Pitäisikö kirkon vihkiä samaa sukupuolta olevia avioliittoon? Jyväskyläläinen Siiri Muhonen muistaa, että asiasta on keskusteltu 2000-luvun alusta lähtien.
Hänen kantansa asiaan on selvä: kirkollinen vihkiminen tulisi sallia kaikille. 24-vuotias Muhonen aikoo puhua sateenkaariparien puolesta, jos tulee valituksi kirkolliskokoukseen. Se on kirkon ylin päättävä elin.
Kirkolliskokouksen uudet edustajat seuraavalle nelivuotiskaudelle valitaan 13. helmikuuta.
Vaikka osa vallanpitäjistä tulee vaihtumaan, kirkolliskokouksen kanta samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen tuskin muuttuu vielä tällä kaudella tai edes sitä seuraavalla.
Se johtuu siitä, että kannan muuttaminen vaatisi 75 prosentin enemmistön. Kuluvalla kaudella tasa-arvoista avioliittokäsitystä kannattavia liberaaleja on alle puolet edustajista, kertoo tutkija Veli-Matti Salminen kirkon tutkimus ja koulutus -yksiköstä.
– Vihkiminen sallitaan varmaankin 2030-luvulla, kun enää noin puolet suomalaisista kuuluu kirkkoon, ja kirkossa on tehty isoja rakenteellisia muutoksia, Salminen arvioi.
Siiri Muhonen on yllättynyt Salmisen arviosta.
– Pessimistinä ajattelin, että eihän kirkko muutu ikinä. Mutta kuulostaa hienolta, että se on menossa oikeaan suuntaan. Sehän vaatisi vain sitä, että me saataisiin kirkolliskokoukseen uusia jäseniä.
Kirkon vuonna 2020 julkaistusta tutkimuksesta selviää, että kirkon luottamushenkilöt suhtautuvat sateenkaariavioliittoihin selvästi kielteisemmin kuin kirkon jäsenet tai seurakuntien työntekijät.
”Aiheuttaa jäsenkatoa ja surua”
Kankeaa ja ennen kaikkea hidasta. Näin 19-vuotias Akusti Väisänen kuvaa kirkon päätöksentekoa. Väisänen on Äänekosken seurakuntavaltuutettu ja kirkolliskokousehdokas.
Hänen mukaansa kirkon hidas muutosvauhti aiheuttaa jäsenkatoa – ja surua niille, jotka eivät omasta toiveestaan huolimatta saa mennä kirkossa naimisiin.
– Ei se ole enää tätä päivää, että verhotaan syrjintä uskon perusteella.
Väisänen on varma siitä, että moni kirkosta eronnut liittyisi jäseneksi uudelleen, jos samaa sukupuolta olevien vihkioikeus toteutuisi.
Siiri Muhosen mielestä suurten homokeskustelujen jälkimainingeissa tapahtuvat eroamisaallot kertovat siitä, että usko järjestelmään on hauras. Jäsenet jättävät seurakunnan, koska näkevät keskustelun vihamielisenä itseään tai läheisiään kohtaan.
– He eivät halua kuulua kirkkoon tai tulla ikinä kastetuksi. Sekin yleistyy, ettei vauvaa kasteta, vaan hän saa rippikouluikäisenä valita, tuleeko konfirmoiduksi. Meiltä lähtee jäsenet, Muhonen sanoo.
Mikkeliläinen Minttu Tamski on harmissaan samasta asiasta. Tamski on toisen kauden seurakuntavaltuutettu ja ensimmäistä kertaa ehdolla kirkolliskokousvaaleissa.
Hän katsoo edustavansa ”nuorten aikuisten haastavaa ryhmää”, joka ei koe kuuluvansa kirkkoon, koska se toimii heidän arvojensa vastaisesti.
– Kirkko ja seurakunta tuntuvat heistä tosi etäisiltä, vaikka siellä voisi olla palveluita, jotka auttavat heitä arjessa, Tamski sanoo.
Hän myöntää, että toisinaan muutoksen hitaus turhauttaa.
Viime syksynä Tamski oli mukana kirkkovaltuustoaloitteessa, jossa ehdotettiin, että Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan tiloissa voitaisiin vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja.
Aloite kaatui kirkkoneuvostossa yhden äänen enemmistöllä.
– Silloin tuli turhautuminen, että miksi joku jarruttaa asiaa, joka on jossain kohdassa vääjäämättä edessä, Tamski sanoo.
Pitäisikö vaalitapaa muuttaa?
Kirkolliskokoukseen valitaan 96 edustajaa: 64 maallikkojäsentä ja 32 pappisjäsentä. Lisäksi kirkolliskokouksessa on paikalla 10 piispaa, saamelaisten edustaja ja valtioneuvoston edustaja.
Pappisehdokkaita saavat äänestää vain papit.
Maallikoista ehdolle saavat asettua kaikki täysi-ikäiset kirkon jäsenet, mutta äänioikeutettuja ovat vain seurakuntien luottamushenkilöt. Heidät valitaan seurakuntavaaleissa neljän vuoden välein.
Vuoden 2022 seurakuntavaaleissa äänestysprosentti oli 13.
Siiri Muhosen mielestä vaalitapa ei ole demokraattinen. Hän antaisi seurakuntalaisten äänestää myös kirkolliskokousedustajista.
– Sinne valitaan kaudesta toiseen samat tyypit, jotka ovat aina olleet siellä. Siitä syystä mikään ei oikein muutu.
Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Pekka Huokuna kertoo, että vaalitavan muutoksesta keskustellaan silloin tällöin.
Kirkolliskokouksessa asiasta tehtiin aloite viimeksi vuonna 2013. Muutos vaatisi 50 prosentin kannatuksen.
Huokunan mielestä vaalitavan muutos ei takaisi sitä, että edustajien näkemykset vastaisivat kaikkien seurakuntalaisten näkemyksiä nykyistä paremmin.
Tämä johtuu siitä, että äänestysprosentti saattaisi jäädä yhtä matalaksi kuin seurakuntavaaleissa.
– Näinköhän seurakuntalaiset ryntäisivät sankoin joukoin uurnille, Huokuna pohtii.
Voit keskustella aiheesta 11.2.2024 klo 23 saakka.