”Tämä tapahtui aivan liian nuorena ja liian äkkiä. Se ei ollut ajatuksenkaan tasolla vielä mahdollista. En ollut osannut mitenkään varautua siihen.”
Näin muistelee Maiju Helenius muutaman vuoden takaista hetkeä, kun hänen poikansa, silloin 16-vuotias Konsta Helenius, muutti pikahälytyksellä Ylöjärveltä Mikkeliin. Tappara oli tehnyt pojasta lainasopimuksen jääkiekon SM-liigajoukkue Jukureihin.
Seuraava isku tuli kaksi kuukautta myöhemmin. Maiju Heleniuksella todettiin rintasyöpä. Sairaus vei toisen rinnan, hiukset ja hetkeksi luottamuksen tulevaan.
Konsta asui silloin Mikkelissä yksin kolmiossaan, jonne äidille oli varattu oma huone. Äiti olisi voinut tehdä etätöitä ja olla teini-ikäisen pojan apuna arjen askareissa. Oli tarkoitus auttaa molempia sopeutumaan paremmin.
Se suunnitelma ei toteutunut, sillä syöpähoidot pitivät äidin Pirkanmaalla.
– Mutta Konsta sanoi, että pärjää yksin. Ja niin pärjäsikin, Maiju-äiti kertoo.
Konsta Helenius on lupaava jääkiekkoilija, joka on edennyt urallaan poikkeuksellisen nuorena. Vuosi sitten hän pelasi kaikkien aikojen nuorimpana Suomen miesten MM-kisajoukkueessa.
Nyt hän tavoittelee läpimurtoa maailman parhaassa jääkiekkosarjassa NHL:ssä.
Jääkiekkoperhe
Heleniusten perheessä jääkiekolta ei voi välttyä. Voisi sitä pyhänäkin asiana pitää.
Tapparan viiri hulmuaa vasten Näsijärven kimaltavaa vettä perheen kotona Ylöjärvellä. Se vaihdetaan Suomen lippuun kuulemma vain juhannuksena.
Tappara-fanius on peräisin puoliso Terolta, joka on perheen kiekkoasiantuntija. Äiti taas on perheessä se, joka on pitänyt huolta, että pojilla on ruokaa ja treenivaatteet ovat puhtaita.
– Minä opin paitsiosäännön vasta vähän aikaa sitten. Se on niin vaikea! Maiju Helenius sanoo ja nauraa.
Vaikka jääkiekko ei olekaan Maiju-äidin intohimo, on hän silti kiekkomutsi henkeen ja vereen. Kun kausi on käynnissä, ei Heleniuksia näy Lapissa laskettelemassa tai etelässä rantalomalla. Ystävätkin tietävät, että Maiju ehtii illanistujaisiin aikaisintaan keväällä.
Perheen kolme poikaa pelaa jääkiekkoa, kaikki vakavissaan. Kallella, 21, on jo takana muutamia liigapelejä ja Kasperi, 9, ”aikoo mennä pitkälle”.
Maiju sanoo, että haluaa tarjota Kasperille samat mahdollisuudet kuin isoveljilleen. Ei se uhraukselta tunnu, kun haluaa pojilleen parasta.
– Mietimme yhtenä lauantaina, ehtisimmekö Teron kanssa elokuviin. Kasperilla oli samana päivänä lopputurnaus ja tajusimme, että emme tietenkään. Joten kyllä tämä sama arki jatkuu vielä nuorimmankin kanssa, äiti nauraa.
Syöpäuutinen salattiin ensin Konstalta
Tammikuun lopussa 2023 Maiju Helenius sai syöpädiagnoosinsa. Perhe päätti, että syöpäpommia ei voi pudottaa yksin Mikkelissä asuvalle Konstalle puhelimitse.
Isoveli Kalle ja osa läheisistä kuitenkin tiesi jo. Konstan henkinen valmentaja ja agentti kannustivat perhettä kertomaan mahdollisimman pian, ettei tieto tulisi Konstan korviin jostain muualta.
Jukurit tuli Tampereelle pelireissulle muutamaa viikkoa myöhemmin. Konsta oli ottelun jälkeen hyvällä tuulella, höpötti pelistä ja odotti innolla Raumalla pelattavaa maajoukkueturnausta. Äidin oli vaikea löytää sanoja.
– Lopulta kerroin, että tällainen on löytynyt. Konstan ensimmäinen kysymys oli, että miksi se tuli sulle.
Sillä hetkellä äidillä ei ollut antaa vastauksia. Kuvantamiset olivat vielä kesken ja hoidoista ei oltu vielä päätetty. Yhdestä asiasta hän kuitenkin on varma:
– Olen koko ajan miettinyt, että jos tämä jollekin meidän perheessä piti tulla, niin onneksi minulle eikä pojille, Maiju sanoo ja liikuttuu.
Elämää mullistavasta uutisesta huolimatta Konstan ammattilaiskiekkoura jatkui Mikkelissä, ja äidinkin syöpähoidot purivat.
Seuraava pommi tuli äidille aivan liian pian.
