Korvissa ujeltaa, keikan jälkeen suunnataan rellestämättä kotia kohti ja aamulla lähdetään sauvakävelylle tai koiralenkille. Kun lavalle pääsee, vanha sirkushevonen on taas kuin nuori polle. Esimerkiksi näin voisi kuvata tyypillistä yli viisikymppisen suomalaisen rockpersoonan työntekoa.
Muusikot ikääntyvät samoin kuin muutkin, ja ilta- ja yöpainotteinen työ vaativat tekijältä veronsa. Klubeja ja konserttilavoja vuosikymmenet kiertänyt artisti ei välttämättä jaksa innostua keikkojen jatkoista, vaan häntä kutsuu juhlinnan sijaan peti.
– Ikäntyneen muusikon tärkeimpiä asioita on lepo, kertoo myöhästynyttä 70-vuotisjuhlakiertuettaan kiertävä Mikko Alatalo.
Alatalon kiertuetahti on kova. Esimerkiksi helmikuussa yhtenä keikkaviikkona konsertoidaan ensin torstaina Helsingissä, käydään kotona nukkumassa, jonka jälkeen suunnataan Vantaalle. Lauantaina auton keula kääntyy taas kohti itää, jossa Kuopion konsertti jo odottaa.
– Keikan jälkeen voidaan käydä syömässä ja ottaa ehkä olut, mutta ei sitä jäädä rälläämään yökerhoihin. Kyllä se on nukuttava kunnolla, jotta pystyy aamulla jatkamaan jälleen eteenpäin, Alatalo kertoo.
Maailmalla taajaan kiertävillä rock-tähdillä alkaa ikävuosia olla jo kahdeksankymmentä ja rapiat. Suomessa tullaan tässä asiassa hieman jälkijunassa.
Kun muualla maailmassa rock-genre kukoisti hyvin jo kuusikymmentäluvulla, suomalaiset tulivat mukaan hieman jälkijunassa. Ne suomalaiset muusikot, jotka aloittivat rockin soiton jo ennen 1970-lukua, eivät kierrä tai konsertoi enää aktiivisesti.
– Kyllä nämä yhä uraansa jatkavat rockmuusikot ovat 70-luvun ja uuden aallon helmiä, toteaa Helsingin yliopiston sosiaaligerontologian apulaisprofessori Ilkka Pietilä.
Laulaminen ja kiertuelämä vaatii kovaa fysiikkaa
Rockmuusikoiden ikääntymistä tutkinutta Pietilää kiinnostaa, mikä motivoi nuorena muusikkona uransa aloittanutta entistä nuorisoidolia jatkamaan uraansa eläkeiän lähestyessä tai jo sen ylitettyä.
Hän uskoo, että moni esiintyjä on tietoinen siitä, että osa yleisöstä luo ikääntyvään artistiin arvioivaa katsetta – erityisesti muusikon omassa mielessä. Itsekriittinen musiikin ammattilainen katsoo itseään ikään kuin yleisön silmin ja saattaa miettiä, onko kilometrejä jo riittävästi takana eläkepäiviä ajatellen.
– Kun Pate Mustajärvi ilmoitti lopettavansa Popedan laulajana, hän sanoi eräässä haastattelussa, että kannattaa lopettaa ennen kuin joku tulee sanomaan, että meno alkaa näyttää kornilta.
Tutkija pelkäsi, että rokkareita olisi vaikea saada mukaan tutkimukseen, jossa puhutaan selkeästi ikääntymisestä. Hän kuitenkin huomasi, ettei ikä tunnu olevan muusikkopiireissä tabu, sillä haastateltavia Helsingin yliopiston tutkimukseen saatiin yhteystietojen löydyttyä helposti.
Pitkää rockuraa tehneitä artisteja oli tutkimuksessa mukana yhdeksän.
– Haastateltavat olivat ikänsä kanssa sinut, eikä vastarintaa, että ”minä en vanhene”, tullut ollenkaan esiin, apulaisprofessori Ilkka Pietilä kertoo.
