Sinä kesänä Pauli oli 31-vuotias, korvaushoidossa ja rakastunut.
Hän oli tullut iltapäiväkahville ystävänsä Markun luo Raahen keskustassa sijaitsevaan asuntoon. Olohuoneen sohvalla hän istui epämukavan näköisessä asennossa hiljaa.
Markkua alkoi ihmetyttää, kun Pauli ei yhtäkkiä vastannut puhutteluun. Kun Markku otti ystäväänsä olkapäästä kiinni, tämä romahti elottomana lattialle.
Hengitys oli lamaantunut. Vaikka sydän lähti vielä elvyttämällä käyntiin, aivojen toiminta oli lakannut.
Kuolema liittyi huumeisiin, läheiset kertovat. Pauli oli kaiketi saanut suonensisäisten huumeiden käytöstä infektion, joka oli johtanut keuhkokuumeeseen.
Ruumiinavauksessa vainajasta löytyi rauhoittavia ja korvaushoidossa käytettyjä opioideja.
Reilut kaksi vuotta tapahtuman jälkeen Paulin ystävät ovat kokoontuneet samaan olohuoneeseen. Tässä jutussa he kertovat, mitä he ajattelevat elämästä ja kuolemasta suomalaisessa huumekulttuurissa.
Kaveriporukasta on jäljellä kolme
Kerrostaloyksiön ikkunoita somistavat Marimekon verhot. Paulin kuolinsohvan selkänojalla istuu kissa, jonka nimi on Kissa.
Kirjahyllyn vitriiniin Markku on asetellut tuttujen kuolinilmoituksia.
Kuolemissa on mukana paitsi tapaturmaisia yliannostuksia myös väkivallan ja liikenneonnettomuuksien uhreja.
– Minulle ne ovat totta kai varoittavia esimerkkejä. Haluan ja aion elää vanhaksi, Markku sanoo.
Yli kymmenhenkisestä kaveriporukasta ovat jäljellä enää kolmekymppiset Markku, Henkka ja Paulin ex-puoliso Joanna.
– Poltin 18-vuotiaana ekaa kertaa pilveä. 19-vuotiaana olin jo täysi subunisti, Joanna kertoo taustastaan.
Jokaisella heistä on ollut hengenlähtö lähellä.
Kerran Markku heräsi vessan lattialta siten, että piikki oli vielä hihassa ja mäntä puoleksi pohjassa. Ruisku oli lastattu fentanyylillä, joka on lähes sata kertaa morfiinia voimakkaampi opioidi.
Hän uskoo, että olisi kuollut, jos olisi saanut männän pohjaan ennen kuin menetti tajuntansa.
Henkan läheltä piti -tilanne liittyy Subutexin, opioidikipulääke Tramalin, rauhoittavien ja alkoholin liian suureen kerta-annokseen.
– Koko kroppa sammui: lähti näkö ja kuulo. Huusin kaverille, että soita ambulanssi. Tuntui kuin sydämeni olisi pysähtynyt.
Joanna puolestaan ajattelee, että olisi saattanut hyvinkin riistää itseltään amfetamiinipsykoosissa hengen.
Muualla Euroopassa huumeisiin menehdytään keskimäärin nelikymppisenä, mutta Suomessa kuolema korjaa kymmenen vuotta aiemmin.
Tässä raahelaisessa kaveriporukassa moni meni jo parikymppisenä.
Suomi on kärkimaa nuorten huumekuolemissa Euroopassa. THL:n tilastojen mukaan yliannostukseen kuoli viime vuonna 206 ihmistä, joista 76 oli alle 25-vuotiasta.
Tilaston ulkopuolelle jäävät huumeiden aiheuttamiin sairauksiin menehtyneet sekä vaikutuksen alaisena tapahtuneet onnettomuudet ja väkivaltaiset kuolemat.
Ei voida yksiselitteisesti sanoa, kuinka moni kuolee huumeiden takia, mutta osviittaa saa siitä, että viime vuonna 500:a vainajasta löytyi ruumiinavauksessa huumeita.
Kuolema on tietysti huumehaittojen jäävuoren huippu, ja sen alle mahtuu monenlaista pahoinvointia.
Kolmen cocktail vie hengen
Maailmalla tavallisimmat huumemyrkytykset liittyvät opioidien, kuten heroiinin, fentanyylin ja oksikodonin yliannostuksiin, jotka ilmenevät heti käytön jälkeen.
