– Luodinreikä oli seinässä yhä. Kukaan ei ollut ottanut asiakseen sen peittämistä. Eräänä päivänä joku oli työntänyt siihen kukan.
Näin kertoo Vera Politkovskaja. Hän on Venäjällä vuonna 2006 murhatun journalistin Anna Politkovskajan tytär.
Anna Politkovskaja murhattiin Moskovassa kerrostalon porraskäytävään. Jäljet olivat näkyvissä vielä pitkään surman jälkeen.
Vera Politkovskaja on kirjoittanut kirjan äidistään. Se ilmestyy suomeksi tänään lauantaina. Kirjan toisena kirjoittajana on italialainen toimittaja Sara Giudice.
Politkovskaja kertoo Ylen haastattelussa tehneensä kirjan, sillä hän halusi ihmisten tietävän äidistään muutakin kuin tämän traagisen kuoleman.
Politkovskaja oli tutkiva toimittaja, joka sai mainetta kirjoillaan. Hän arvosteli Putinin hallintoa ja sen toimintaa muun muassa Tshetshenian sodassa.
Politkovskajan murha on liitetty surmien sarjaan, jossa kymmeniä Venäjän johtoa arvostelleita ihmisiä on kuollut epäilyttävissä olosuhteissa Vladimir Putinin presidenttikaudella.
Politkovskajan murhasta tuomittiin viisi miestä vuonna 2014. Murhatyön suunnittelijana pidetty Lom-Ali Gaitukajev kuoli vankilassa vuonna 2017. Tyttären tuoreen kirjan mukaan Anna Politkovskajan oma äiti piti murhan tilaajana tshetseenijohtajaa Ramzan Kadyrovia.
Vera Politkovskaja ei nimeä murhan tilaajaa.
– En ole valmis nimeämään tiettyjä ihmisiä, mutta on melko selvää, että hänen murhansa takana on korkea-arvoisia ihmisiä Venäjällä, sanoo Vera Politkovskaja.
Hänen mukaansa murhan tilanneet ovat edelleen elossa ja vallassa. Hän uskoo, että murhan tilaajan nimi olisi tiedossa, jos tämä ei olisi joku valtaa pitävä.
Pako Venäjältä
Vera Politkovskaja oli murhan aikaan 26-vuotias ja odotti lasta. Syntyi tytär, joka sai nimen isoäitinsä mukaan.
Hetkeä ennen kuolemaansa Anna Politkovskaja oli antanut tyttärelleen suuren summan rahaa vauvan hoitoon, kuin olisi valmistautunut kohtaloonsa, kirjoittaa Politkovskaja kirjassaan.
Kirjaa tehdessä äidin kuolemaan liittyvien tapahtumien ajatteleminen oli raskasta, Vera Politkovskaja kertoo.
– Kirjoittaminen vaati sen kaiken uudelleen elämistä. En toivoisi vastaavaa kenellekään, Politkovskaja sanoo.
Vera Politkovskaja jätti kotimaansa oman tyttärensä kanssa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Teini-ikäinen Anna-tytär oli joutunut nimensä vuoksi silmätikuksi koulussa, ja sodan alettua nimittely paheni.
Teinityttö oli myös uskaltanut sanoa mielipiteensä Ukrainan sodasta.
Vera Politkovskaja on ammatiltaan toimittaja äitinsä tavoin. Hän näki, kuinka Venäjällä sensuuri kuristi toimittajien mahdollisuutta tehdä työtään.
– Minulle oli selvää, että pian minut joko irtisanottaisiin tai lähtisin itse.
Vera Politkovskaja kuvailee kirjassaan myös sitä, kuinka pelottavalta lähtö tuntui. Rajavartijat tarkastivat pitkään papereita, mutta päästivät Politkovskajat lopulta rajan läpi. Perhe asuu nyt Euroopassa.
Politkovskaja haluaisi palata Venäjälle, mutta vasta sen jälkeen, kun valta on vaihtunut.
– On vaikea edes kuvitella, milloin olosuhteet soisivat paluun.
Kirjassaan Vera Politkovskaja kertoo, kuinka ”sokea nationalismi” ja ”näennäinen isänmaallisuus” Venäjällä inhottavat häntä.
Politkovskajan perintö elää jossakin
Tytär kertoo Anna Politkovskajan olleen intohimoinen toimittaja, joka naputti kirjoituskonettaan yömyöhään. Tytär paljastaa äidin olleen myös hyvä kokki ja rakastaneen perheen lemmikkikoiria.
– Hän oli melko sulkeutunut ihminen. Kukaan ei oikeastaan tiennyt, millaista elämää hän vietti työnsä ulkopuolella, Vera Politkovskaja kertoo.
Kremliä voimakkaasti arvostellut Anna Politkovskaja kirjoitti säännöllisesti Tshetsheniasta. Hän kirjoitti useita kirjoja, mutta tytär ei pidä niistä yhtäkään äitinsä päätyönä.
– Tärkeintä hänen työssään olivat ihmiset, joista hän kirjoitti, sanoo Politkovskaja.
– Jokaisessa tarinassa, jonka hän kirjoitti, oli keskiössä jonkun ihmisen kohtalo.
Hyvien kontaktiensa vuoksi Anna Politkovskaja oli neuvottelijana vuonna 2002 Moskovan teatterikaappauksessa, jossa kuoli 130 panttivankia.
Tshetsheenikapinalliset ottivat Moskovan Dubrovka-teatterin 800 hengen yleisön panttivangeiksi. Kapinalliset vaativat Venäjän johdolta Tshetshenian sodan lopettamista.
Vera Politkovskaja kertoo kirjassaan, että hänen äitinsä sai neuvoteltua vettä teatteriin vangituille ihmisille. Kaappaus päättyi lopulta siten, että Venäjän poliisin erikoisjoukot tekivät rynnäkön teatteriin kolmen päivän kuluttua. He ampuivat kaikki 41 kaappaajaa.
Vera Politkovskaja pitää mahdollisena, että jonain päivänä Venäjällä on jälleen hänen äitinsä kaltaisia toimittajia.
– Uskon, että heitä tulee. Siihen menee tietysti vielä hyvin kauan, sanoo Politkovskaja.
Mitä ajatuksia artikkeli herättää? Aiheesta voi keskustella sunnuntaihin 8. lokakuuta kello 23 saakka.