Kun äänet tulevat, 16-vuotias Silja toimii niiden mukaan.
Hän on yrittänyt kuristautua vyöhön, tukehduttaa itsensä muovipussilla, ottanut lääkkeitä ja viillellyt. Jos tilanne menee mahdottomaksi, Silja päätyy nuorisopsykiatrian osastolle.
– Osastolla mä olen ollut aika lailla vain säilössä. Siellä ei ole otettu oikein kantaa mihinkään muuhun kuin lääkeasioihin, kertoo Silja.
Oireilu alkoi pari vuotta sitten. Silja sai ensin keskusteluapua, mutta ääniharhojen takia hänet ohjattiin nuorten psykiatriselle poliklinikalle. Silloin hän pääsi myös pidemmälle tutkimusjaksolle osastolle.
Siljalla diagnosoitiin psykoottinen masennus, ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Hänellä on myös syömishäiriöön liittyvää oireilua.
Lääkitys ei tepsi
Siljan äidin Merjan mukaan tyttären hoito oli koko ensimmäisen vuoden lähinnä pallottelua. Tytön ongelmat eivät tuntuneet kuuluvan oikein millekään hoitotaholle.
Ääniharhat ovat oireista hankalimpia, eikä lääkitys tepsi niihin. Kuntoutukseen Silja ei ole päässyt. Siljan äiti Merja on toivonut alusta asti, että ääniharhojen syy yritettäisiin selvittää.
– Yhdelläkään kertaa ei ole tutkittu, mistä ne tulevat. Onko se skitsofrenian oire, psykoottinen masennusoire vai pakkoajattelua? Tutkimusten kautta löytyisi varmasti keino, miten niitä voitaisiin hoitaa, Merja sanoo.
Silja ja Merja esiintyvät tässä jutussa anonyymeinä, koska kyse on alaikäisen terveysasioista. Yle on nähnyt useita Siljan potilaskertomuksia ja kuullut tallenteen psykiatrisella osastolla järjestetystä palaverista.
Eräänä talvisena torstaina ääniharhoja oli ollut jo päiviä, eikä Silja ollut syönytkään juuri mitään. Kouluun menemisen sijaan hän meni vessaan viiltelemään.
Merja sai puhelun psykiatriselta osastolta. Silja ei tulisi enää kotiin, koska hän tarvitsi jatkuvaa valvontaa. Tarkempiin tutkimuksiin ei silti ollut lääkärien mielestä vieläkään tarvetta, vaan Silja päätettiin sijoittaa väliaikaisesti lastensuojelulaitokseen. Hoitoa hän ei siellä saa.
– Ohjaajat kysyvät, että miten on päivä mennyt, mutta olen aika paljon yksin omassa huoneessani, Silja kertoo.
Tavallinen tarina
Lastensuojelun keskusliiton mukaan mielenterveyshäiriöstä kärsivä nuori saattaa pyöriä pitkäänkin avun liepeillä sitä kuitenkaan saamatta.
– Lastensuojelu joutuu sitten korjailemaan, kun kriisi on jo päällä. Silloin mukaan on kumuloitunut usein jo muutakin kuin se psykiatrisen avun tarve, johon oltaisiin ajoissa puuttumalla voitu vastata puhtaasti terveydenhuollon palveluilla, sanoo erityisasiantuntija Laura Holmi Lastensuojelun keskusliitosta.
Holmi kommentoi asiaa yleisellä tasolla, eikä tunne tai kommentoi Siljan tapausta.
Hän sanoo, ettei lastensuojeluyksikössä useinkaan ole tarpeeksi psykiatrista osaamista eikä välttämättä edes riittävästi työvuorossa olevia aikuisia auttamaan itsetuhoisia nuoria.
– Nuorten ongelmat kriisiytyvät usein virka-ajan ulkopuolella, kun henkilökuntaa on vähemmän.
Kriisitilanteessa lopputulos on usein sama kuin kotona: nuori päätyy päivystykseen ja sieltä kiireellisellä lähetteellä muutamaksi päiväksi osastohoitoon. Sitten hän palaa lastensuojelun hoiviin, ja rulla voi alkaa alusta.
Kolmen lain solmu
Sosiaali- ja terveysministeriö on tietoinen ilmiöstä, jossa alaikäisiä ajautuu lastensuojeluyksiköihin, koska oikeita palveluja ei ole ollut tarjolla. Ministeriö on pyytänyt asiasta lisätietoja uuden lastensuojelulain valmistelun tueksi hyvinvointialueyhtiö Hyvil oy:ltä.
Hyvilin erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen selvitti, että noin 300 alaikäistä seitsemältä hyvinvointialueelta sijoitettiin viime vuonna kodin ulkopuolelle puhtaasti palvelujärjestelmän puutteiden takia. Todellisuudessa määrä on suurempi, koska kyselyyn jätti vastaamatta suurin osa hyvinvointialueista.
