SAVONLINNA Lokit pitävät äänekästä konserttiaan, kun oopperalaulaja Lisette Oropesa, 39, kävelee harjoituksiin Olavinlinnaan. Oropesa on toistamiseen Savonlinnan oopperajuhlilla, mutta yötön yö on tehnyt taas tepposet, ja maailmankuulu laulaja on heräillyt pitkin yötä. Sisäinen kello on sekaisin.
– Minun on pakko ottaa Suomessa päiväunet ennen illan harjoituksia, Oropesa sanoo hymyillen.
Maailmankuulu sopraano vieraili Savonlinnassa viimeksi Milanon La Scala -oopperatalon tuotannossa neljä vuotta sitten. Ryhmä esitti silloin Giuseppe Verdin oopperan I masnadieri (Rosvot), ja Oropesa oli teoksen kirkkain tähti.
Nyt vuorossa on Shakespearen kirjoittama tragedia Romeo ja Julia, josta ranskalainen Charles Gounod sävelsi romanttisen oopperan 1800-luvun jälkipuolella.
Oropesa tekee Julian roolin ensi kertaa elämässään, ja siihen Savonlinnan oopperajuhlat on mitä parhain näyttämö. Täällä maailman johtavat oopperalaulajat saavat kypsytellä uutta rooliaan kaikessa rauhassa ilman merkittävien oopperatalojen ja kriittisen ensi-iltayleisön aiheuttamia paineita. Julian roolissa Oropesan kanssa vuorottelee Marjukka Tepponen.
”Tilanne pelotti”
Maailma on muuttunut merkittävästi sen jälkeen, kun kuubalais-yhdysvaltalainen Oropesa lauloi edellisen kerran Suomessa vuonna 2019.
Koronapandemia sulki kaiken muun ohella myös oopperatalot vuonna 2020 ja Venäjä hyökkäsi Ukrainaan kaksi vuotta myöhemmin juuri kun koronapandemiasta johtuvat rajoitukset alkoivat hellittää maailmalla.
Oropesa ajattelee, ettei hän ole enää sama ihminen kuin ennen pandemiaa.
– Arvostan monia itsestäänselvinä pitämiäni asioita paljon enemmän kuin aiemmin.
Synkimpinä hetkinään Oropesa uskoi, että laulut on laulettu, eikä yleisö palaa enää koskaan oopperataloihin ja teattereihin.
– Oli aikoja, jolloin tuntui siltä, ettei kukaan enää halua live-esityksiä. Ajattelin, ettei niitä pidetä riittävän tärkeinä, jotta kukaan haluaisi pelastaa ne. Tilanne pelotti minua todella paljon, Oropesa sanoo.
Toisin kuin Oropesa pelkäsi esittävät taiteet ja live-esitykset eivät kadonneet mihinkään, kun näyttämöt jälleen avautuivat.
– Ihmiset tarvitsevat taidetta. Se on ikuista, Oropesa sanoo.
Uhri ei ole itseisarvo
Oropesa tekee töitä taiteenlajissa, jossa esitetään pääasiassa vanhoja teoksia menneiltä vuosisadoilta. Ne ovat miesten kirjoittamia.
Shakespearen näytelmä Romeo ja Julia valmistui yli 400 vuotta sitten.
Oropesalle Julia on nuori nainen, joka harkitsee tekojaan.
Julia ei halua naimisiin ennen kuin tapaa Romeon. Ja Romeo muuttaa kokonaan sen, mitä Julia ajatteli olevansa.
– Julia ei tee päätöksiä intohimoisesti vaan harkiten, Oropesa sanoo.
Vanhat teokset nousevat tämän tästä otsikoihin ”vääränlaisen” maailmankuvansa tai arvomaailmansa takia. Siihen on vaikuttanut voimakkaasti intersektionaalinen feminismi. Yksinkertaistettuna kyse on siitä, miten epätasa-arvoa voidaan tunnistaa ja purkaa.
Oropesa tiedostaa asian hyvin. Hän uskoo, ettei yleisö aina ymmärrä sitä aikaa, jossa teosten roolihenkilöt elivät.
Hän ottaa esimerkiksi Violettan Verdin oopperasta La Traviata.
Violetta on tuberkuloosia sairastava kurtisaani eli seksityöntekijä, joka myy seksiä rikkaille miehille.
– On tärkeää, että emme tee näistä naisista uhreja vain tehdäksemme heistä uhreja, Oropesa sanoo.
Hän viittaa Violettan lisäksi myös Shakespearen Juliaan.
– Molemmat hahmot ovat tehneet itse elämässään valintoja. Teoksissa he kertovat niistä yleisölle. Valinnoista kertominen on näille roolihenkilöille voimaannuttava asia.
Oropesa painottaa ohjaajan vastuuta.
– Teokset pitää ohjata niin, etteivät roolihenkilöiden valinnat jää yleisölle epäselviksi. Uskon, että sellaisen katsominen on voimaannuttavaa.
Romeo ja Julia, ensi-ilta Savonlinnan oopperajuhlilla 1.7.