En tiennyt pureskeltavasta Viagrasta ennen kuin stand-up-koomikko Amy Schumer siitä minulle kertoi.
Verkossa kiertävässä sketsissä Schumer paljasti kärsineensä raskausaikana hyperemeesistä, eli rajusta raskauspahoinvoinnista. Diagnoosi ei kuitenkaan kauaa lämmittänyt mieltä. Täsmälääkettä vaivaan ei ole.
Sen sijaan aviomiehelle oli tarjolla pureskeltavaa Viagraa, jos hän halusi.
”Koska joskus pillerin ottaminen voi pelottaa”, Schumer lohkaisi.
Elämme siis maailmassa, jossa mies saa apua erektioon jauhamalla pitkällisen tutkimuksen tulosta, mutta nainen saattaa oksentaa yhdeksän kuukautta putkeen kantaessaan perillistä, ja koko homma kuitataan ”ihan normaalina”. Hyperemeesiä on tutkittu vähän eikä terveydenhuolto aina tunnista vaivaa.
Uutta tämä ei ole.
Nyt on kyse tavallisen naisen tavallisesta arjesta.
Jokapäiväinen elämämme on miesten mitoille suunniteltu. Se on näin naisen näkökulmasta monin tavoin ärsyttävää, epäkäytännöllistä ja jopa turvatonta.
Ja hei mies, joka luet tätä kolumnia ja olet juuri sanomassa, että naisten ei muuten tarvitse käydä armeijaa: en syytä nyt juuri sinua tästä nimenomaisesta asiasta.
Nyt ei ole kyse sinusta tai mistään suuresta sukupuolten välisestä sodasta. Nyt on kyse tavallisen naisen tavallisesta arjesta.
En löydä enää markkinoilta puhelinta, jota pystyisin käyttämään minikäsilläni sujuvasti.
Ensinnäkin on pieniä ja ärsyttäviä ongelmia, kuten älypuhelinten koko. En löydä enää markkinoilta puhelinta, jota pystyisin käyttämään minikäsilläni sujuvasti.
Palelu ärsyttää myös. Legendaarinen toimistoneule kuuluu monen naisen vakiovarusteisiin, koska toimistojen lämpötilat on usein määritelty optimaalisiksi miehille ja heidän nopeammalle aineenvaihdunnalleen.
Ja liukastelu vasta ärsyttääkin. Naiset kulkevat miehiä useammin kävellen. Talven tullen autotiet siistitään ensin ja kävelyväylät vasta, jos ehditään. Monissa kaupungeissa naiset tarpovat auraamattomille jalankulkuväylille kiemurtelevat polut.
Suurin riski liukastumisonnettomuuksille onkin iäkkäillä naisilla.
Kun suunnitellaan keskivertomiehelle turvallista, saatetaan samalla suunnitella naiselle hengenvaarallista. Naispuoliset palopelastajat joutuvat käyttämään liian löysiä vaatteita, koska miesvartalolle mitoitetut eivät istu naisille rintakehästä ja lantiosta. Liian suuri univormu tekee liikkumisesta kömpelöä ja vaarallista.
Naiset ajavat usein väärässä ajoasennossa.
Entä kuinka moni nainen säätää ennen autolla ajoa kuskin penkkiä roimasti eteen ja ylös, että yltäisi polkimille ja näkisi kojelaudan yli? Täällä ainakin yksi, jonka polvet jäävät vaarallisen lähelle kojelautaa.
Naiset ajavat usein väärässä ajoasennossa. Siksi autokolarit ovat pääsääntöisesti kohtalokkaampia naisille, vaikka miehet kolaroivat enemmän. Autojen kolariturvallisuus on vuosikausia testattu yli 175 senttimetriä pitkällä miesnukella.
Oma lukunsa ovat pimentoon jääneet naisten sairaudet, kuten hyperemeesi, joita ei ole tutkittu vielä nimeksikään. Ammattilaisetkaan eivät tunnista näitä sairauksia, eikä niihin välttämättä ole kehitetty tehokasta hoitoa.
Moni nainen kokee, ettei saa vaivaansa apua vaan luulosairaan leiman.
Naisten ongelmien vähättelyllä on pitkä historia. Vähättelyn vuoksi naiserityiseen tutkimukseen ja suunnitteluun ei virtaa tarpeeksi rahaa.
Yritystä korjata vinoumia on. Tukholmassa kokeiltiin kerran aurata ensin kävelyteitä, mutta lumikaaos pilasi kivan idean.
Joskus tasa-arvon korjausyritykset saavat koomisia mittasuhteita.
Volvo esitteli vuonna 2004 naisille oman automallin, jossa suunnittelijat ottivat huomioon muun muassa naisten ajoasennon parantamisen. Toisaalta auton huoltaminen tehtiin hiukan työläämmäksi. Konepeltiä ei saanut auki itse.
Kyseinen konseptimalli ei tullut tuotantoon, joten esimerkiksi ihanan kalliit öljynvaihdot jäivät toteutumatta. Mutta tähän suunnittelun kukkaseen kiteytyy se, mitä naisena eläminen vaatii.
Jos mies on standardi, naisen tarvitsee tehdä jotain ekstraa sopeutuakseen. Ja sopeutuminen yllättävän usein maksaa jotain, kuten rahaa, aikaa tai mielenterveyden.
Me naiset maksamme sopeutumisemme toimistoneuleina ja kenkiin pujotettavina nastoina. Maksamme poissaoloina töistä ja pirullisina fysiologisina oloina, joita terveydenhuollossa ei kyetä hoitamaan.
Onpa eräs poliisi Briteissä maksanut rintojenpienennysleikkauksenakin, että miehen mitoille tehty luotiliivi asettuu paremmin.
Pahimmassa tapauksessa maksamme nimittäin hengellämme.
Laura Hallamaa
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka käyttää älypuhelinta kahdella kädellä.
Kolumnin tausta-aineistona on käytetty Caroline Criado-Perezin teosta Näkymättömät naiset.