– En tiedä oikein, mitä tapahtui. Se tuli niin nopeasti.
Niko Anttola oli vähäsanainen mies, kun hän kertasi MM-hiihtoviestin kaatumistaan Ylelle.
Suomen avausosuutta vienyt Anttola kellahti kumoon Granåsenin stadionille vievässä kovavauhtisessa laskussa, ja joukkueen peli oli pelattu.
Myöhemmin Anttola sanoi joukkueen yhteishaastattelussa, että hän ottaa täyden vastuun joukkueen 10. sijasta.
– Ei, kyllä me otetaan iso tappihali ja jatketaan eteenpäin, Ristomatti Hakola kuittasi heti Anttolan perään.
Kyseessä oli jo kymmenes suomalaiskaatuminen vuosien 2017–2025 MM-kisoissa.
Edellisen kerran Suomen hiihtomaajoukkue selvitti MM-kisat ilman kompurointeja vuonna 2015 Falunissa, joka isännöi myös seuraavia MM-kekkereitä kahden vuoden kuluttua.
Anne Kyllönen kaatui naisten 4x5 kilometrin viestissä Val di Fiemmen MM-kisoissa 2013.
Arto Koivisto kaatui Innsbruckin olympialaisissa 1976, kun hän joutui väistämään ladulle eksynyttä turistia. Kaatuminen maksoi sauman olympiakultaan, mutta Koivisto sai kisasta kuitenkin pronssia.
Ylen asiantuntija Ville Nousiainen pitää listaa valitettavana. Hän kuitenkin korostaa, ettei kaatuva suomalainen ole hiihtopiireissä vielä käsite. Yhteistä nimittäjää nurin menemisille ei ole.
– MM-kisoja on hiihdetty viime vuosina aika hurjissa oloissa. Ladut ovat välillä olleet mitä sattuu. Suomalaiset eivät ole ainoana rähmällään, Nousiainen sanoo.
Vaikka Anttolan kaatuminen ei mennyt olosuhteiden piikkiin, Trondheimin kisoissa on nähty kaikkea muuta kuin ideaaleja hiihto-oloja, etenkin Granåsenin stadionilla.
Martin Löwström Nyenget menetti mitalin väliaikalähdössä, kun hän kompuroi kotiyleisönsä edessä stadionin nousun päällä.
Paria päivää aiemmin Jonna Sundling putosi skiathlonin kultakamppailusta kaaduttuaan stadionin viimeisessä mutkassa ja vei mukanaan Norjan Heidi Wengin.
Lauri Vuorinen pystyi välttämään kahden kilpakumppanin kolarin sprintin puolivälierässä matkallaan MM-pronssiin.
– Siitä on puhuttu täällä, että vitsi kun ei aina olisi tätä vesisohjoa, jossa huollolla tehdään isoja eroja.
Nousiaisen mukaan ideaalisessa tilanteessa pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisat järjestettäisiin kuukautta nykyistä aiemmin.
Ajankohdan sanelee kuitenkin pohjoismaisten hiihtolajien markkina-arvo, joka on yli kaksi kertaa pienempi kuin Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n keihäänkärkilajin eli alppihiihdon.
Myös omana lajiliittonaan toimiva ampumahiihto vaikuttaa pohjoismaisten hiihtolajien MM-kalenteriin, joka on naulattu jatkossakin helmi-maaliskuun taitteeseen.
Toisin kuin maastohiihdolle, lajiperheen rahasammolle mäkihypylle lumiolot eivät ole ongelma.