Tutkimuksessa kävi ilmi, ettei suomalaisessa rockgenressä juuri esiinny ikäsyrjintää. Aidosti omana itsenään esiintyvät muusikot kelpaavat myös ikääntyneempinä niin yleisölle kuin muusikkokollegoille.
Mikko Alatalon ura alkoi 70-luvun alkupuolella. Pohjois-Pohjanmaalta Tampereelle kotiutunut manserokkari aikoo palata tänä vuonna takaisin rikospaikalle, kun Coitus Int tekee syksyllä keikkaa Yo-talolla Tampereella.
Musiikkiuran alkuaikana tehdyt biisit ovat ikämiehelle aiempaa rasittavampia jo fyysisesti.
– Siellä on aika vaativia biisejä. Kyllä jossain Anna mulle lovee -kappaleessa saa vetää niin korkealta ja kovaa, että otsasuoni pullistuu, Alatalo kertoo.
Fyysikan ohella ikääntyminen koettelee joskus myös muusikon psyykettä. Radiosoitto saattaa vähentyä ja alalle tulee jatkuvasti uusia ihmisiä uusin musiikkimuodoin. Uusien laulujen tekeminenkin alkaa käydä työläämmäksi, kun oma rima on noussut aiempien teosten myötä korkeammaksi ja korkeammaksi.
Silloin jotkut alkavat epäillä itseään ja osaamistaan, Alatalo pohtii.
– Monella aivan Suomen huipulla olleella on pelko, että vanhempana häpäisee itsensä. Kyllä sitä pystyy iästä huolimatta vielä tekemään korkeatasoisia biisejä, Alatalo sanoo.
Rock ei kuole koskaan
Korona-ajan kalsariviikot tahtoivat käydä muusikon mielen päälle. Mikko Alatalon mielestä keikoille pääseminen on terapiaa aivan kaikenikäisille muusikoille. Se lisää myös elinvuosia, kun muistaa keikkailun ohella myös levon ja liikunnan, eikä uuvuta itseään aivan totaalisesti.
Suomalaisia ikääntyneitä rockmuusikoita motivoi keikoille myös se, että yleisöön löytää tiensä myös nuorempaa sukupolvea, joka luo uralle jatkuvuutta.
Muusikot ja heidän ikäryhmänsä ovat eläneet nuoruutensa Beatlesien ja Rolling Stonesin vaikutuspiirissä. Nuorempien ja vaikkapa vanhusten hoitokotien henkilökunnan oletukset ikääntyneiden musiikkimausta voivat olla varsin piintyneitä, tutkija Ilkka Pietilä pohtii.
Rock-musiikkia työkseen tekevät ihmiset ovatkin muita paremmin kartalla, missä ikääntyneiden musiikkimaun suhteen mennään.
– Vanhuuteen liittyy sellaisia muuttumattomia käsityksiä, jossa ajatellaan, että vuosikymmenet tästä eteenpäinkin he haluavat kuunnella Olavi Virtaa. Nyt alkaa kuitenkin tulla aika, jolloin halutaan kuulla Jimi Hendrixiä tai Ramonesia, Pietilä toteaa.
Ikääntyneen musiikintekijän ja keikkailijan näkökulmasta Mikko Alatalo nostaa esiin sanonnan ”Too young to die and too old to rock and roll”. Lausahdus löytyy hieman mukailtuna myös brittiläisen rockyhtye Jethro Tullin yhdeksännen albumin nimestä.
Alatalon mielestä lause on täysin väärä tai ainakin käsitetty väärin, niin muusikon kuin kuuntelijan ja yleisön kannalta.
– Ei kukaan ole koskaan liian vanha rokkaamaan. Kyllä sitä on hienoa vetää.
Milloin muusikko on liian vanha nousemaan lavalle? Vai onko milloinkaan? Voit keskustella aiheesta maanantaihin 27.2. kello 23:een saakka.