Suomen pölyttäjäkesä on ollut selvästi edellisvuotta parempi. Valtaosaa sekä päiväperhos- että kimalaislajeista on tavattu seurannoissa edelliskesää enemmän. Tieto on huojentava etenkin kimalaisten osalta, viime kesä oli niille huono.
– Perhoskesä näyttää tähän mennessä erinomaiselta. Alueellista vaihtelua tosin on, sillä etenkin etelärannikolla ankara kuivuus on laskenut perhosten määrää. Loppukesä on ollut sateista huolimatta melko lämmin. Tämä suosii kehittymässä olevia perhostoukkia, ja lupailee hyvää seuraavalle kesälle, kertoo tutkija Janne Heliölä Suomen ympäristökeskuksesta.
Kansalaisten luontohavainnot ovat arvokkaita ja niitä käytetään entistä enemmän tiedon keruussa tutkijoiden apuna. Joukkoistaminen, jota sanotaan joskus myös kansalaistieteeksi, auttaa omalta osaltaan koostamaan pitkiä aikasarjoja luonnossa tapahtuvista muutoksista.
Ilman jatkumoja muutosten havaitseminen on vaikeaa, ja erityisesti hitaisiin muutoksiin reagointi heikkenee.
– Vapaaehtoisia kansalaishavainnoijia käytetään yö- ja päiväperhos- sekä kimalaisseurannoissa. Näissä kyse on kuitenkin puoliammattilaisista, sillä osallistujilta vaaditaan lähes ammattilaisen lajiosaamista, kertoo Heliölä.
Vastaavaa joukkoistamista käytetään myös valkoposkihanhen ja merimetson kantojen seurannassa. Niissäkin vapaaehtoiset havainnoijat ovat paikallisten lintuyhdistysten jäseniä, eli miltei ammattilaisia.
– SYKE pyrkii nykyisin voimakkaasti hyödyntämään erilaisten seuranta- ja muiden tietoaineistojen keruussa joukkoistamista. Teknisenä alustana käytetään usein erilaisia räätälöityjä kännykkäsovelluksia, sanoo Heliölä.
Mitä enemmän havointoja seurattavasta asiasta saadaan, sen tarkempi tilannekuva pystytään koostamaan.
Kohteina ovat myös esimerkiksi meren ja sisävesien leväseuranta, jotkut hydrologiset seurannat, kuten veden lämpötila ja korkeus, sekä jään paksuus.
Kännykkäarki mahdollistaa uudenlaisen osallistumisen
Ihmisten innostus osallistua mobiilisti myös luonnon havainnointiin on lisääntynyt.
Luonnontieteellisellä keskusmuseolla on useita erilaisia seuranta- ja tutkimusprojekteja. iNaturalist on Luomuksen mobiilipalvelu, jolla kuka vain voi ilmoittaa luontohavaintoja mistä vain. Pisimmällä lajihavaintojen keruussa ollaan lintujen kohdalla, jossa keskeisenä alustana toimii BirdLife Suomen www.tiira.fi.
Kaisa Junninen on laskenut kimalaisia mökkimaisemassaan kolmisen vuotta.
– Minä olen sienipuolen biologi, ja tuli mieleen että olisi kiva ottaa haltuun joku uusi eliöryhmä. Sitten osui sopivasti silmään tämä SYKEn kimalaisseuranta, ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi, kertoo joensuulainen biologi Junninen.
Kilometrin matkaan kuluu helposti tunti
Monen mielestä kimalaiset ovat söpöjä, niinpä Suomen ympäristökeskuksella ei ollut ongelmia löytää vapaaehtoisia kimalaislaskentaan. Myös päiväperhosten laskijoita löytyi hyvin.
– Minulla on suunnilleen kilometrin mittainen vakiolinja. Se kulkee mökkini pihapiiristä pellolle ja pellon reunaa metsäautotielle, jota pitkin takaisin pihapiiriin, kertoo Junninen.
Havainnointi tehdään viiden metrin levyiseltä kaistalta, jolta koetetaan laskea kaikki kimalaiset jotka verkalleen kävellen havaitaan.
Laskentalinja on lisäksi jaettu lohkoihin, ja niiden välillä on ajoittain isoja eroja.
– Kun voikukat kukkivat, surina keskittyy niiden luo peltolohkolle. Ja sitten kun on vadelman kukinnan aika, ei linjan kiertämiseen tunti riitä, Junninen naurahtaa.
Kimalaiset eivät lennä sateella. Ne eivät myöskään pidä kovasta paahteesta. Pölyttäjien määristä ollaan huolissaan, siksi kimalaisiakin lasketaan.
Viime vuoden kesä ei ollut kimalaisille suotuisa. Alkukesä näytti hyvältä, mutta sitten surisijat katosivat. Toissa kesään verrattuna liikkeellä oli vain murto-osa kimalaisista.
– Se oli kyllä hätkähdyttävää, mutta nyt ollaan onneksi palattu parempiin lukemiin, Kaisa Junninen kertoo.
Säästä pelastava keidas nurmikkoaavikolle
Kaisa Junnisen pihalla ei leikata nurmikkoa leikkurilla. Puutarhassa kasvaa vanhoja perennoja ja luonnonkasveja. Esimerkiksi vaatimattoman näköinen syysmaitiainen on loppukesästä pölyttäjien aarre.
Puutarhojen ja pihamaiden nurmikkoaavikot ovat pölyttäjille autiomaita. Pienenkin luonnontilaisen alueen jättäminen nurmialueen keskelle on pölyttäjille iso apu.
– Luonto kyllä järjestää rauhaan jätetylle tilkulle kukkivia kasveja, kun vain maltetaan pitää ruohonleikkuri sieltä poissa, Junninen kannustaa.
Hän kertoo huomanneensa, että monille pihoille onkin viime vuosina ilmestynyt nurmikoiden keskelle pölyttäjäkeitaita.
– Se on hieno juttu. Niiden mukana pihoille tulee samalla myös elämää ja katseltavaa.
Millaisia luontohavaintoja olet tehnyt kesällä? Osallistu keskusteluun jutun aiheesta. Keskustelu on auki 27.8. klo 23:een asti.