Nyt eletään laitaoikeiston hetkeä Euroopassa.
Tuorein laitaoikeiston jytky nähtiin Hollannissa, kun Geert Wildersin vapauspuolue PVV voitti marraskuussa pidetyt parlamenttivaalit ylivoimaisesti 24 prosentin ääniosuudella.
Lisää poliittisia keikahduksia on luvassa.
Esimerkiksi Belgiassa ja Itävallassa laitaoikeistopuolueet paistattelevat kannatusmittausten kärjessä, ja molemmissa maissa äänestetään tänä vuonna uusi parlamentti.
Alla olevalta kartalta näet, kuinka suureen suosioon puolueet ovat nousseet ympäri Euroopan.
Laitaoikeiston momentum eli hetki ei kuitenkaan perustu vain vaali- ja gallupmenestykselle. On niitä jytkyjä ennenkin nähty.
Tutkija kertoo vielä merkittävämmästä muutoksesta:
– Uutta on se, kuinka voimakkaasti laitaoikeisto on valtavirtaistunut mielissämme, ja se, että äänestäjät ovat yhä useammin valmiita hyväksymään laitaoikeistopuolueita hallitukseen, sanoo Daphne Halikiopoulou.
Halikiopoulou on laitaoikeistoon erikoistunut poliitikan tutkimuksen professori englantilaisessa Yorkin yliopistossa. Hänen mukaansa keskeinen laitaoikeiston nousua selittävä tekijä on sen normalisoituminen.
Hollannin Geert Wilders liikuttui joulukuussa, kun hänen puoluetoverinsa äänestettiin Hollannin parlamentin puhemieheksi.
Normalisoitumisella tarkoitetaan sitä, että laitaoikeistopuolueet ja niiden tavoitteet tuntuvat yhä useammasta tavallisilta, kun ne vielä aiemmin koettiin radikaaleiksi.
Sillä on vaikutusta myös muihin puolueisiin. Yhä useammassa maassa muut puolueet ovat valmiita tekemään yhteistyötä laitaoikeistopuolueiden kanssa, kun niitä vielä aiemmin pidettiin liian radikaaleina.
Saksan linja alkaakin näyttäytyä jo poikkeukselta. Yksikään Saksan liittopäivien puolue ei suostu tekemään yhteistyötä osin äärioikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueen kanssa. AfD:n kannatus on kuitenkin niin korkeaa, että puolueen eristäminen käy yhä vaikeammaksi.
Mutta miksi tämä mielenmaiseman muutos tapahtuu juuri nyt?
Itseään ruokkiva kierre
Eurooppalaisten mielialoja ovat viime vuosina värittäneet useat päällekkäiset kriisit, kuten pandemia, ilmastonmuutos, inflaatio ja Venäjän hyökkäyssota.
Kriisit ruokkivat turvattomuuden ja epävarmuuden tunteita. Ja näitä tunteita laitaoikeistopuolueet ovat Halikiopouloun mukaan onnistuneet puhuttelemaan taitavasti.
– Ne ovat keränneet taakseen aiempaa laajemman joukon tyytymättömiä äänestäjiä, Halikiopoulou sanoo.
Samanaikaisesti laitaoikeistopuolueet ovat useissa maissa pyrkineet muuttamaan mielikuvaa itsestään maltillisemmiksi ja irrottautumaan rasistisista leimoista.
Italiassa nousi kohu, kun joukko uusfasisteja teki loppiaisena fasistitervehdyksen jokavuotisessa muistotilaisuudessa.
Maan laitaoikeistolainen pääministeri Giorgia Meloni on pyrkinyt ottamaan etäisyyttä ääriliikkeisiin.
Näin on käynyt myös esimerkiksi Hollannissa, missä räväkkänä tunnettu laitaoikeistojohtaja Wilders esiintyi sovittelevasti vaalien alla ja niiden jälkeen.
Viesti olisi tuskin mennyt perille ilman muiden puolueiden apua. Vaalien alla keskustaoikeistopuolue VVD:n puheenjohtaja Dilan Yeşilgöz-Zegerius totesi olevansa valmis yhteistyöhön Wildersin kanssa.
Ilmoitus teki aiemmin poliittisesti hyljeksitystä Wildersistä varteenotettavan vaihtoehdon äänestäjille. Normaalin.
Halikiopoulou kuvaa laitaoikeiston normalisoitumista itseään ruokkivaksi kierteeksi.
Kun laitaoikeisto menestyy vaaleissa ja kannatuskyselyissä, muut puolueet alkavat matkia laitaoikeistoa ja esimerkiksi vaatia maahanmuuton rajoittamista. Se tekee laitaoikeiston vaaliteemoista hyväksyttävämpiä ja tuo niitä entistä voimakkaammin julkiseen keskusteluun.
– Laitaoikeisto on onnistunut määrittämään sen, mistä puhutaan, ja muut puolueet ovat valitettavasti lähteneet siihen mukaan.
Tälle videolle on koottu vaali-illan tunnelmia Hollannista marraskuulta:
Tämäkin ilmiö näkyi Hollannin vaaleissa, joissa keskustaoikeistolainen VVD nosti maahanmuuton rajoittamisen kärkiteemakseen. Hollantilaiset valitsivat kevytversion sijaan alkuperäisen maahanmuuton vastustajan, eli Wildersin.
