Lasimuotoilija Nanny Stillin teokset ovat jatkuvasti haluttuja, kertoo Purppura-Antiikin yrittäjä Pertti Mäkelä Riihimäeltä.
– Flindari-karahveja kysytään ja niitä menee aina vaan, yrittäjä kertoo.
Netissä Flindareita myydään 120–170 eurolla, koosta ja väristä riippuen.
Mäkelä sanoo, että Suomen lasimuseossa esillä oleva Still life -näyttely lisää entisestään kiinnostusta suomalaisen lasitaiteilijan ja muotoilijan Nanny Stillin (1926–2009) tuotantoa kohtaan.
– Ilman muuta hinnat nousevat, kun lehdet kirjoittelevat ja kauniita esineitä esitellään mediassa. Silloin kysyntä nousee ja hinnatkin siinä samassa.
Suomalaisista kodeista löytyy yhä paljon Stillin muotoilemaa käyttölasia, kuten röpelöpintaista Kehrä-sarjaa sekä painavaa ja värikästä Grapponia-sarjaa. Sitruunankeltainen versio jopa hehkuu, koska siinä on seassa hiukan uraania.
– Sarjan juomalasit ovat 15 euron huitteilla ja maljan hinta vähän alta satasen, samoin kaadin. Grapponia -kukkamaljakko on halutuinta eri väreissä ja se maksaa vähintään 100 euroa. Näitä löytyy myös kirpputoreilla, Pertti Mäkelä muistuttaa.
”Nanny Still on ilmiö keräilijöiden keskuudessa”
Riihimäellä sijaitsevan Suomen lasimuseon kevään Still Life -näyttely esittelee muotoilijan koko uran aina 1940-luvun lopusta 2000-luvun alkuun. Voimakastahtoinen ja luovuutta pursuava nainen oli eniten Riihimäen lasille lasia suunnitellut muotoilija.
Viimeksi museo esitteli Stillin tuotantoa 1996. Nyt ilmassa on selvästi taas kiinnostusta Stillin parhaana luomiskautena syntynyttä koristeellista ja värikästä lasia kohtaan.
– Nanny on ilmiö keräilijöiden keskuudessa. Hän on hyvin paljon esillä erilaisissa medioissa sekä alan julkaisuissa, kertoo näyttelyn kuraattori Hanna Kivelä.
Lasi on muutenkin vallannut sijaa taide-, muotoilu- ja sisustusalan lehdissä. Herättäjinä ovat toimineet antiikki- vintage- ja retrotavaramessut.
Kivelä arvelee myös nostalgian kaipuun ja kiinnostuksen vanhempien tai isovanhempien esineistöä kohtaan nostaneen lasin suosiota.
Hanna Kivelä sanoo, että kun suomalaista taideteollisuuden Timo Sarpanevan, Kaj Franckin ja Tapio Wirkkalan nimien takaa vähän raaputtaa, sieltä nousee esiin Nanny Still.
Still ei halunnut toistaa herrojen yksinkertaisen tyylikästä ja hiljaista taidetta.
– Nanny piti sitä ihan köyhäilynä. Ei sellaisella Pariisia valloiteta. Hän halusi mieluimmin tehdä runsasta ja koreilevaa, Kivelä selittää.
Nanny Stillin aika osui myös aikakauslehtien ja suomalaisen julkkiskulttuurin nousuun. Nanny hyödynsi sitä täysin rinnoin. Hän oli näyttävä nainen, viimeisen päälle pukeutunut diiva, joka poseerasi mielellään kameroille omat tuotteet käsissään.
– Nanny otti tietoisesti julkisen diivan roolin ja pystyi sitä kautta myymään omaa brändiään, arvelee Hanna Kivelä.
Kodeista voi yhä löytyä Stillin arvolasia
Tukholmassa asuva Akseli Kaukoranta on yksi Stillin lasitaiteen keräilijöistä, jota lasimuseo on näyttelyä varten haastatellut.
– Minua Stillin suunnittelussa ja töissä eniten puhuttelee kokonaisuus. Niissä kaikissa tuntuu olevan hänen henkensä läsnä. Jos laittaa eri vuosikymmeniltä olevia esineitä vierekkäin, ne jollain tavalla keskustelevat keskenään, Kaukoranta kuvailee.
Hän muistuttaa, että kodeista voi yhä löytyä Stillin suunnittelemia lasiesineitä, sillä monia hänen töitään ei ole mitenkään merkitty tai signeerattu.
Kaukoranta jakaakin paljon kuvia ja tietoa Stillin tuotannosta sosiaalisessa mediassa.
Keräilijöiden suosiossa tuntuvat olevan sellaiset sarjat, kuten näyttelyssä pastelliväreissä hehkuvat pallomahaiset karahvit Tzarina-sarjasta (tuotannossa 1963–1964), islamilaisesta maailmasta muotoja poiminut Sulttaani (1967–1969) sekä lasisilta kuusilta näyttävät Kukkukuuset Neptuna-sarjassa.
Harlekiini-sarja tuli tunnetuksi herkästi hajoavana
Riihimäen lasin tuotantoa hyvin tunteva yrittäjä Pertti Mäkelä arvelee 1950-luvun puolessa välissä suunniteltujen kapeiden ja korkeiden koristepullojen olevan niitä, joista monet Stillin tuntevat. Pulloilla on menekkiä.
– Kysyntä on taas noussut ja hinnat lähteneet nousuun. Alimmillaan niistä joutuu pulittamaan noin 350 euroa. Se rubiininpunainen menee jo 500–700 euron tietämille, vähän sävystä riippuen.
Viimeiseksi antiikkiyrittäjä Mäkelä poimii esiin vuosina 1959–69 tehdyn Harlekiini-sarjan, joka lienee yksi Nanny Stillin suosituimmista.
– Se on käyttölasiksi tarkoitettu. Sarja meni kuitenkin helposti rikki ja niinpä se päätyi vitriinikaappeihin. Sarjan kysyntä on tällä hetkellä aika vähäistä. Vielä muutama vuosi sitten Harlekiini myi jokaisessa lasitapahtumassa hyvin.
Harlekiinin kermakosta ja sokerikosta saa verkossa varautua maksamaan 100–200 euroa.