Valtaosa näistä alaikäisistä oli psykiatrisen hoidon tarpeessa. Kotiolojen vakavien ongelmien takia sijoitetut lapset on rajattu joukosta pois. Viime viikolla Yle kertoi lapsista ja nuorista, joiden päihdeongelma jää helposti hoitamatta lastensuojeluyksikössä.
Puustinen-Korhonen sanoo, että isona ryhmänä nousivat kyselyssä esiin juuri itsetuhoiset lapset.
Mielenterveyslain mukaan alaikäinen pitäisi ottaa hoitoon, kun hänen terveytensä tai turvallisuutensa on välittömässä vaarassa. Usein lapsi ei kuitenkaan halua tahdonvastaista hoitoa. Silloin hänet päädytään monesti sijoittamaan lastensuojeluyksikköön, sillä lastensuojelulain perustelu kiireelliseen sijoitukseen on käytännössä sama: terveys tai turvallisuus on välittömässä vaarassa.
– Lastensuojelulain mukaan vaara siis olisi, mutta mielenterveyslain mukaan ei olisi. Sitten on vielä terveydenhuoltolaki, jonka mukaan lapsen on saatava hänelle kuuluvat terveyspalvelut ensisijaisesti suhteessa lastensuojelun palveluihin. Kummallista on, sanoo Puustinen-Korhonen.
Kun kaikki muuttui
Siljalla itsetuhoisuus on ajoittaista. Kotioloissa ei ole todettu puutteita, eikä Silja käytä päihteitä. Hän saattaa pärjätä viikkoja tai jopa pari kuukautta hyvin. Kun äänet palaavat, on helvetti irti. Ne voivat asettua taloksi viikoiksi, ja niitä voi olla aamusta iltaan.
Kun Silja yritti kuristaa itsensä vyöllä, oman alueen nuorisopsykiatrian osasto oli täynnä. Silja lähetettiin toisen hyvinvointialueen psykiatriselle osastolle. Siellä lääkäri kirjoitti lähetteen pidemmälle tutkimusjaksolle, joka tulisi tehdä oman alueen sairaalassa. Oma hyvinvointialue kuitenkin torppasi lähetteen.
Siljan perhe on löytänyt joitakin keinoja, joilla tyttöä voi auttaa. Autoajelut, korttipelien tai Playstationin pelaaminen ja musiikin kuuntelu voivat häätää ääniharhat taka-alalle.
Ääniharhat vaikuttavat koko perheeseen. Siljan siskoa pelottaa välillä tulla kotiin, jos onkin tapahtunut jotain. Vyöt, kengännauhat, puhelinlaturien johdot ja hedelmäveitsetkin on pidettävä lukkojen takana.
Nyt Silja viettää viikot laitoksessa ja käy sieltä koulua, mutta tulee viikonlopuiksi kotiin. Merjan mielestä lastensuojeluyksikkö on Siljalle väärä paikka.
– Psykiatrisen hoidon tarpeeseen on vastattu lastensuojelullisilla toimenpiteillä. Silja on myös sen ikäinen, että pystyy toteuttamaan äänten käskyjä vapaasti, Merja sanoo.
Lastensuojelun on käytännössä pakko ottaa hoiviinsa myös ne alaikäiset, joiden oikea paikka olisi muualla. Muutoin kyseessä olisi heitteillejättö.
– Lääkärin vastaanotolla sanotaan, että meillä on täällä tosi täyttä, mutta voisit mennä lastensuojelulaitokseen. Pitäisi lopettaa tämä kaupittelu. Ei sijaishuolto ole mikään apteekin hyllyllä oleva tuote, jonka voi potilaalle ojentaa, sanoo erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen Hyvil oy:stä.
Saako Silja vihdoin hoitoa?
Tarve lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon yhdistävistä yksiköistä on tunnistettu Suomessa jo vuosia sitten. Niissä lapsi tai nuori saisi saman katon alta myös terveyspalvelut ja tukea koulunkäyntiin.
Yksittäisillä hyvinvointialueilla, kuten Pohjois-Savossa, on jo otettu askeleita siihen suuntaan. Kuopiossa toimii yksikkö, jossa on tarjolla sekä psykiatrian että lastensuojelun palvelut. Lähellä on myös sairaalakoulu.
Siljan voimat alkavat olla lopussa. Nyt kahden vuoden jälkeen avohoidon puolella on viimein otettu tytöstä koppi, ja Silja on päässyt mielenterveyttä tukevaan fysioterapiaan. Ääniharhoja on myös tarkoitus tutkia keväällä lisää.
Tutkimuksia hän odottaa lastensuojeluyksikössä.
Onko sinulla juttuvinkki Ylen uutisiin?
Voit olla luottamuksella yhteydessä. Voit lähestyä meitä myös sähköpostilla: [email protected]. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta. Tietoja käsitellään vain journalistisessa tarkoituksessa.