Muhoslainen Marjo Saarimaa identifioituu metsäsaamelaiseksi. Hänen perheessään ei puhuta saamea äidinkielenä. Hän on kuitenkin tutkinut sukunsa historiaa ja perinteitä ja kertoo polveutuvansa 13 eri metsäsaamelaissuvusta.
– Minulle saamelaisuus merkitsee sitä, että kuulun Suomen ja Euroopan alueella ainoaan alkuperäiskansaan ja olen ylpeä siitä, Saarimaa sanoo.
Keskustelu siitä, kuka on saamelainen ja keitä ovat syrjityksi väitetyt metsäsaamelaiset tai -lappalaiset on noussut jälleen ytimeen saamelaiskäräjälain käsittelyyn liittyvän poliittisen kiistelyn yhteydessä.
Kyse on paitsi oikeudesta omaan identiteettiin, myös valtapolitiikasta: siitä, kuka saa äänestää saamelaiskäräjävaaleissa. Saamelaiskäräjät on Suomen saamelaisten korkein poliittinen elin.
Nykyisessä laissa ihminen voidaan määritellä saamelaiseksi kielen, historiallisten väestörekistereiden lappalaismerkintöjen tai vanhempien vaalioikeuden perusteella.
Tähän asti metsäsaamelaiseksi itsensä identifioivat ovat saaneet äänestää siinä tapauksessa, että he ovat voineet osoittaa, että heidän suvussaan on ollut "lappalaiseksi" määriteltyjä ihmisiä. Lappalaisuudella on viitattu historiallisissa dokumenteissa elinkeinoon, ei etnisyyteen tai kieleen.
Esitetty uusi laki korostaisi kielen merkitystä ja rajaisi vaalioikeuden niille, joiden isoisovanhemmat ovat saamenkielisiä. Vaalioikeuden saisivat myös ne, joiden vanhemmista yksi on merkitty äänioikeutetuksi lain voimaantulon jälkeisissä vaaleissa.
Katso tästä, mistä koko kiistassa on kyse: Ei-saamelaiset saavat äänestää käräjävaaleissa ”porsaanreiän” kautta, ja siksi lakia tulee muuttaa, sanoo joukko saamelaisia
Lakimuutoksen myötä Saarimaa sanoo jäävänsä paitsioon. Hän pitää saamelaisuuttaan perusoikeutenaan, eikä kukaan voi sitä ulkopuolelta määritellä. Se perustuu tietoon, faktaan, historiaan ja verenperintöön.
– Nyt on tullut harmittavaa jakoa: osa ajattelee, että me emme olisi alkuperäiskansaa. Saamen kansan sisällä ei minun mielestä ole vara ruveta erottelemaan, vaan meidän pitäisi olla ylpeitä meidän kulttuurista ja perimästä, hän sanoo.
Tutkija: Metsäsaamelaisuus on keksitty termi
Oulun yliopiston saamelaisen kulttuurin professorin Veli-Pekka Lehtolan mukaan metsäsaamelaisuus on keinotekoinen termi, jolla kuvataan henkilöitä, jotka haluavat saamelaiskäräjien jäseniksi. Lehtola sanoo, että termi itsessään ei viittaa kenenkään historialliseen identiteettiin.
Hän itse on Tenon saamelaisia ja saamelaisen kulttuurihistorian tutkija.
Lehtolan mukaan kuka tahansa voi kokea olevansa saamelainen, romani tai ruotsalainen, mutta nyt kiistellään sellaiseen ryhmään kuulumisesta, jonka oikeuksia on määritelty laissa.
Hänen mukaansa ihmisellä on oikeus tuntea itsensä vaikka työttömäksi, mutta ei häneen sen perusteella voida soveltaa lakeja, jotka tuovat tiettyä etua työttömille.
– Lainsäädäntö on luotu siksi, että saamelaiset pääsisivät itse suojelemaan ja edistämään kieleen ja kulttuuriin liittyviä asioita, hän sanoo.
Marjo Saarimaa harmittelee sitä, että lakimuutos vie saamelaisuutta voimakkaammin kieliperusteiseksi.
– Se on hiukan epäreilua, koska meiltä hävisi kieli silloin 1800-luvulla. Alettiin levittää kristinuskoa ja haluttiin suomettaa meidän kulttuuri. Hyvinhän siinä onnistuttiin. Nyt tosin keminsaamen kieltä ollaan isolla sykkeellä ennallistamassa, hän sanoo.
Veli-Pekka Lehtolan mukaan saamelaiskäräjillä on hyvin rajatut resurssit kielellisten asioiden edistämiseen. Hän kummeksuisi sitä, jos resursseja alettaisiin käyttää 200 vuotta sitten kuolleen kielen elvyttämiseen.
– Meillä on muita uhanalaisia kieliä, joihin käräjien vähäiset rahat pitäisi käyttää, Lehtola sanoo.
”Asioita pitäisi tehdä enemmän sydämellä”
Lehtola tunnistaa, että määritelmäkiistan taustalla on myös raha ja valta.
– Monet suomalaiset poliitikot, jotka kamppailevat lakia vastaan, tietävät, että käräjillä ei ole juuri ollenkaan valtaa eikä sitä näytä olevan lisää tulossa, mutta he mielellään pitävät tilanteen tällaisena. Antavat keskustelun velloa, Lehtola sanoo.
Jopa 90-luvulta asti velloneelle puheelle pitäisi hänen mielestään saada loppu. Lehtola ajattelee, että kiistely ja kissanhännänveto tuntuu sopivan poliitikoille – näin saamelaiskäräjät ei pysty käyttämään resurssejaan muuhun kuin reagointeihin.
Lehtolan mukaan keskustelussa on paljon roska- ja vihapuhetta, joka ”vanhaa professoria kauhistuttaa” – puhutaan porosaamelaisten mafian jälkeläisistä, saamelaisten halusta ajaa alas kaikki maankäytön tavat ja innosta siivota epäsuotuisat ainekset pois käräjiltä. Vyörytys sosiaalisessa mediassa on jatkuvaa.
– Tämä on erityisen vahingollista saamelaisnuorille. Heidän oma identiteettinsä joutuu kyseenalaiseksi ja sitä halvennetaan. Jotkut ovat joutuneet kuuntelemaan tätä koko ikänsä, Lehtola sanoo.
Saarimaan mielestä perusongelma saamelaisten itsehallinnossa on, että kaikki valta on pienellä ryhmällä, joka ei ole innokas yhteistyöhön. Ja juuri sitä nyt tarvittaisiin.
– Itseidentifikaation merkitystä pitäisi painottaa. Joku muu ei voi päättää sitä, oletko jotakin vai etkö ole. Asioita pitäisi tehdä enemmän sydämellä ja lähimmäisenrakkaudella.
Juttua on täydennetty 21.11. kello 15.13: Juttuun on täydennetty lisätietoa ehdotetusta saamelaiskäräjälain muutoksesta.