Kesän 2024 jääkiekkoliiga NHL:n varaustilaisuudessa Konsta Helenius varattiin Buffalo Sabresiin numerolla 14. Varaustilaisuudessa NHL-joukkueet voivat varata nuorien tulokkaiden pelaajaoikeuksia. Varatuksi tuleminen on monen kiekkoilevan pojan unelma.
Konsta sanoo aina, että mitään ei ole vielä saavutettu. Hän on ollut aina ankara itselleenkin. Minä olen sitten iloinnut pienistäkin stepeistä hänen puolestaan.
Maiju Helenius
Vielä samana syksynä vaari saatteli pojan lentokentälle Yhdysvaltojen-koneeseen.
– Olihan sitä puhuttu ja naureskeltu, että änäriin [NHL:ään] poika on menossa. Mutta se oli kaukainen haave, ja aika harva siinä onnistuu. Yhtäkkiä se iski tajuntaan, että poika onkin parin tunnin ajomatkan sijaan pitkän lentomatkan päässä.
Konsta päätyi syksyn harjoitusleirin päätteeksi pelaamaan AHL:ään farmijoukkue Rochester Americansiin, joka tekee yhteistyötä NHL:ssä pelaavan Sabresin kanssa. Farmijoukkueissa pelaajia kehitetään NHL:ää varten.
Lokakuussa äiti matkusti New Yorkin osavaltioon poikansa luokse tekemään sitä, mitä piti tehdä jo pari vuotta sitten Mikkelissä: auttelemaan kodin askareissa.
– Käytiin yhdessä kaupassa, ihmeteltiin pyykinpesukonetta ja hankittiin Konstalle lisää keittiötarvikkeita, Maiju-äiti luettelee.
Pari viikkoa vierähti nopeasti, vaikka loppuajasta Konsta kyselikin jo, voisiko äiti kenties lähteä.
– Vitsailin olevani ainakin muutaman kuukauden, ja Konsta oli aivan järkyttynyt ja vakuutteli pärjäävänsä, äiti nauraa.
AHL:n raakuus kalvaa äitiä
Välillä äitiä kylmää seurata poikansa menoa rapakon toisella puolella. Konsta on koko kiekkouransa ajan ollut joukkueidensa nuorimpia pelaajia, ja äidin mukaan usein silmätikkuna.
AHL:ssä kilpailu on poikkeuksellisen rajua, koska lähes kaikki pelaajat ovat farmiliigassa edistämässä omaa uraansa eivätkä puhaltamassa yhteen hiileen.
Sitä on vaikeaa katsoa, kun on opettanut lapsilleen, että kaikkia pitää kohdella tasapuolisesti.
– Se on uskomattoman raaka maailma, vaikka olisi vanhemmatkin mukana.
Äiti on sanonut Konstalle, että kotiin tai vaikka Euroopan pelikentillekin voi aina palata, mutta toistaiseksi nuori mies on sinnikkäästi päättänyt jatkaa unelmansa tavoittelua.
– Konsta sanoo aina, että mitään ei ole vielä saavutettu. Hän on ollut aina ankara itselleenkin. Minä olen sitten iloinnut pienistäkin stepeistä hänen puolestaan.
Onneksi Konsta on äitinsä mukaan ollut aina hetkessä eläjä eikä murehdi asioita. Yhdysvaltoihin muuttaminenkaan ei hetkauttanut.
– Ulkopuolinen ei varmasti olisi uskonut, että tunnin päästä poika on muuttamassa toiselle puolen maailmaa. Yritin sanoa, että kutsunnatkin pitäisi jotenkin sopia, mutta Konsta sanoi, että kerro vain, mitä hänen pitää tehdä, äiti naurahtaa.
Mutta kyllä äidin syöpädiagnoosi on vaikuttanut perheen arkeen, ei siitä mihinkään pääse.
Maiju itse ajattelee, ettei aio enää elämässään himmailla. Jäljellä olevista päivistä kun ei kukaan tiedä, oli terve tai ei.
– Eivät pojatkaan enää ole niin huolettomia kuin ennen, vaikka olemmekin Teron kanssa toitottaneet ja patistaneet nauttimaan. Heidän onnensa on meidän onnemme.
Äitienpäivänä 2025 Konsta Helenius täyttää 19 vuotta. Onnentoivotukset ja kuulumiset vaihdetaan puhelimitse, kuten jo monena vuonna aiemminkin.
Kauheaahan se on, kun pojat ovat kaukana, äiti myöntää. Hän odottaa jo kiihkeästi kauden päättymistä.
Yhdeksänvuotias Kasperikin tykkää, kun veljet ovat kotona. Onpa kesällä Ylöjärvellä Heleniusten pojista hetkisen aikaa melkein ruuhkaa, kun 19-vuotiaana kotoa muuttanut Kallekin on kauden päätteeksi tuonut tavaransa kotiin ennen kuin hän jatkaa matkaa uuteen seuraansa.
– Kyllä minä mieluummin pitäisin pojat täällä kotona ja vaikka ihan kolmekymppisiksi asti. Mutta meille on ollut aina selvää, että sitä tehdään, mikä lapsista tuntuu hyvältä. Nämä vain ovat niitä uhrauksia, joita pitää tehdä.