Artikkeli on yli 2 vuotta vanha

Suomi jäi ensimmäistä kertaa arvostetun sellokilpailun ulkopuolelle – Aasian maat jatkavat kovaa nousuaan klassisessa musiikissa

Paulon sellokilpailu tuo maailman nuoret huippusellistit Suomeen. Suomessa musiikin- ja soitonopetuksesta on leikattu ja harrastajia on yhä vähemmän. Se näkyy nyt myös kilpailutilastoissa.

Gaeun Kim soittamassa selloa Tapiola Sinfoniettan kanssa Tapiolasalissa.
Eteläkorealainen Gaeun Kim on yksi Paulon sellokilpailun finalisteista. Kuva: Maarit Kytöharju

Paulon kansainvälisessä sellokilpailussa on koettu sykähdyttäviä hetkiä, mutta suomalaisittain tämänkertainen kilpailu jää historiaan harmittavasta syystä.

Ensimmäistä kertaa mukana ei ole yhtäkään suomalaista sellistiä.

Lähtökohtaisesti tilannetta voi pitää normaalina vaihteluna, sanoo Erkki Lahesmaa. Hän on Sibelius-Akatemian sellonsoiton lehtori ja Jousten ja kamarimusiikin aineryhmän johtaja.

– Tällä kertaa vain sattui käymään näin. En usko, että meidän pitäisi olla huolissaan suomalaisen sellonsoiton tasosta.

Kulissien takana aihetta on kuitenkin puitu pitkään, sillä musiikin- ja soitonopetuksesta on leikattu 2000-luvulla toistuvasti. Suomesta toki löytyy edelleen nuoria huipputason sellistejä, mutta harrastajia on yhä vähemmän. Samaan aikaan kansainvälinen taso nousee.

Se näkyy vääjäämättä myös kilpailutilastoissa. Paulon sellokilpailun perustaja ja taiteellinen johtaja, Sibelius-Akatemian emeritusprofessori Arto Noras uskookin, että tämänvuotinen tilanne synnyttää uutta tahtoa näyttää.

– Luulisi, että tämä kilpailu on nyt hyvin kannustava tulevaisuutta ajatellen myös suomalaisille sellisteille.

Kansainvälisesti tunnettu sellisti Arto Noras kuvattuna Helsingin Musiikkitalossa, 11.10.2023.
Arto Noras on Paulon sellokilpailun perustaja ja taiteellinen johtaja. Sellotaiteilijana hän on rakentanut suomalaisen sellonsoiton kansainvälistä menestystarinaa. Kuva: Jari Kovalainen / Yle

Myös suomalaisilla mediataloilla – kuten Ylellä – on Noraksen mukaan peiliin katsomisen paikka. Klassinen musiikki ja muut taidemuodot eivät ole hänen mukaansa yhtä suosittuja juttuaiheita kuin ennen.

– Ei lahjakkaista nuorista kirjoiteta enää nykyään, vaikka olisi aihetta. Olemme hyvin syrjässä siitä mitä olimme 40–50 vuotta sitten. Tilanne on muuttunut täysin. Se ei ole omiaan lisäämään harrastusintoa, kulta-aikoinaan säännöllisesti julkisuutta saanut Noras toteaa.

Aasialaiset ovat ottaneet eurooppalaiset kiinni

Suomi ei ole tilanteessa yksin. Klassisen musiikin harrastajia on entistä vähemmän kaikissa länsimaissa. Samaan aikaan Aasian maissa on päällä kova klassisen musiikin buumi. Musiikinopiskelu kansainvälistyy kaiken aikaa.

– Opiskelijat liikkuvat hyvin paljon nykyään, samoin opettajat. Opettajat pitävät kursseja ympäri maailmaa tai saattavat olla eri oppilaitoksissa töissä samaan aikaan eri maanosissa.

Tänä vuonna Paulon sellokilpailuissa nähtiin ensimmäistä kertaa yhtä monta osallistujaa Aasian maista ja Euroopasta, yhdeksän molemmista. Lisäksi Aasian maiden suhteellinen osuus on kasvanut. Kuudesta finalistista kaksi on Etelä-Koreasta.

– Siellä kehitys on ollut kaikkein huikeinta. Etelä-Koreasta tulee nyt valtavat määrät huippumuusikoita, maasta, josta sanotaan, että ensimmäinen klassisen musiikin konsertti oli vuonna 1966 pääkaupunki Soulissa. Siitä alkaen on tapahtunut se valtava kehitys, mikä on nähtävissä meidänkin kilpailussa.

Alkueriin pääsy vastaa vuosikymmenten takaista voittoa

Aasialaiset haastavat länsimaalaiset klassisessa musiikissa Noraksen mukaan erityisesti pitkäjänteisellä ja keskittyneellä harjoittelulla, siis käytännössä työmoraalilla. Noras on seurannut muun muassa Etelä-Korean ja Kiinan kehitystä läheltä vuosikymmeniä.

– Siellä on ymmärretty, että lapsille tekee hyvää työskennellä musiikin parissa – pelkästään harrastuksenakin. Erona meihin siellä vaaditaan paljon. Vanhemmat kannustavat ja vaativat, opettajatkin ovat ankaria. Ilmeisesti se tuottaa nämä huikeat tulokset.

Toisaalta tämänvuotinen kisa on Lahesmaan mukaan osoitus opetusmetodien muutoksesta ja muutoksen toimivuudesta. Lahesmaan arvion mukaan kilpailun osallistujat ovat silmiin- ja korviinpistävän erilaisia keskenään, persoonallisia taiteilijoita, eivätkä tietystä muotista puristettuja koneita.

– Se ei voi olla kuin hyvä asia, joka rikastuttaa musiikkielämää suunnattomasti. Tulevaisuus näyttää sen suhteen valovoimaiselta, meille tulee vetovoimaisia nuoria taiteilijoita.

Sellisti Erkki Lahesmaa kuvattuna Helsingin Musiikkitalossa, 11.10.2023.
Sibelius-Akatemian aineryhmän johtaja ja sellomusiikin lehtori Erkki Lahesmaa on sitä mieltä, että suomalaisen sellonsoiton tasosta ei kaikesta huolimatta tarvitse olla huolissaan. Kuva: Jari Kovalainen / Yle

Palataan vielä hetkeksi kansainvälisen tason nousuun sellonsoitossa. Noraksen mukaan ilmiö näkyy erityisesti yleisenä tasona, ei niinkään kilpailujen kärjen osaamisessa. Toisin sanoen keskitaso on noussut, mutta tämänvuotisen ja viiden vuoden takaisen voittajan tason välillä tuskin on huomattavaa eroa.

– Jos katsoo tänä päivänä kilpailujen alkueriin osallistuvia, niin aikoinaan kaikki heistä olisivat luultavasti olleet kilpailun voittajia, Noras toteaa.

Katso tästä Paulon sellokilpailun finaalilähetystä ja palkintojenjakoa:

Millaisia ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta tiistaihin 13. lokakuuta kello 23:een saakka.