Suomessa käytetyin opiaatti on poikkeuksellisesti kivunlievityksessä ja korvaushoidossa käytetty buprenorfiini, jota myydään muiden muassa Subutex-kauppanimellä.
Tässä aineessa on hyviä ja huonoja puolia.
Buprenorfiinin teho ei kattovaikutuksen jälkeen voimistu annosta kasvattamalla, ja siksi yksin Subutexista ei raportoituja myrkytyskuolemia ole.
Aineen vaikutusta voi kuitenkin tehostaa muilla päihteillä, ja silloin se on hengenvaarallista.
Tyypillisin suomalainen huumekuolema on A-Klinikan toimitusjohtajan Kaarlo Simojoen mukaan Subutexin, rauhoittavien bentsodiatsepiinien ja alkoholin sekakäytön aiheuttama moniainemyrkytys.
Tappava yhdistelmä tainnuttaa keskushermoston viiveellä: uhrin nukkuessa hengitys lamaantuu ja sydän pysähtyy.
Yli neljä viidestä suomalaisesta opioidien ongelmakäyttäjistä ottaa ohessa bentsodiatsepiineja, kun Etelä-Euroopassa vain noin 10 prosenttia tekee näin.
Bentsoja määrätään tavallisesti esimerkiksi ahdistukseen ja unettomuuteen, jotka ovat monella päihdeongelmaisella yleisiä.
Simojoen mukaan suomalaisessa päihdekulttuurissa bentsoja on pitkään käytetty myös siihen, että vähäisempikin määrä huumeita saadaan kolahtamaan.
Jos reseptiä ei ole, bentsoja hankitaan laittomasti katukaupasta. Silloin vaarana ovat lääkeväärennökset, joiden sisältö voi olla muuta kuin pakkauksessa luvataan.
Ja Suomessa päälle otetaan viinaakin – yleensä paljon reilummin kuin muualla maailmassa.
Markku ja Henkka nauttivat kuolettavaa kolmen cocktailia säännöllisesti. Tänäänkin he kaivelevat Minigrip-pusseja keittiössä ja juovat olutta. Kumpikaan ei myönnä pelkäävänsä kuolemaa.
– Yritän käyttää niitä [Subutexia ja bentsoja] vastuullisesti, ja alkoholia otan kohtuudella. Määrien pitää olla melkoisia, että henki lähtee, Markku sanoo.
Yliannostuksia ei yleensä tulekaan, jos käytetyt aineet ja annokset pysyvät vakioina.
Vaara vaanii tilanteissa, joissa joku kolmen cocktailin ainesosa vaikkapa saatavuuden vuoksi vaihtuu tai oma toleranssi on käyttötauon vuoksi alentunut.
Raahesta tuli Subutex-kaupunki 1990-luvulla
Subutex rantautui Raaheen Paulin ystävien ollessa kouluiän kynnyksellä.
Vuonna 2002 esitetyn Ylen MOT-ohjelman mukaan paikallinen mestaruustason voimailija haki lääkettä nivelkipuihin helsinkiläisen Pentti Karvosen klinikalta. Karvonen oli suositellut Subutexia.
Tieto uudesta laillisesta reseptiopioidista tavoitti raahelaiset päihdepiirit, ja pian Perämeren rannalta matkustettiin klinikalle ja Karvosen ohjeistuksella aina Pariisiin saakka Subutexia hakemaan.
Sadat raahelaiset aloittivat opioidien käytön nurinkurisesti korvaushoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Ennen Subutex-epidemiaa Raahen poliisi ei ollut koskaan törmännyt kaupungissa esimerkiksi heroiiniin.
Raahen kautta aine valloitti pian Pohjois-Suomen muutkin kaupungit.
Kun tänä päivänä kaupungin keskustassa kyselee huumeista, kaikki tuntevat jonkun, joka on kuollut sekakäytön seurauksena. Näin kertoo linja-autoasemalla tavattu Suvi Heikkilä
– Osa kaveripiiristä lähti sille tielle. He eivät ole enää täällä maan päällä.
– On vanhoja koulukavereita, jotka nuorena rupesivat. He ovat jo menneet, lisää Sari Luoto, joka odottaa niin ikään bussia.
