Talouden säästökuuri tarkoittaa monilla hyvinvointialueilla sitä, että leikkuri iskee myös vanhuspalveluihin. Samaan aikaan väestö vanhenee.
Kun hoivapaikkoja on vähemmän, vastuu vanhuksesta siirtyy yhä enemmän omaisille. Se on Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan yliopistonlehtori Lina Van Aerschotin mielestä huono ratkaisu.
Hän listaa nyt kolme syytä, miksi vanhustenhoitoa ei voi sysätä yhä enemmän omaisten vastuulle.
1. Ilmiö on suurempi mitä tilastot antavat ymmärtää
Van Aerschot muistuttaa, että vain pieni osa omaishoidosta on virallisesti tuettua tai tunnustettua.
THL:n mukaan Suomessa on noin 50 000 tunnustettua ja tuettua omaishoidettavaa. Heistä noin 30 000 ihmistä on yli 75-vuotiaita.
Ilmiö koskettaa kuitenkin huomattavasti suurempaa joukkoa suomalaisia.
Arvioiden mukaan Suomessa on noin 350 000 omaishoitajaa. Kun kaikki arjen tuki ja läheisten auttaminen niputetaan yhteen, läheisiään korkean iän tai vamman takia auttavien lukumäärä nousee 700 000:een.
– Eli noin joka kolmas työikäinen tukee jotakuta läheistään.
Samaan aikaan yhteiskunnassa käydään jatkuvaa keskustelua työurien pidentämisestä.
– En ymmärrä, miten tämä aiotaan yhteensovittaa omaishoidon tarpeiden tai vaatimusten kanssa, Van Aerschot sanoo.
Van Aerschotin mukaan niin sanottuja ”hyödyntämättömiä resursseja” ei löydy myöskään esimerkiksi siitä, että vanhat ihmiset hoitaisivat toisiaan.
2. Yhä useampi suomalainen asuu yksin
Niin Suomessa kuin maailmallakin yhä useampi vanhus asuu yksin ja on perheetön. Tilanne nostaa esiin periaatteellisen kysymyksen vastuunkantamisesta.
Kaikilla ei lähtökohtaisesti ole edes mahdollista saada tukea ja apua läheisiltään.
– Kysymys on, miten käy heidän kohdallaan, jos palveluista vaan karsitaan.
Useat hyvinvointialueet ovat kertoneet esimerkiksi vähentävänsä ympärivuorokautisen asumisen paikkoja.
Ilmiö ei ole uusi. Viimeisten 30 vuoden aikana palveluiden saamisen kriteerit ovat tiukentuneet.
– Nykyään tarvitsee olla entistä huonokuntoisempi saadakseen palveluja.
Yhtenä ratkaisuna on esitetty ostopalveluita, mutta niihin kaikilla ei ole varaa. Pohjimmiltaan kyse on periaatteellisesta kysymyksestä, Van Aerschot muistuttaa.
– Jos vastuu on jollakin muulla kuin yhteiskunnalla, se on toisin kuin mitä lainsäädännössä sanotaan.
3. Palveluiden karsiminen osuu myös läheistään hoitaviin
Omaishoitajana toimiminen voi olla hyvin kuormittavaa. Samaan aikaan, kun väestö vanhenee ja omaishoitajia tulee lisää, osa hyvinvointialueista on leikkaamassa esimerkiksi päiväkeskustoiminnasta, joka tukee yhtä lailla hoidettavaa ja hoitajaa.
Omaishoidon tuella hoidettavia vanhoja ihmisiä on Suomessa arviolta 30 000. Heistä suurin osa tarvitsisi heti ympärivuorokautista hoitoa.
Omaishoidosta saatava palkkio perustuu lakiin. Se on työmäärään ja työn vaativuuteen nähden usein pieni, alle 500 euroa kuukaudessa.
Van Aerschot kertoo, että myös omaisten kuuleminen palvelujärjestelmässä ontuu. Tämä asia olisi korjattavissa ilman suuria taloudellisia satsauksia.
Usein hyvinkin raskaalla työllään omaishoitajat säästävät eri laskelmien mukaan yhteiskunnan varoja useilla miljardeilla vuodessa.
– Olisiko mahdollista kanavoida näitä omaishoitajien säästämiä miljardeja edes vähän omaishoitajien tukemiseen?
4.3. klo 20.53: Poistettu jutussa kaksi kertaa esiintynyt sama lause ensimmäisen väliotsikon jälkeen.
Keskustelu omaishoidosta jatkuu maanantain A-studiossa, jossa aiheesta keskustelevat Van Aerschotin lisäksi Päijät-Hämeen hyvinvointialuejohtaja Petri Virolainen ja omaishoitaja Nina Suursalmi.
Voit katsoa A-studion Yle Areenasta.
Mitä ajatuksia omaishoidon tilanne herättää? Voit keskustella aiheesta 4.3. klo 23 asti.