Muotoilija Tapio Wirkkalan ja keramiikkataiteen uudistaja Rut Brykin tuhansien esineiden ja arkistodokumenttien yksityiskokoelma on nyt auki yleisölle. Pariskunnan taiteellisesta perinnöstä vastaava säätiö talletti kokoelman EMMAan jo yli kuusi vuotta sitten, mutta nyt se on saatu pysyvästi esille.
Espoon modernin taiteen museo EMMA juhlistaa satavuotiasta Suomea uudella näyttelytlilalla, joka on konseptina ensimmäinen laatuaan tässä maassa.
Aukioksi nimetty museon laajennusosa yhdistää näyttelytilan, säilytystilan ja työskentelytilan. Tuhannen neliön kokonaisuuden keskellä on neliön muotoinen erillinen tila, jossa tarjoillaan vaihtuvia designnäyttelyitä.
Vaihtuvien näyttelyiden tilaa kiertää varastonäyttely, jossa on esillä Rut Brykin ja Tapio Wirkkalan teoksia, niiden luonnoksia, prototyyppejä ja esimerkiksi mainoselokuvia menneiltä vuosikymmeniltä. Niitä ei ole perinteisen näyttelyn tyyliin esitelty, sillä kyse on säilytystilasta. Tilan seinillä kiemurtelee pariskunnan teospareihin perustuva aikajana. Pakettiin kuuluu jatkossa myös laaja verkkosisältö, jota voi tutkia missä tahansa.
Osa esillepanosta osoittaa, miten pariskunnalle rakkaat Lapin luonto ja Italian taidehistoria vaikuttivat heidän teoksiinsa, ja miten eri tavoin he käsittelivät samaa teemaa, intendentti Henna Paunu kuvailee.
Pari arvosti toistensa taiteellista osaamista korkealle ja he tekivät myös yhteistyötä. Bryk esimerkiksi laati koristeluja Wirkkalan Rosenthalille suunnittelemiin keramiikka-astioihin.
– Wirkkala oli tiettävästi yksi Brykin suurimmista ihailijoista ja keräsi oman kokoelman puolisonsa töistä. Molemmat saivat varmasti asiantuntevaa kritiikkiä perheen sisällä. Brykin tuotanto on tässä kokoelmassa pienempi kuin Wirkkalan, sillä hän työskenteli enemmän uniikkiesineiden ja mittavien julkisten teosten parissa, Paunu summaa.
Paunun mukaan idea on ollut paitsi saada Brykin ja Wirkkalan yksityiskokoelmalle arvoisensa puitteet, myös avata taiteellisen työn taustoja yleisölle. Tutuista taitelijoista avautuu myös uusia puolia.
– Täällä näkee esimerkiksi Brykin kokeiluja eri väreillä ja lasituksilla. Se oli valtava onni, että hän pystyi työskentelemään Arabian tehtaiden taitavimpien tekijöiden kanssa, jotka osasivat toteuttaa hänen visionsa. Täällä tulee esiin myös tuntemattomampi puoli Brykistä tekstiilitaiteilijana.
Aukio-tilassa avautuu myös museotyön yleensä kulisseihin jäävä puoli. Konservaattorin ja kokoelmavalokuvaajan työtila on nyt akvaario, jonka lasiseinän läpi yleisö voi seurata, miten kokoelmia hoidetaan. Se on Paunun mukaan kävijöiden kestouteliaisuuden aihe.
– On olemassa sellainen harhaluulo, että museoalalla on hyvin rauhallista ja esineet ilmestyvät vain jostain näyttelyihin. Kuitenkin tässäkin kokoelmassa on 5200 objektia ja arkisto, jossa on yli 10 000 dokumenttia, niin kaikkien niiden parissa tehdään töitä.
Piippumies Wirkkala oli usein puukko kourassa
Vaihtuvien näyttelytilojen ensimmäinen kokonaisuus on omistettu Tapio Wirkkalalle. Retrospektiivi STILL/LIFE on nähty ennen EMMAa Rovaniemen Korundissa, Inarin Siidassa ja Seinäjoen Taidehallissa.
Wirkkalan valtava tuotanto ulottuu arkisista käyttöastioista uniikkeihin taide-esineisiin, metallista lasiin, postimerkeistä brändeihin ja puuveistoksiin.
Näyttelyn kuraattori, muotoilija Harri Koskinen on yrittänyt koota kompaktiin näyttelyyn kattavan kuvan. Esineiden keskinäinen vuoropuhelu osoittaa hyvin Wirkkalan monipuolisuuden muotoilijana.
