Suomen metsäkeskus on julkaissut tänä syksynä uutta paikkatietoaineistoa jyrkänteistä. Aineisto on hyödyllistä paitsi metsänhoitotöitä suunniteltaessa myös kun luonnonarvoiltaan harvinaisia suojelukohteita haetaan.
Toinen tärkeä hyöty uudesta tiedosta on metsänkorjuun työturvallisuuden parantuminen. Tieto jyrkänteistä on usein pimeässä työskentelevän monitoimikoneen kuljettajalle elintärkeä.
Monet jyrkänteistä ovat metsälain turvaamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä.
Aineisto on kerätty kolmipiste-laserkeilauksella, ja sen tarkkuus on aikaisempiin karttoihin verrattuna huomattavasti parempi.
Suomen metsäkeskuksen Metso-ohjelman luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen toteaa, että tarkkuus on huomattavasti vanhoja maastokarttoja parempi.
Jyrkänteillä on usein jäljellä vanhaa puustoa
– Uusia jyrkänteitä on löytynyt huomattavan paljon. Nyt on haettu sellaisia alueita, joissa rinteen kaltevuus on 45 astetta tai enemmän, hän kertoo.
Jyrkänteet ovat luonnoltaan monimuotoisia, koska ne ovat puun korjuun hankaluuden takia usein jääneet hakkaamatta. Niiden vanhat puut ja sekametsä houkuttelevat muun muassa ilveksiä. Ilvesten lisäksi myös huuhkajat viihtyvät jyrkänteillä.
– Jyrkänteillä on hyvin ainutlaatuinen sammal- ja jäkälälajisto, varsikin jos kallioperässä on ravinteisuutta. Huuhkajan lisäksi myös muut petolinnut löytävät hyviä pesäpuita jyrkänteiden läheltä, koska siellä on vanhaa puustoa, Raatikainen sanoo.
Suomen metsäkeskuksen uusi aineisto kuvaa jyrkänteitä viiden metrin välein tehdyin keilauksin. Niiden jyrkkyys on merkitty kolmiasteisella luokituksella.
Aineistoa on nyt koossa puolet, ja lopun odotetaan valmistuvan koko Suomen osalta muutaman vuoden sisällä. Jo valmista aineistoa on erityisesti etelä- ja keskiosista Suomea.
Toiveena löytää uusia vapaaehtoisen suojelun alueita
Metsälaki suojaa yli kymmenen metriä pitkät jyrkänteet ja niiden alusmetsät.
Riitta Raatikainen muistuttaa, että myös pienet jyrkännealueet voivat olla luonnoltaan arvokkaita, mikä oikeuttaa hakemaan niitä vapaaehtoisen suojelun kohteiksi. Niiden löytymiseksi Suomen metsäkeskus on esitellyt uutta jyrkänneaineistoa.
– Jo nyt on tullut runsaasti yhteydenottoja maanomistajilta, jotka ovat huomanneet että heidän omistamissaan metsissä on jyrkännealueita, joita ei maastokarttaan ole merkitty lainkaan, Raatikainen kertoo.
Metsänomistajalle jyrkänteiden hakeminen vapaaehtoiseksi suojelukohteeksi voi olla myös taloudellisesti kannattavaa, koska niiden todellinen metsätaloudellinen käyttö on tavanomaista talousmetsää rajatumpaa.
Tämä oli tilanne esimerkiksi Petäjäveden Kintauden kylällä sijaitsevalla Vuorensyrjän metsäpalstalla.
Metsäasiantuntija Ville Pätynen Keski-Suomen metsänhoitoyhdistyksestä kertoo, että palstalla oli pitkä rinne ja useita suojeltavia kohteita.
– Aloimme miettiä suojelua vaihtoehtona ja tekemään laskelmia siitä, mitä se tarkoittaisi ihan käytännössä euroina metsänomistajille, hän toteaa.
Omistajat hakevat myös muita kuin taloudellisia arvoja
Suojelua haettaessa pitää olla metsälakiin pohjaavia perusteita. Vuorensyrjän osalta niistä täyttyi kaksi: jyrkänne ja pienvesistö eli lähde noroineen. Jyrkänteen ansiosta alueella oli lisäksi säästynyt ikääntynyttä sekametsää.
Olavi Takanen sisaruksineen joutui perikuntana miettimään, mitä Vuorensyrjän alueelle tehtäisiin.
– Kun perinnönjako tuli, tila olisi jouduttu pirstomaan neljään osaan. Kun tässä oli jo aikaisemminkin ollut luonnonsuojelualuetta 4–5 hehtaaria, heräsi ajatus, että mitäs jos laajennettaisiin sitä, hän kertoo.
Yhdessä metsänhoitoyhdistyksen kanssa tehtyjen laskelmien pohjalta saatiin aikaan perikuntaa tyydyttävä ratkaisu alueen suojelemisesta.
– Alueella oli päällä vankka metsä, joten jouduimme arvioimaan tukkipuun arvon. Meidän mielestämme saimme suojelusta ihan käyvän hinnan.
Tiedot auttavat metsäalan ammattilaisia
Ville Pätysen mukaan uusi jyrkänneaineisto säästää jatkossa työtä. Se on hänen mukaansa hyödyllinen varsinkin uusille metsäneuvojille, jotka eivät vielä tunne aluetta.
– Siihen entiseen mies ja saapas -menetelmään verrattuna tästä aineistosta on isosti etua, kun tehdään päätöksiä ja suunnitelmia, Pätynen sanoo.
Hänen mukaansa tieto suojelupotentiaalista ei jää käyttämättä, on alue sitten kaava-, suojelu- tai vaikkapa liito-orava-aluetta.
Olavi Takasen mielestä omistajalle oma luonnonsuojelualue on arvo sinänsä.
– Se on lapsenlapsille retkeilypaikka ja onhan sillä arvoa, että oman pihan takana on luonnonsuojelualue, hän sanoo.