Romanilapset kohtaavat edelleen syrjintää ja jopa rasismia. Lapsiasianvaltuutetun toimiston tekemän selvityksen mukaan syrjintä on toistuvaa, eikä aikuisilla useinkaan ole keinoja tukea lapsia syrjintätilanteissa tai lopettaa sitä koulussa tai vapaa-ajalla.
Syrjintä ilmenee kiusaamisena, esimerkiksi ulossulkemisena ryhmästä niin koulussa kuin vapaa-ajalla.
– Lapset kertoivat konkreettisista tilanteista ja halventavista sanoista, joilla heitä nimiteltiin. Ei kenenkään lapsen meillä Suomessa tulisi kohdata sellaista kielenkäyttöä itsestään tai omasta vähemmistöryhmästään, sanoo erikoistutkija Elina Weckström lapsiasiavaltuutetun toimistosta.
Romanilasten hyvinvointia ja oikeuksien toteutumista tarkasteltiin selvityksessä romanilasten itsensä kertomana. Selvitys toteutettiin yhteistyössä romanisidosryhmien kanssa. Siihen osallistui 11–17-vuotiaita itsensä romaniksi kokevia lapsia eri puolilta Suomea.
Kyselyyn vastasi lähes sata (93) lasta.
Jos syrjintää verrataan kouluterveyskyselyyn tai vasta julkaistuun saamelaislasten selvitykseen, romanilasten kohdalla kokemukset syrjinnästä ja kiusaamisesta ovat huomattavasti yleisempiä koko väestön lapsiin suhteutettuna.
Pääväestöllä ennakkoluuloja myös lapsista
Lapset ovat alttiita syrjinnälle erityisesti erilaisissa elämän nivelvaiheissa, esimerkiksi aloittaessaan koulun, siirtyessään yläkouluun, ryhtyessään käyttämään romaniasua tai pohtiessaan toisen asteen opintoja.
Yksi vastaajista kertoi pitäneensä koulussa esitelmän romanikulttuurista, jonka jälkeen häntä ei huolittu enää mukaan pelaamaan jalkapalloa.
– Lapset kertoivat myös siitä, että heitä pidetään varkaina. Se on kova kokemus lapselle, kun hän liikkuu vanhempien kanssa kauppakeskuksessa, niin vartijat seuraavat koko ajan heitä tai lapsia pyydetään avaamaan laukkunsa ihan säännöllisesti kauppareissujen yhteydessä, Weckström kertoo.
Myös osa opettajista olettaa, ettei koulunkäynti kiinnosta romanilapsia, vaikka lasten kertoman mukaan taustalla voi olla heikko itsetunto kiusaamisen takia, ujous tai itsensä ulkopuoliseksi kokeminen. Myös opinto-ohjaajat voivat olla asenteellisia eivätkä tue romanilasten unelmia ja toiveita.
Kiusaamisen ja syrjinnän vuoksi romanilapset näkevät työllistymisen ja toimeentulonsa epävarmana, vaikka he kouluttautuisivat ammattiin. Heidän unelmointiinsa liittyy epävarmuus tulevaisuudesta ja siitä onko työtä tai omaa rahaa.
– Tämä näkyy myös nuorten tet-harjoitteluissa ja kesätyöpaikan saamisessa. Romanilapsi saattaa olla luokan ainoa, joka ei ole saanut harjoittelupaikkaa tai hänen on ollut vaikea löytää kesätöitä, Weckström kuvaa lasten kertomuksia.
Romanilapset harrastavat muita lapsia vähemmän
Romanilapset harrastavat pääväestön lapsia tai saamelaislapsia vähemmän.
Weckströmin mukaan olisi tärkeää, että romanilapset pääsisivät olemaan erilaisissa vertaisryhmissä itseään kiinnostavien asioiden parissa. Järjestötoimijat voisivat edesauttaa romanilasten ja pääväestön lasten kohtaamisia ja tutustumista yhteistyössä romaniyhteisön kanssa.
– On vaikea mennä yksin romanilapsena pääväestön lasten joukkoon harrastamaan. Erityisesti pienillä paikkakunnilla, joissa perhe voi olla jopa ainoa romaniperhe, kynnys lähteä on suuri. Ei ole perinnettä yhdessä tekemisestä ja olemisesta.
Joka kymmenes lapsi kertoi, että harrastuksen edellyttämä vaatetus tai romanivaatetus estää harrastuksiin osallistumisen. Tilannetta tulisi Weckströmin mielestä selvittää. Joka kymmenennelle myös raha oli esteenä harrastuksille.
Koti, suku, oma kieli ja kulttuuri tärkeitä
Selvityksen mukaan romanilapset ovat ylpeitä omasta taustastaan ja he myös haluavat oppia romanikieltä. Romaniasuun pukeutuminen on monille lapsille kunnia-asia, vaikka sen tiedetään lisäävän ennakkoluuloja pääväestössä.
Hyvinvointia tukevia asioita ovat tiivis perhe ja suku. Lapset viettävätkin paljon aikaa perheen kanssa. Koti on turvallinen paikka, jossa saa olla oma itsensä, siellä pystyy rentoutumaan ja tulee kuulluksi.
– Lapset pitivät tärkeinä kotia, omaa huonetta ja läheisiä ihmisiä. Nämä ovatkin erityisiä voimavaratekijöitä romanilasten hyvinvoinnille, Weckström sanoo.
Lapset haastoivat aikuiset uskomaan ja näkemään myös romanilapset. Heidän omia ratkaisuehdotuksiaan hyvinvoinnin edistämiseksi on neljä.
• Tiedon lisääminen romaneista ja romanikulttuurista
• Romanilasten ja pääväestön yhteiset kohtaamiset
• Pääväestön asenteiden muutos romaneja kohtaan
• Kyky kohdata romanilapset yksilöinä
Muutoksia tarvitaan – jokaisella aikuisella on vastuu
Selvityksen tekijät painottavat, ettei romanilapsia tule nähdä yhtenäisenä joukkona, vaan yksilöinä. Romanien tapoja ja perinteitä tulisi avata pääväestölle kouluissa ja eri viestintäkanavissa.
Lasten kohtaamisia tulisi lisätä harrastustoiminnassa ja kouluissa.
– Tutustuttaisiin toisiimme ja lapset pystyisivät näkemään toisensa lapsina, eikä pelkästään kulttuurinsa edustajina, Weckström sanoo.
Selvityksen mukaan romanikieli pitäisi olla mahdollista valita oppiaineena kouluissa ja sitä pitäisi voida kuulla vapaa-ajalla kerhotoiminnassa, lastenohjelmissa, kirjoissa ja kerrottuina tarinoina.
Romanilasten kokemuksia tulisi myös seurata säännöllisesti, Weckströmin mukaan neljän vuoden välein. Nyt valmistunut selvitys tehtiin viime vuoden puolella ja edellinen 2009.
– Vertasin tuloksia aiempaan selvitykseen ja valitettavasti monikaan asia ei ole 14 vuoden aikana muuttunut. Seurantatieto auttaisi myös viranomaisia reagoimaan ja tekemään toimenpiteitä, Weckström toteaa.