestöniemen homous ei näy hänen taiteessaan
Särestöniemen taiteesta tulee monelle mieleen Lapin luonto ja maisemakuvaukset. Hänen taiteeseensa ei historiallisesti ole liitetty sateenkaarisymboliikkaa. Homouden esille nostaminen on aiheuttanut vuosien varrella paheksuntaa.
Noora Vaaralan mukaan queer-identiteetti on kuitenkin keskeistä Särestöniemen taiteen kannalta ja teema oli mukana tuotannon alusta alkaen. Vaarala pohtii, miksei Särestöniemeä ole nostettu Magnus Enckellin, Tove Janssonin ja Tom of Finlandin kaltaiseksi kansainväliseksi queer-ikoniksi.
Taidehistorioitsija Juha-Heikki Tihisen mukaan Särestöniemi käsitteli lopulta teemoja suhteellisen avoimesti. Osa maalauksista oli hyvinkin eroottisia. Merkityksiä löytyy kun niitä osaa etsiä. Esimerkiksi syleileville eläimille Särestöniemi maalasi viikset.
Symboliikkaa oli myös luonnon esittämisessä. Vaaralan kirjoittamassa elämäkerrassa taidehistorian professori emerita Tuija Hautala-Hirvioja sanoo, että pohjoinen suo, jänkä, näyttäytyy Reidarin taiteessa jopa eroottisena paikkana. ”Täytyy tietää mihin uskaltaa astua, jotta jalka ei uppoa.”
Lähteenä käytetty Noora Vaaralan kirjoittamaa elämäkertaa ”Sarviini puhkeaa lehti - Ihmeellinen Reidar Särestöniemi”.