Tähän vihtiläiseen metsään ei enää metsäkoneilla kosketa. Reilun kahden jalkapallokentän kokoinen alue suojeltiin kaksi vuotta sitten ja nyt se saa kasvaa ja kehittyä siten, miten luonto parhaaksi näkee.
Tämä oli metsän omistajien, eli Anna Haavikon ja Joel Heinon oma tahto.
Pysyvästä suojelupäätöksestä he saivat vajaan parinkymmenen tuhannen euron korvauksen.
– Se oli meille erittäin hyvä korvaus. Tässä metsässä on hyviä luontoarvoja, eikä tämä ole kovinkaan tuottavaa metsämaata. Olisi tarvittu useampi kierros hakkuita, että olisimme saaneet saman pääoman, Heino arvioi.
Suojelukorvauksen maksaa Uudenmaan ely-keskus, koska tämä metsä kätkee sisäänsä juuri sellaista luontoa, joka on uhkaavasti katoamassa.
Suojeluverkoston laajeneminen siirtymässä metsänomistajien harteille
Tähän mennessä vain pieni osa Suomen metsien suojelusta on tehty tähän tapaan eli yksityisillä mailla vapaaehtoisesti ja korvausta vastaan. Valtaosa suojelualueista on tehty valtion maille lakisääteisesti – esimerkiksi kansallispuistoja perustamalla.
Nyt suunta on muuttumassa.
Ympäristöministeriön erityisasiantuntija Esa Pynnönen uskoo, että tästä eteenpäin suojelua lisätään pääasiassa vapaaehtoisuuteen perustuen. Näin siitäkin huolimatta, että ministeriön alle vuoden vanhassa strategiassa kaavailtiin valtion maille 500 000 hehtaarin lisäsuojelua.
– Silloin elettiin eri hallituksen aikaa, eikä strategia saanut laajempaa poliittista hyväksyntää. Ympäristöministeriö yrittää viimeistellä sitä nyt uudelleen ja asia muotoiltaneen toisin.
Metsien tulevaisuus on siis pitkälti Haavikon ja Heinon kaltaisten metsänomistajien käsissä.
Tälle perheelle päätös oli helppo, sillä melkein kodin nurkalta alkavalle suojelualueelle ei olisi muutenkaan hakkuita haluttu.
Päätös voi olla vaikeampi, jos metsä tarkoittaa omistajalleen työtä, polttopuita tai puunmyyntituloja. Anna Haavikko tietää tämän erittäin hyvin, sillä päivätyönään hän ostaa puita yksityisiltä metsänomistajilta.
Etenkin eteläisessä Suomessa vapaaehtoisuutta tarvittaisiin nyt – ja tulevina vuosina kenties vielä monin verroin kipeämmin.
Eteläisessä Suomessa käynnissä suojeluohjelman loppukiri
Suojelupäätöksen myötä vihtiläisestä metsästä tuli pieni osa vuonna 2008 aloitettua Etelä-Suomen metsien suojeluohjelmaa (Metso). Sen tavoite on suojella luontoarvoiltaan rikkaimpia metsiä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Hyvä uutinen on se, että ely-keskuksille vuodelle 2025 asetettu tavoite koko Suomen suojelupinta-alasta on täyttymässä.
Tarkemmin katsottuna tilanne on kuitenkin monimutkaisempi.
Ensinnäkin osa ely-keskuksista on ylittänyt tavoitteen, mutta osalla on vielä kurottavaa. Toiseksi tavoitteita ei ole saavutettu pelkästään yksityismetsien avulla, vaan reilu kymmenys tavoitteesta on saavutettu vuonna 2014 toteutetulla valtion maiden suojelulla. Ilman sitä monen maakunnan tilanne näyttäisi huonommalta.
Kuten edellä olevasta grafiikasta voi nähdä, Uusimaa on yksi niistä alueista, joissa suojelua tarvitaan vielä roimasti lisää.