– Wirkkala vietti paljon aikaa Venetsian Muranossa. Hän teki Iittalalle enemmän tavallaan kirkasta, teollista lasia ja käytti hyvin vähän värejä. Kun hän työskenteli italialaiselle Veninille, värit olivat pääosassa, samoin tietyt tekniikat ja lasin herkkyys ja ohuus.
EMMAssa esillä on myös muotoilun yksityisempi puoli, joka paljastaa jotain miehestä ikonisten esineiden takana. Koskinen on laittanut esille esimerkiksi melkoisen määrän puusta vuoltuja piipun prototyyppejä.
– Piippu oli yksi Wirkkalan lempiaiheista, sillä hän oli kova piippumies. Se on ymmärrettävä aihe, koska piippu on kädessäpidettävä, haptinen esine ja hänellä siihen liittyi vielä tämä henkilökohtainen nautinto.
Vitriineissä on myös lukuisia puukkoja, joista monet Wirkkala teki rintamalla. Siellä syntyi muitakin esineitä, kertoo Koskinen.
– Puukko oli hänen tärkein työkalunsa veistoon ja nävertämiseen. Kuulemma Tapion kädet hakivat jatkuvasti työtä, koko ajan piti väsätä ja värkätä. Täällä on esimerkiksi karhukuppi, jonka hän teki sota-aikana jostain lentokoneen osasta. Se voisi olla minkä tahansa museon hyllyltä.
Piippujen vieressä on rivi puukalikoille laadittuja Lapin-päiväkirjoja; pariskunnalla oli Lapissa kesäpaikkana sekä vanha porotila että erämaamökki. Puisista päiväkirjoista käy ilmi, montako riekkoa tuli metsältä, mikä oli keli mökillä ja ketä kävi kylässä, Koskinen kuvailee.
– Tapio oli perheen ja ystävien mukaan kova seuramies. Jos vieraita kävi, niin hekin saivat vuolla näitä päiväkirjakapuoloita.
Kekkosen maisemamonumentista jäi vai suunnitelma
Wirkkala on yksi tunnetuimmista, ellei tunnetuin, suomalaismuotoilija maailmalla. Häntä kutsutaan myös mieheksi, joka muotoili Suomen. Tuskin on montaa suomalaiskotia, jonka kaapeista ei löytyisi vähintään yhtä Wirkkalan esinettä, on se sitten sinappipurkki, joka tyhjentyessään muuttui juomalasiksi, perintökirves, tai Airamin hehkulamppu, jota nyt myydään led-versiona.
Monet hänen muotoilemistaan esineistä ovat yhä tuotannossa. Esimerkiksi Ultima Thule -lasisarjan suosio on kestänyt jo liki 50 vuotta, muistuttaa Koskinen.
– Se on valtavan suosittu myös kansainvälisesti, eikä ihme. Tapio on osannut vangita hienosti pohjoisen ulottuvuuden kirkkaaseen lasiin.
Jään ja pohjolan mielikuvilla pelaa myös Wirkkalan mahdollisesti tunnetuin esine, Finlandia Vodka -pullo lukuisine versioineen. Sen poistuminen tuotannosta aiheutti lähes maansurun.
Mestarikaan ei aina pääse maaliin. Wirkkala teki tuotteliaana ihmisenä myös suunnitelmia, jotka kaatuivat syystä tai toisesta. Toteutumatta jäi esimerkiksi UKK:lle suunniteltu massiivinen maisemamuistomerkki.
Tunnollisesti hankkeitaan valokuvannut Wirkkala taltioi Saivaara-tunturia kaikista mahdollisista kulmista. Aikeena oli vetää suora polku tunturin molemmin puolin kuin halkaisijaksi. Laelle olisi sitten tullut monumentaalinen kokoontumispiste, kuvailee Koskinen.
– Oli sitten erilaisia poliittisia ja paikallisia intressejä, jotka estivät toteutumisen. Ehkä liian monta mielipidettä matkassa.
Lue lisää:Tapio Wirkkala - monen materiaalin mestari
Lue lisää: Tapio Wirkkala - mies, joka muotoili Suomen
STILL / LIFE - Tapio Wirkkala Retrospective -näyttely on esillä EMMAssa 22.4.2018 asti
Lue juttu EMMAn viime vuotisesta Rut Bryk -näyttelystä
Muokattu 20.11. : korjattu virheellinen kuvateksti.