Myös Pauli, Henkka ja Markku aloittivat yläasteiässä.
Ensin alkoholia, kannabista ja rauhoittavia. Sitten amfetamiinia ja lisää lääkkeitä. Myöhemmin Subutexia nuuskaamalla, ja lopulta piikittämällä.
Joanna puolestaan oli omien sanojensa mukaan jo vanha, kun alkoi 19-vuotiaana pistää Subutexia.
Kaikki saivat ensimmäiset töötit samalta tuttavalta.
– Se yksi oli aina työntämässä neulaa kaikille. Sekin on kyllä jo kuollut. Kun on kerran piikillä ottanut, ei ole paluuta. Jossain vaiheessa sitä haluaa tökkiä kaiken.
Sekakäytön lisäksi piikittämisen yleisyys onkin yksi suomalaisen päihdekulttuurin erityispiirteistä. Täällä suonensisäiseen käyttöön aletaan vuosia muuta Eurooppaa nuorempana.
Järjestelmä ei saanut kaveruksista koppia
Silloin, kun tarinamme päähenkilöt olivat sukeltamassa syvälle huumekulttuuriin, heidän seurassaan pyöri myös Laura Juntunen.
Hänellä oli muiden tapaan ongelmia: syömishäiriö, masennus, runsasta juomista, kannabista ja lääkkeiden väärinkäyttöä.
Nykyään toimittajana työskentelevä Juntunen on kirjoittanut teinivuosien kavereistaan kirjan, ja sen nimi on Subutex-kaupungin kasvatit.
Hän itse ei alkanut käyttää Subutexia, ja selittää omaa kohtaloaan perhetaustalla ja tuurilla.
– Vanhempani käyttivät paljon aikaa ja energiaa kannatellakseen minua. Ja kun olin alttiissa iässä, kukaan ei tarjonnut minulle Subutexia.
A-Klinikan toimitusjohtaja Kaarlo Simojoki sanoo, että huumeiden ongelmakäyttö on polku, joka alkaa kokeiluista, ja jos sen kulkee loppuun asti, päätepisteenä on opioidikoukku.
Polku kuljetaan Simojoen mukaan keskimäärin kuudessa vuodessa. Hän sanoo, että suomalainen hoitojärjestelmä hukkaa aikaikkunan, ja tavoittaa monet vasta maalissa.
Markku, Joanna ja Henkka kokevat, että päätyivät ongelmakäyttäjiksi hoitamattomien mielenterveyden pulmien vuoksi. Oli heillä lapsuudessa muitakin ongelmia niin kotona kuin koulussa.
Heistä hyvinvointiyhteiskunta ei saanut otetta.
Kaverukset kuuluvat yli 30 000 suomalaisen opioidien ongelmakäyttäjän joukkoon. Määrän uskotaan olevan kasvussa.
Yhteiskunnasta voi asiantuntijoiden mukaan tehdä käyttäjille turvallisemman huumepolitiikkaa uudistamalla.
Esimerkiksi THL suosittelee käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta luopumista, käyttöhuoneiden avaamista, ainetunnistuspalveluita, matalan kynnyksen terveysneuvontaa ja nykyistä parempaa hoitoa kaksoisdiagnoosin eli mielenterveys- ja päihdeongelman kanssa kamppaileville.
Markun olohuoneessa Raahessa nämä konstit saavat varauksetonta kannatusta.
Joanna on nyt korvaushoidon piirissä, ja hän pitää sitä henkilökohtaisena pelastuksenaan. Markku ja Henkkakin ovat sitä kokeilleet, mutta hoitosuhde on katkennut.
– Olen kymmeniä kertoja koittanut lopettaa. Lähinnä Subutex on minulle ongelma ja sitä on paljon tässä kaupungissa, Markku sanoo.
Paulin, Markun, Henkan ja Joannan nimet on muutettu. Juttua varten haastattelun antoi myös THL:n oikeuskemisti Pirkko Kriikku. Lähteenä on käytetty Laura Juntusen teosta Subutex-kaupungin kasvatit (2022) ja Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus EMCDDA:n huumeraporttia (2022).
Ylen Uutispodcastin jaksossa on vieraana toimittaja Miika Koskela, joka on selvittänyt, miten ja miksi Suomessa kuollaan huumeisiin.
Voit keskustella aiheesta 10.10. klo 23 asti.