Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä on ehdottanut pienten keskussairaaloiden määrän karsimista potilasturvallisuuden vuoksi. Asiantuntijoiden mukaan peruste ei ole pitävä.
Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen johtaja, potilasturvallisuuden professori Tuija Ikosen mukaan sairaalan koko ei vaikuta potilasturvallisuuteen.
– Meillä ei ole tilastotietoa Suomesta, että sairaaloita voisi laittaa paremmuusjärjestykseen potilasturvallisuuden perusteella tai sanoa, että pienissä yksiköissä on enemmän potilasturvallisuusriskejä kuin suurissa yksiköissä, Ikonen sanoo.
Potilasturvallisuus riippuu hänen mukaansa siitä, mitä ja miten palveluja tuotetaan, millaiset resurssit ovat käytössä ja kuinka hyvä henkilöstön osaaminen on.
Ikosen mukaan potilasturvallisuuden vaarantumisen riski kasvaa, jos osaavaa henkilöstöä ei ole saatavilla tai jos hoidon tarvitsijoita on samaan aikaan enemmän kuin pystytään hoitamaan.
– Tämä voi olla sekä ison että pienen yksikön ongelma, Ikonen sanoo.
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esitti tammikuussa, että keskussairaaloiden palveluja keskitettäisiin isoihin yksiköihin. Asiaa perusteltiin muun muassa henkilöstön riittävyydellä ja potilasturvallisuudella.
Päätös voisi tarkoittaa Savonlinnan, Kemin, Oulaisten, Salon ja Valkeakosken sairaalapalveluiden karsimista. Esityksestä ei ole vielä tehty poliittisia päätöksiä.
Keskittäminen on hyödyllistä vaikeissa tapauksissa
STM:n työryhmän puheenjohtaja, Päijät-Hämeen hyvinvointialuejohtaja Petri Virolainen pitää palveluiden keskittämistä perusteltuna potilasturvallisuuden kannalta.
Virolainen sanoo, että pienten sairaaloiden ongelma haavoittuvuus: niissä ei ole välttämättä tälläkään hetkellä riittävää osaamista tarjolla. Tulevina vuosina henkilöstön saatavuus on yhä suurempi haaste.
– Ilman pätevää henkilöstöä ei ole turvallista hoitoa. Jotta saamme Suomeen riittävästi osaavia yksiköitä, meidän täytyy harventaa niiden määrää, Virolainen sanoo.
Virolainen ja Ikonen ovat samaa mieltä siitä, että vaativissa tapauksissa hoitojen keskittäminen kannattaa. Tällöin tekemiseen tulee riittävästi toistoja, mikä ylläpitää henkilöstön osaamista.
– Teknisesti vaativien ja syvällistä erityisosaamista edellyttävien tai harvoin tarvittavien hoitojen keskittäminen parantaa potilasturvallisuutta, hoidon laatua ja vaikuttavuutta, Ikonen sanoo.
Ikonen huomauttaa, että päivystysverkosto on kriittinen tekijä potilasturvallisuudelle pitkien etäisyyksien Suomessa. Virolaisen mukaan myös päivystyksiä kannattaa keskittää.
– Joskus kannattaa hakea palvelua päivystysaikana vähän kauempaa, jotta saa tarpeeksi erikoistunutta palvelua, Virolainen sanoo.
Potilasvahinkoilmoituksista ei voi päätellä turvallisuutta
Turvallisuutta seurataan myös Potilasvakuutuskeskukselle (PVK) tehtävillä potilasvahinkoilmoituksilla.
PVK:n potilasturvallisuuslääkäri Morag Tolvi huomauttaa, että ilmoitukset ovat vain jäävuoren huippu, koska kaikista tapauksista sitä ei tehdä, perusteet puuttuvat tai asia ei tule PVK:n tietoon.
– Tehtyjen potilasvahinkoilmoitusten määrästä ei voi päätellä yksikön turvallisuudesta periaatteessa mitään, Tolvi sanoo.
PVK:ssa ei ole vertailtu vahinkoilmoituksia erikokoisten yksiköiden välillä. Tolvi on samaa mieltä Ikosen kanssa siitä, ettei sairaaloiden koon perusteella voi tehdä johtopäätöksiä potilasturvallisuudesta.
– Pitää ottaa huomioon muun muassa väestöpohjan sairastavuus, väestön määrä, potilaiden määrät ja toimenpiteiden vaikeus, Tolvi kertoo.
Tolvin mukaan eniten vahinkoilmoituksia tehdään tuki- ja liikuntaelimistön erikoisalasta eli ortopediasta. Korvatuista vahingoista lähes puolet liittyy leikkauksiin ja anestesiatoimenpiteisiin ja runsas 15 prosenttia päivystysympäristöön.
Yle tiedusteli hyvinvointialueilta sairaaloiden potilasvahinkoilmoitusten lukumääriä viime vuosilta. Niissä ei noussut esiin erityisiä poikkeamia suurten ja pienten sairaaloiden välillä.