Riihimäellä eläimiä vuosikaudet auttanut Annulii Koponen oli jo laittamassa pillit pussiin, kun ilmoitus uudesta maksusta tuli. Apuun riensi joukko hänelle tuntemattomia ihmisiä, jotka käynnistivät pienkeräyksen eläintensuojelutyön tukemiseksi.
– Sillä on ollut tosi iso merkitys. Olin jo päättänyt, että lopetan tämän auttamisen. Minusta on ihan sikailua, että tällainen maksu peritään.
Tammikuussa tuli tieto maksusta, joka peritään luonnonvaraisten eläinten hoitopaikasta tehtävän ilmoituksen käsittelystä. Uusi eläinsuojelulaki velvoittaa vapaaehtoiset auttajat ilmoittamaan paikasta, jossa luonnonvaraisia eläimiä hoidetaan.
Kesäkuun alkupäiviin saakka jatkuva keräys on tuottanut tähän mennessä noin 2500 euroa, kertoo Päivi Orava, yksi keräyksen alulle laittajista.
– Keräykseen tulleet summat ovat vaihdelleet eurosta sataseen. Kyllä tämä auttamisen halu on yllättänyt, Orava kertoo.
Myös Koponen hämmästelee ihmisiltä löytynyttä auttamisen halua. Keräykseen osallistui useita kymmeniä yksityisiä ihmisiä Riihimäen seudulta. Myös muutamat yritykset lahjoittivat. Koponen pohtii, että ilmeisesti hänen harrastuksensa auttaa villieläimiä koetaan tarpeelliseksi.
Riihimäellä asuva Annulii Koponen voi maksaa ilmoituksen käsittelymaksun pienkeräyksestä kertyneillä varoilla. Loput rahat Koponen käyttää hoitamiensa luonnoneläinten ruokiin sekä niiden eläinlääkäri- ja hoitokuluihin.
Koponen pitää hyvänä, että vapaaehtoiset eläintenauttajat ovat rekisterissä, mutta aluehallintovirastoon tehtävästä ilmoituksesta perittävä maksu tuntuu epäreilulta.
SEY: Naurettavaa joutua maksamaan vapaaehtoistyöstä
Maksu uhkaa romuttaa vapaaehtoisten verkoston, joka on kantanut ison vastuun luonnonvaraisten eläinten auttamisessa. Aluehallintovirastolle suoritettava maksu alennettiin 620 eurosta 85 euroon.
Monella paikkakunnalla maksu voi olla viimeinen pisara, joka lopettaa vapaaehtoistyön eläinten auttamiseksi. SEY:n Suomen eläinsuojelun luonnonvaraisten eläinten hankkeen asiantuntija Sonja Blom kertoo yhdistykseen saapuneista viesteistä, joiden mukaan ilmoitusmaksu on johtanut hoitotyön lopettamiseen.
– On täysin naurettavaa, että vapaaehtoiset joutuvat maksamaan työstä. Ainoa järkevä vaihtoehto olisi, että itse asiassa vapaaehtoisille maksettaisiin tästä työstä.
Blom huomauttaa, että hoitotyö on äärimmäisen vaativaa. Se vie aikaa ja kuluttaa tekijänsä voimia. Kiitoksia siitä saa harvoin.
– Luonnonvaraisten eläinten hoitajat tekevät välttämätöntä työtä. Olisi toivottavaa, että he saisivat ansaitsemaansa arvostusta.
Selkeä linja hukassa
Suomen suurin eläinhoitola on Korkeasaaren villieläinsairaala, jossa hoidetaan vuosittain noin 1 500 eläintä. Näistä kolme neljäsosaa on lintuja, kertoo villieläinsairaalan kuraattori Ville Vepsäläinen.
Vepsäläisestä suurin haaste luonnonvaraisten eläinten hoidossa on, että viranomaiset eivät koordinoi ja rahoita sitä. Korkeasaaressa päärahoitus saadaan eläintarhan lipputuloista, valtionavustuksen osuus on vajaat 20 prosenttia.
– Luonnonvaraisten eläinten hoidossa tilanne Suomessa vaihtelee paljon. Etelä-Suomessa tilanne on hyvä, mutta kaikkialla asia ei ole samoin. On sääli, ettei tärkeälle työlle ole olemassa minkäänlaista mallia, harmittelee Vepsäläinen.