Jere Karalahden NHL-ura jäi kolmen kauden mittaiseksi, koska hän ei suostunut NHL:n vaatimaan päihteettömään elämään ja jatkuvaan testaamiseen. Kokaiinikäryn jälkeen puolen vuoden pelikiellon saanut suomalaispuolustaja palasi pelikentille HIFK:ssa vuonna 2003 oltuaan edellisen kauden pelaamatta.
HIFK otti valtavan riskin tehdessään pahoista ongelmista jo ennen vuosituhannen vaihdetta kärsineen Karalahden kanssa arvokkaan 3+2-vuotisen sopimuksen.
- Emme olleet palkkaamassa mitään pyhäkoulupoikaa ja ajan mittaan mukana tulisi kaikenlaista. Me olimme valmiit ottamaan riskin ja haasteen vastaan, kyse oli kuitenkin kovan luokan kansainvälisen tason pelimiehestä. Ennemmin tai myöhemmin törmättäisiin myös ongelmiin, mutta siihen oltiin valmiita, HIFK:n toimitusjohtajana työskennellyt Pentti Matikainen kertoo Yle Urheilulle.
Karalahti toilaili jo edeltävän kauden päätösristeilyllä, jolla hänet oli tarkoitus esitellä faneille yhdessä muiden uusien pelaajien kanssa. Kun Karalahtea kuulutettiin lavalle, hän oli hytissään huumeiden äärellä. Sekoilut jatkuivat kesän yli seuraavana kiekkokauteen, jonka aikana Karalahti sekoili päihteiden vaikutuksen alaisena HIFK:n joukkueen reissuilla.
Yhteistyökumppaneistaan huolestunut HIFK tukeutui sanktioihin, jotka Karalahden sopimukseen oli kirjattu näiden tilanteiden varalle.
- Sopimukseen oli kirjattu oikeus testata, ja myös testasimme säännöllisesti hänen taustansa takia. Onhan se rankkaa yrityksellekin, jos joku yrityksen edustaja jää näistä asioista kiinni. Siitä ei tule sanktioita vain pelaajalle, vaan myös yritykselle, Matikainen sanoo.
"Saimme jäällä sitä, mitä haimme"
Karalahti kirjoittaa varsin avoimesti värikkäistä illoistaan suomalaisen huippujääkiekkoilun ohessa.
- Kävin muutaman kerran lauantain pelin jälkeen joukkuekavereiden kanssa vähän juhlimassa ja jatkoin puolen yön aikaan omille teilleni. Kakkospäivää tasoittelin useimmiten Tapulin paikallisissa tai kavereiden luona. Maanantain harjoituksissa olin krapulassa tai laskuhumalassa, mutta selvisin niistä rutiinilla eikä (HIFK:n päävalmentaja Hannu) Aravirtakaan pahemmin puuttunut asiaan. Homma pysyi ihan hyvin hanskassa, ja mikä tärkeintä, peli kulki koko ajan.
Myös Matikainen puolustaa yhä Karalahden palkkaamista hänen pelisuorituksillaan.
- Saisimme jäällä varmasti sitä, mitä haimme - kovaa pelillistä osaamista. Samalla punnittiin riskejä kaukalon ulkopuolella. Sen ajan hallitus oli kuitenkin valmis ottamaan riskin. Hän pystyi hoitamaan asiansa jäällä ja jäi pois ainoastaan yksittäisestä pronssiottelusta. Se oli ainoa selkeä urheilupuolen ongelma, joista hänelle määrättiin tietyt sanktiot. Hän ei kiukutellut niistä, vaan hyväksyi sen ja totesi, että näin on sovittu. Kyllä me sopimusta tehdessä tiesimme, millaista ihmistä palkkasimme.
"En ollut henkisessä tasapainossa"
Matikainen kävi Karalahden kanssa useita keskusteluja neljän HIFK-vuoden aikana. Karalahden mukaan joskus kyse oli kurinpalautuksesta, joskus ekstaasia käyttäneen puolustajan aamuöisestä yhteydenotosta. Erityisesti NHL:n työsulkukauteen 2004-2005 mahtui useita joukkueenkin paheksumia välikohtauksia. Karalahti väittää myös ottaneensa jatkuvasti palkkaennakkoa rahoittaakseen runsasta huumeiden käyttöään.
- En ollut millään tavalla henkisessä tasapainossa itseni kanssa. Minulla oli edelleen seurajohdon vahva tuki, vaikka etenkin edellinen kausi oli sisältänyt vakaviakin keskusteluja. Matikainen ja kumppanit laskivat edelleen HIFK:n brändin varaan, Karalahti kirjoittaa.
- Minä ja muutama muu pelaaja pelastimme Jeren noina vuosina useamman kerran varmoilta potkuilta. Olen jälkeenpäin miettinyt, teimmekö sittenkään oikein, HIFK:ssa pelannut Kim Hirschovits sanoo kirjassa.
"Testeihin pitää voida luottaa"
Matikainen puolustaa Karalahden palkkaamista ja pitämistä joukkueessa hänen pelisuorituksillaan, brändiarvollaan ja testaamisellaan. Vaikka pelaajan vakavat ongelmat olivat tiedossa, hän ei näe asiassa samanlaista eettistä ongelmaa kuin mihin Hirschovits viittaa.
- Ei sellaista ollut, koska testasimme. Hoidimme osuutemme ja tarjosimme apua joka tilanteessa. Hän suostui testeihin, eikä niistä tullut kertaakaan mitään väärää signaalia, Matikainen sanoo.
Karalahti kuitenkin kirjoittaa antaneensa 2000-luvun aikana dopingnäytteitä, joissa ei etsitty huumeita. Hänen mukaansa vuoden 2007 alussa Matikaisen välittämä seuran käsky mennä nimenomaan huumetestiin oli shokki. Karalahti väittää hakeneensa apua tutultaan saadakseen käyttämänsä huumeaineet pois elimistöstään. Lopulta Karalahti muun muassa tahallisella myöhästymisellä pelasi itselleen riittävästi lisäaikaa antaakseen puhtaan näytteen.
Matikainen myöntää, että vilppi on mahdollista, mutta ei näe seuralla olleen muita vaihtoehtoja kuin luottaa testiin.
- Jos ulkopuoliset tahot tekevät näitä testejä, niin niihin pitää voida luottaa. En ota kantaa siihen, miten joku niitä pystyy huijaamaan. Ilmeisesti niitä kuitenkin tämän päivän huippu-urheilussakin pystytään huijaamaan.