Kun ajaa etelän suunnasta ja sukeltaa kalliotunnelin läpi, putkahtaa kylään, jonka ilme muistuttaa keskieurooppalaista maisemaa. Idyllistä tehdasmiljöötä ympäröivät rehevät lehdot ja kylän läpi soljuu kirkas joki.
Raaseporissa sijaitsevan Fiskarsin ruukkikylän luonto on innoittanut taiteilijoita ja käsityöläisiä jo kolmen vuosikymmenen ajan.
Fiskarsissa syntyneitä töitä on nähtävillä tänä kesänä taide- ja muotoilubiennaalissa. Kolmatta kertaa järjestettävä tapahtumakokonaisuus kokoaa yhteen arvostettujen kotimaisten ja kansainvälisten taiteilijoiden teoksia.
Biennaali koostuu kahdesta Fiskarsin historialliseen rautaruukkiin rakennetusta poikkitaiteellisesta päänäyttelystä: Yllätysvieraasta, joka esittelee kansainvälistä ja kotimaista muotoilua sekä Hauras-näyttelystä, jonka on kuratoinut taidehistorioitsijana ja Ateneumin taidemuseon johtajana tunnettu Marja Sakari.
Hauraus on teemana monitulkintainen. Teoksista useat tarkastelevat luonnon haurautta, mutta tuovat samalla esille sitä, miten voimakas luonto voi olla. Hauraus kuvastaa aikaamme, Sakari sanoo.
– Niin sodat kuin luonnonkatastrofit uhkaavat ihmisiä ympäri maailman. Fiskarsin ympäristö on herättänyt monet taiteilijoista pohtimaan, miten ainutlaatuinen luonto ja sen monimuotoisuus voidaan säilyttää tulevaisuudessa.
Kun Sakaria pyydettiin näyttelyn kuraattoriksi, hänelle oli selvää, että se tulisi keskittymään paikallisiin taiteilijoihin.
Sellaisia Fiskarsissa riittää.
Kylä on tunnettu muotoilun ja taiteen keskuksena. Fiskarsissa asuu ja työskentelee lähes 150 taiteilijan, muotoilijan ja käsityöläisen yhteisö, taiteilijaosuuskunta Onoma, jonka 30-vuotista näyttelytoimintaa Hauras juhlistaa. Yhteensä näyttelyssä on yli 60 fiskarsilaisen taiteilijan töitä.
Hauraudella on myös alateemoja.
– Työt käsittelevät lisäksi lapsuutta ja leikkiä. Toisaalta aikaa, tilaa ja paikkaa. Kysymyksiä, jotka Fiskarsissa ovat hyvin tärkeitä, kertoo Sakari.
Uuttera yhteisö, jollaista ei ole muualla
Hauraudessa on myös voimaa. 30 vuotta sitten perustettu Onoma on yksi Suomen vanhimmista toiminnassa olevista taiteilijaosuuskunnista. Vaikka alkuvaiheiden jälkeen jäseniä on tullut ja mennyt, osuuskunta on pysynyt sitkeästi kasassa.
Kuvataiteilija Viivi Varesvuo on yksi Onoman varhaisimmista jäsenistä. Hän vieraili ensimmäisen kerran Fiskarsissa vuonna 1993. Tuolloin saksistaan tunnetun kulutustavaroita valmistavan Fiskars Groupin tehdas oli muuttanut Fiskarsin ruukista Billnäsiin. Muuton myötä oli vapautunut paljon työtiloja ja asuntoja.
Silloinen yrityksen varatoimitusjohtaja Ingmar Lindberg kutsui keraamikkoja, korutaiteilijoita, kuvataiteilijoita, muotoilijoita ja muita luovien alojen ammattilaisia asuttamaan tyhjilleen jäänyttä ruukkia.
Varesvuo löysi Fiskarsista miehensä kanssa "järkyttävässä kunnossa" olleen talon, jonka he remontoivat. Hän on edelleen aktiivisesti mukana osuuskunnassa.
– Onoma on poikkeuksellinen taiteilijayhteisö paitsi Suomessa myös maailmalla, koska täällä on niin paljon jäseniä eri puolilta kulttuuria ja taidetta. Kun tarvitsee apua tai näkemyksiä, aina on joku, jonka puoleen kääntyä.
Marja Sakarin mukaan Fiskarsin ruukista ja sen taiteilijayhteisöstä tekee erityisen myös se, että toiminta on ympärivuotista. Esimerkiksi Mathildedalin ruukissa Salossa toiminta ei ole yhtä aktiivista.
– En tiedä missään maailmassa yhtä elävää yhteisöä, joka tekee taidetta.
Fiskarsissa lapsuutensa viettänyt kuvataiteilija Peetu Liesinen uskoo, että uniikin paikan Fiskarsista tekee yhteisö, elävä kulttuuri, luonto ja idyllinen miljöö. Liesinen lähti kotikylästään 16-vuotiaana ja palasi juurilleen neljä vuotta sitten tuoreen perheensä kanssa.
Lapsena hän kävi katsomassa näyttelyitä ruukissa. Nyt hän on yksi taiteilijoista.
– Nostalgista, siltä tämä tuntuu. Teokseni kuvastaa itselleni kaupungista maalle muuttoa. Kun lähtee tarpeeksi kauas kaupungin valosaasteesta, ja katsoo syksyn taivasta, näkee tähdet. Se tuo rauhaa ja juurruttaa jalat maahan.
Taide elää kuoleman jälkeenkin
Näyttelyn teema ulottuu myös ihmiselämän haurauteen. Sakari halusi nostaa esille viisi paikallista edesmennyttä taiteilijaa.
Heihin lukeutuvat kansainvälisestikin menestyneet kuvanveistäjä Martti Aiha ja suurista akryylimaalauksistaan tunnettu kuvataiteilija Jukka Mäkelä. Näyttelyssä on esillä myös Vallilan painokangaskuoseista ja Arabian keramiikkamallistoista muistetun Howard Smithin kolme tekstiiliteosta 1960–1990-luvuilta.
Muotoilija ja puuseppä Markku Kososen ja puukoistaan tunnetun hopeaseppä Stig Nordmanin teokset ovat niin ikään nähtävissä Fiskarsin ruukin Kuparipajaan rakennetussa näyttelyssä.
Näyttelytilassa kaikkien taiteilijoiden teokset ovat esillä tasavertaisina. Sakarin visiona on ollut, että menehtyneiden taiteilijoiden teokset muistuttavat, kuinka taide elää myös kuoleman jälkeen.
– Vaikka elämä on haurasta, taide on sinnikästä ja pysyvää.