Kun hallitus vielä valmistautui keskiviikkona päättyneisiin budjettineuvotteluihinsa viime viikolla, maailma kohahti.
Paavi Franciscus kuoli. Pääministeri Petteri Orpo (kok.) esitti monen muun tavoin suruvalittelut viestipalvelu X:ssä.
Monesta muusta poiketen Orpolla oli kuitenkin jaettavanaan myös henkilökohtainen kokemus katolisen maailman korkeimmasta johtajasta.
Orpo tapasi paavin keväällä 2019. Tapaamisen syy oli ilmastopolitiikka.
Orpo oli tehnyt sillä saralla jotain, joka kiinnosti itse paavia.
Tuohon aikaan Orpo oli juuri päättänyt pestinsä valtiovarainministerinä Juha Sipilän (kesk.) hallituksessa. Hän oli ollut perustamassa uutta, kansainvälistä valtiovarainministereiden ilmastokoalitiota.
Paavi Franciscus taas oli edeltäjiään edistyksellisempi ja tunnettiin muun muassa ilmastotyöstään. Paavi puhui useissa yhteyksissä kiireestä ilmastokriisin pysäyttämisessä.
Orpon alulle paneman koalition tavoite oli sama. Suomalaisministerin idea oli saada maailman valtioiden rahakirstuja vartioivat ministerit puhaltamaan yhteen hiileen ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä.
Budjetit ja verotus kun ovat kaikkein tehokkaimmat keinot vähentää päästöjä, Orpo sanoi tuolloin.
– Minä olen kannustanut kollegoitani ottamaan käyttöön kestävän kehityksen budjetoinnin. Idea on yksinkertainen. Kun laadimme valtion budjettia, mietimme jokaisen euron – niin tulojen kuin menojen – vaikutukset ympäristöön ja ilmastoon, hän kirjoitti Maaseudun Tulevaisuudessa paavin tapaamisen jälkeen.
Laittamalla päästöille hinta niiden alkulähteillä saadaan koko prosessi oikeille urille, Orpo kuvasi.
Kyse on toisin sanoen hinnalla ohjaamisesta, tutummin saastuttaja maksaa -periaatteesta.
Sama tapahtuu parhaillaan muun muassa EU:n päästökaupassa. Siinä teollisuuden pitää maksaa jokaisesta ilmoille päästämästään hiilidioksiditonnista. Järjestelmä on saanut ilmastoa lämmittävät päästöt reippaaseen laskuun myös Suomessa.
Kuusi vuotta sitten paavia tavatessaan Orpoa puolueineen odotti oppositio.
Mutta nyt hänellä olisi pääministerinä viimein mahdollisuus laittaa omat oppinsa täytäntöön. Kuluneen viikon puoliväliriihi olisi ollut loistava hetki valjastaa budjetit ja verot ilmastotoimiin.
Osin niin tehtiinkin. Suuret vihreät investoinnit saivat esimerkiksi verokannustimen.
Mutta on yhä yksi ilmastopolitiikan alue, jossa saastuttaja ei joudu maksamaan. Se on samalla Orpon hallituksen kinkkisin ilmastopoliittinen kysymys: metsät.
Niiden sitoman hiilen varaan hallitus on laskenut merkittävän osan tarvittavista päästövähennyksistä. Hiilinielu on kuitenkin hakattu lähes matalaksi. Maaperän päästöt syövät sen, mitä puuston nielusta on jäljellä.
Lukuisat talousasiantuntijat ovatkin muistuttaneet Orpoa vanhasta tutusta periaatteesta.
Verot ja päästömaksut kannattaisi valjastaa ohjaamaan myös metsien ja maankäyttöä. Hiilelle pitäisi laittaa hinta, eli käytännössä nielun pienentämisestä pitäisi joko sakottaa tai sen ylläpitämistä korvata.
Tätä viestiä Orpon hallitukselle ovat jakaneet varsin arvovaltaiset tahot: kansainvälinen valuuttarahasto IMF, teollisuusmaiden järjestö OECD, tutkimuslaitos Etla sekä myös valtiovarainministeriö.
– Päästöjä ja nieluja hinnoittelevien ohjauskeinojen käytön edellytyksiä nielupolitiikassa tulee -- selvittää pikaisesti, ministeriö evästi hallitusta jo kolme vuotta sitten.
Käytännön toteutuksiakin on listattu: puupolttoaineiden verotuen lopettaminen voisi suitsia hakkuita. Metsänomistajille voisi maksaa korvausta hiilinielun säilyttämisestä. Metsäkatomaksu taas vähentäisi metsän muuttamista esimerkiksi pelloiksi.
Näitä keinoja hallitus ei kuitenkaan tuonut puoliväliriiheen päätettäväksi.
Orpo ja valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) eivät toki tulleet median eteen täysin tyhjin käsin keskiviikkona.
He lupasivat vauhdittaa metsien kasvua jakamalla reilun kymmenen miljoonan tuen lannoittamiseen ja metsätuhojen ehkäisyyn.
Voi kenties myös laskea Orpon ja kokoomuksen ansioksi, ettei puoliväliriihi äitynyt riidaksi koko ilmastolain avaamisesta ja hiilineutraalisuustavoitteesta.
Sellaista perussuomalaisten uumoiltiin hautovan kuntavaalitappionsa jälkeen.
Orpo ilmoitti, että hallitus pitää kiinni sekä laista ja tavoitteesta. Lakia tosin päätettiin arvioida vielä erikseen, mutta jos tarkkoja ollaan, ilmastolaki vaatii säännöllistä arviota ihan itsekin.
Käytännössä pääministeri potkaisi pallon puoliväliriihestä sinne, minne koko metsien ja hiilinielun ongelmavyyhti on kasattu odottamaan: energia- ja ilmastostrategiaan.
Sanahirviö on yksi ilmastolain vaatimista suunnitelmista. Sen pitäisi valmistua ennen kesää.
Ministerit ovat vedonneet strategiaan: vasta siinä paljastuu, miten hallitus lopulta luovii ilmastotavoitteeseensa.
Harva tuskin odotti puoliväliriihestä kaikkia ratkaisuja pattitilanteeseen.
Mutta on kuitenkin vaikea nähdä, että hallitus sopisi hiilinielua vahvistavista veroista ja maksuista – siis taloustietäjien mukaan niistä tehokkaimmista keinoista – enää nyt, kun rahaneuvottelut on jo käyty.
Paavi haudataan tänään lauantaina Roomassa.
Hän arvostaisi varmasti Orpon hallituksen aikomusta tehdä Suomesta hiilineutraali maailman maiden etujoukoissa, vuonna 2035.
Paavi saattaisi silti ihmetellä, miksi entinen valtiovarainministeri ei ole jo laittanut kaikkia saastuttajia maksamaan, kuten lupasi.
Voi olla ettei suomalaisvierasta enää nähtäisi Vatikaanissa kehuttavana.
Voit seurata paavin hautajaisia Yle Areenassa.
Juttua korjattu 26.4. klo 10.55: Jutussa sanottiin, että hallitus päätti yli sadan miljoonan tuesta metsien kasvuun. Tuki on kuitenkin yhteensä 14,9 miljoonaa euroa.