Nyt Wilders puuhaa Hollannille uutta oikeistohallitusta.
”Puhe on kääntynyt ilmastotoimien kustannuksiin”
Laitaoikeiston momentum määrittää myös kevään eurovaalikeskusteluja, arvioi Ulkopoliittisen instituutin tutkija Manuel Müller.
Se värittää myös keskustelua ilmastonmuutoksesta.
– Kun aiemmin puhuttiin ilmastotoimien kiireellisyydestä, nyt puhe on kääntynyt ilmastotoimien kustannuksiin, Müller sanoo.
Tästä tuore esimerkki ovat maanviljelijöiden protestit Saksassa tammikuussa.
Ne saivat alkunsa, kun Saksan hallitus päätti leikata viljelijöiden polttoainetukia.
”Kun maanviljelijät kuolevat, koko maa kuolee”, todetaan mielenosoituskyltissä.
Protesteja on lietsonut AfD-puolue, jonka kannatus on ennätyksellisen korkeaa.
Ilmastotoimien vastustamisesta onkin maahanmuuton ohella tullut Euroopan eripuraisia laitaoikeistopuolueita yhdistävä teema, Müller kertoo.
Kevään eurovaaleissa laitaoikeistopuolueiden ennustetaan saavan noin neljänneksen EU:n parlamentin paikoista. Se olisi historiallisen hyvä vaalitulos, mutta ei vielä kaataisi muiden puolueiden enemmistöä parlamentissa.
Keskeistä on, haluavatko muut EU-parlamentin ryhmät tehdä yhteistyötä laitaoikeiston kanssa.
Saksassa on viime päivinä osoitettu kiivaasti mieltä AfD:tä vastaan, ja vaadittu puolueen kieltämistä sen äärioikeistokytköksien vuoksi.
”Turpa kiinni AfD”, luki mielenosoittajan kyltissä Berliinissä maanantaina.
Müllerin mukaan haluja voisi löytyä keskustaoikeiston ryhmittymästä, joka pyrkii edistämään vähemmän kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa kuin vasemmisto ja vihreät.
Euroopan parlamentissa keskustaoikeistolle yhteistyökumppaneiksi kelpaavat kuitenkin vain ne laitaoikeistopuolueet, jotka ovat rakentaneet itsestään maltillisempaa kuvaa eivätkä hännystele Venäjää, Müller arvioi.
Mutta ovatko laitaoikeistopuolueet todella muuttuneet maltillisemmiksi?
”Uhka demokratialle”
Tutkijat eivät siihen usko.
– Monet näistä puolueista ovat valtaan päästyään säätäneet lakeja, jotka heikentävät demokraattisia instituutioita. Pidän niitä vakavana uhkana demokratialle, sanoo Halikiopoulou.
Hän mainitsee esimerkiksi Unkarin pääministerin Viktor Orbánin, joka on systemaattisesti heikentänyt liberaalin demokratian keskeisiä instituutioita, kuten vapaata mediaa ja riippumatonta oikeuslaitosta.
Müller puolestaan mainitsee Italian laitaoikeistolaisen pääministerin Giorgia Melonin.
Aiemmin radikaalina pidetty Meloni on pääministerinä rakentanut itsestään maltillista mielikuvaa, ja häntä on EU:ssa kiitelty yhteistyökykyisyydestään.
Samanaikaisesti Melonin hallitus on ajanut perustuslakiin merkittävää uudistusta, joka keskittäisi valtaa pääministerille ennennäkemättömällä tavalla.
Uudistusta on arvosteltu voimakkaasti. Esimerkiksi Politico-lehden julkaisemassa mielipidekirjoituksessa sitä verrattiin perustuslakiuudistukseen, joka avitti Italian fasistidiktaattori Benito Mussolinin valtaan vuonna 1923.
Äänestäjiin Melonin politiikka on kuitenkin purrut. Hänen puolueensa kannatus on ainoastaan kasvanut hallitusvastuussa.
Skandaaleissakin ryvettyneet puolueet palaavat huipulle
Vanha hokema, jonka mukaan oikeistopopulistien kannatus kyllä sulaa, kun he nousevat valtaan, ei näytäkään pätevän.
Suomessa hallitusvastuu laski hieman perussuomalaisten kannatusta, mutta samanlaista romahdusta kuin puolueen edellisellä hallitustaipaleella ei ole ainakaan vielä tapahtunut.
Perussuomalaiset kuuluvat Orpon oikeistohallitukseen. Kuvassa pääministeri Petteri Orpo (kok.) ja valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.).
Ruotsissa hallituksen tukipuolueena toimivien Ruotsidemokraattien kannatus on jopa kohentunut vaalien jälkeen.
Toki tappioitakin on tullut. Puolassa Laki ja Oikeus -puolue hävisi lokakuussa vaalit.
Halikiopouloun mukaan keskeistä on kuitenkin se, etteivät puolueet katoa minnekään, vaikka ne kärsisivät hallitusvastuun seurauksena vaalitappion.
Esimerkiksi lukuisissa skandaaleissa ryvettynyt Itävallan vapauspuolue on kivunnut muutaman vuoden takaisesta kannatusalhosta mielipidemittausten johtoon.
– Laitaoikeistopuolueilla on nyt momentum, ja siksi ne ponnistavat takaisin huipulle, Halikiopoulou sanoo.