Onneksi maakunnassa alkoi muutama vuosi sitten loppukiri ja käyrä osoittaa kohti tavoitetta.
Vaikka suunta on oikea, tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan vielä lukuisia metsänomistajia.
Vihtiläisperheen parin jalkapallokentän kokoinen metsä on suojelualueiden pienimmästä päästä. Jos loput tavoitteesta pitäisi koota näin pienistä palaisista, uusia alueita pitäisi löytyä liki puoli tuhatta.
Uusi hallitus vähentää suojelurahoja
Jotta suojelualueiden määrä kasvaisi, tarvitaan vapaaehtoisten metsänomistajien lisäksi rahaa.
– Sellaiset metsänomistajat, jotka suojelevat ilman korvausta, ovat tosi harvassa, ely-keskuksen ylitarkastaja Jani Seppälä sanoo.
Metso-alueiden hankintaa Uudellamaalla johtavan Seppälän mukaan rahat ovat riittäneet – ainakin tähän asti.
Rahamäärä on vaihdellut siitä riippuen, ketkä ovat vallan kahvassa.
Koko maan ely-keskusten Metso-ohjelman hankintoihin käytettävä vuosibudjetti pyöri Sipilän hallituksen aikana 20 miljoonan euron tuntumassa. Marinin hallituksen aikana se nousi yli 30 miljoonan.
Nykyinen hallitus on laskemassa rahoitusta.
Tänä vuonna ely-keskusten Metso-rahoitus tippui noin kymmenellä miljoonalla eurolla 24 miljoonaan euroon.
– Kahtena seuraavana vuotena ennuste on siihen verrattuna hieman laskeva, ympäristöministeriön Pynnönen arvioi.
Ely-keskuksen Seppälä on toiveikas Uudenmaan rahoituksen suhteen. Pienenevästä potista riittänee jatkossa suurempi siivu sinne, missä suojelutavoite on vielä saavuttamatta.
EU:n tavoitteet nostavat riman kertaluokkaa korkeammalle
Metso-ohjelman tavoitteiden täyttyminen ei kuitenkaan vielä tarkoita sitä, että metsien luontoarvot olisivat oikeasti turvassa.
EU valmistelee parhaillaan omaa näkemystään siitä, kuinka paljon suojelua tarvitaan luontokadon pysäyttämiseksi. Suunnitelmien mukaan 30 prosenttia pinta-alasta pitäisi olla suojeltua ja tästä vähintään 10 prosenttiyksikköä tiukan suojelun piirissä.
Kymmentä prosenttia tavoitellaan myös ympäristöministeriön tammikuun strategiassa – joka on siis menossa ainakin osin uusiksi hallituksen vaihduttua.
Ympäristöministeriön Pynnönen arvioi, että kymmenen prosentin tavoite on jo nyt kasassa, jos tarkastellaan koko maan metsiä. Etelä-Suomessa – Uusimaa mukaan lukien – lisäsuojelun tarve on suurin.
Ely-keskuksen Seppälä muistuttaa, että suojeluprosentteihin liittyy paljon tulkinnanvaraa – alkaen siitä, mikä kaikki lasketaan metsämaaksi.
Joka tapauksessa selvää on se, että EU-tavoitteisiin ei riitä edes metso-ohjelman loppukirivaihde – jossa Uudenmaan suojelupinta-ala kasvaa noin 700 hehtaarilla vuosittain.
– Jos EU-tavoitteet halutaan täyttää, se on ihan eri asia. On täysin mahdotonta ajatella, että vuodessa suojeltaisiin 10 000 hehtaaria. Pysyviä päätöksiä pitää valmistella hyvin, ely-keskuksen Seppälä sanoo.
Vihtiläismetsän suojelupäätöksessä painoi paitsi takapihan maisema ja raha, myös ajatus luontokadon jarruttamisesta.
– Tietenkin lasten kautta ajattelen enemmän heidänkin tulevaisuutta, Joel Heino sanoo.
