Minja Rantalainen, 15, nousee Ilmajoen Musiikkijuhlien nokimustalle lavalle.
Se on musta, koska 1700-luvun alussa keisari Pietari Suuri antoi käskyn, joka heijastui Rantalaisenkin kotiseudulle:
”Polttakaa Pohjanmaa mustalle mullalle sadan virstan leveydeltä. Tappakaa ja kiduttakaa asukkaat, ottakaa orjiksi lapset ja nuoret.”
Suomi oli osa Ruotsin kuningaskuntaa ja joutui keskelle Ruotsin ja Venäjän raakaa sotaa.
Venäläiset tottelivat keisarinsa käskyä, ja ruotsalaiset pakenivat heidän edestään. Suomalaiset jäivät yksin, ja etenkin pohjalaisalueilla kylät ja siviilit kärsivät.
Nyt uutisissa seurataan Venäjän Ukrainassa käymää hyökkäyssotaa. Sen ja isonvihan ajan väliltä löytyy yhtymäkohtia, sanoo Suomen historian professori Kustaa H. J. Vilkuna.
– Sotarosvoaminen, lasten kidnappaaminen, väestösiirrot – eikö ihminen ole yhtään sivistynyt? Vilkuna pohtii.
Uuden Isoviha-oopperan on Ilmajoen Musiikkijuhlien 50-vuotisjuhlavuodelle säveltänyt Uljas Pulkkis. Libreton on kirjoittanut Anneli Kanto.
– Yhtäkkiä olimme hyvin ajankohtaisen aiheen äärellä. Nyt tuhotaan infrastruktuuri, silloin poltettiin pellot ja vietiin karja. Elämisen pohja tuhotaan ja siviiliväestö kärsii, Kanto sanoo.
Ilmajoen musiikkijuhlien mustissa lavasteissa nuori Minja Rantalainen tekee ensimmäistä oopperarooliaan. Häntä kuvaus isonvihan ajasta järkyttää.
– Tiesin, että Venäjä hyökkäsi Suomeen, naisia raiskattiin ja että kaikki tuhottiin. Ajatus on aika kauhea.
”Näkyväksi kokonainen menneisyyden kansa”
Etelä-Pohjanmaalla isonvihan ajasta on tarinoita siksi, että ihmisiä jäi eloon niitä kertomaan, Suomen historian professori Kustaa H. J. Vilkuna sanoo.
Toisin on Pohjois-Pohjanmaalla.
Vilkunan mukaan isonvihan aikainen julmuus oli omaa luokkaansa myös omassa ajassaan.
– Euroopan näkökulmasta esimerkiksi venäläisten tekemät väestönsiirrot ja kidutuskeinojen valikoima olivat täysin poikkeuksellista. Ne keinot, joita Ruotsin armeija käytti samaan aikaan, olivat hyvin paljon lievempiä, Vilkuna sanoo.
Suomalaisten vastarinta kukistettiin nopeasti. Yhden ihmisen tekemisestä rangaistiin koko seutukuntaa.
– Pienikin vastarinta tarkoitti kollektiivista kostoa tulella ja miekalla.
Venäläiset kidnappasivat siviilejä ja etenkin lapsia myytiin orjiksi. Ennen isoavihaa edelliset laajamittaiset lastenryöstöt oli tehty Rooman valtakunnan aikaan.
– Sotajoukoissa nähtiin, että oli mukavaa, kun leirissä pyöri lapsia ja oli elämää. Lapsilla käytiin myös kauppaa ja heillä oli taloudellista arvoa.
Kun isonvihan ajan uhrit kerrotaan kymmenellä, päästään tekemään vertailua nykyaikaan, Vilkuna sanoo.
– Teoksella tulee näkyväksi kokonainen menneisyyden kansa.
Julma ja kaunistelematon
Kustaa H. J. Vilkunan mukaan on hyvin suomalainen perinne tehdä epookkimaisista ajanjaksoista ja historian käännekohdista ooppera.
Libreton tehnyt Anneli Kanto on sitä mieltä, että isoviha-aihe kannattaa käsitellä juuri täällä, pohjalaisalueella, missä taistelut ja terrori jättivät sukuihin jälkensä.
Isonvihan aikaisia murha- ja piilopaikkoja on eri puolilla pohjalaismaakuntia ja tapahtumista muistuttavat esimerkiksi monet paikannimet. Myös Ilmajoen ooppera-areena on paikalla, missä isonvihan aikaan hirtettiin kaksi miestä.
Itse asiassa isostavihasta on Suomessa kuitenkin puhuttu aika vähän, Kanto sanoo.
– 1800-luvun alussa Suomi siirtyi Venäjän vallan alle, sitten sata vuotta eteenpäin Suomi oli YYA-Suomi. Ei ollut poliittisesti korrektia puhua siitä, mitä Venäjän joukot tekevät. Isostavihasta on menty aika siististi yli, eikä sodan hirvittävää brutaalisuutta ole käsitelty.
Oopperastaan Kanto lupaa, että se on julma, eikä kaunistele ajan tapahtumia.
– Se ei ole poliittisesti korrekti. Se on semmoinen, kuin isoviha oli. En halunnut, että isoviha on lavaste, jonka edessä näytellään rakkaus- tai seikkailutarina.
Minja Rantalainen on tarinassa Pirkitta, nuori tyttö, jonka elämän kasakat mullistavat. Rantalaisen mukaan hahmossa on mukana vahva toivo, vaikka tarina kaikkineen järkyttää tekijääkin.
– Itkin, kun luin librettoa. Se on tosi jännittävä, pelottava, surullinen ja koskettavakin, ja menee ihon alle.
Artikkelia varten on haastateltu myös Eteläpohjalaiset Juuret ry:n pitkäaikaista puheenjohtajaa Matti Lehtiötä sekä ilmajokelaista sukututkijaa ja Ilmajoen historian harrastaja Tapio Piirtoa.
Korjattu 8.6.2025 klo 21.35: Isovihan vuodet 1713-1721:ksi faktalaatikon otsikossa