1. Keskity ajamiseen
Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, jos sanoo, että ajaminen on tehtävä mahdollisimman hyvin. Mutta kuinka moni ajattelee niin istuessaan ratin taakse? Ei monikaan, epäilee Kuopion Ajo-opiston Eero Savolainen. Kuitenkin juuri ajosuoritteeseen keskittyminen olisi hänen mukaansa tärkeää.
– Monesti lähdetään siirtymään vain pisteestä A pisteeseen B. Se ei riitä, vaan ajaminen pitää yrittää tehdä mahdollisimman hyvin. Niin kuin kaikki muukin elämässä, hän sanoo.
2. Jos olet kuumakalle, tunnusta!
Kuten monessa muussakin ongelmassa, rattiraivossa ongelman tunnustaminen on puoli ratkaisua. Loppu on pelkkää itsehillintää, teroittaa Savolainen.
– En ole rauhallinen kuski itsekään. Olen kiireinen ja saan itseni monta kertaa kiinni touhottamisesta. Silloin ajattelen että nythän olen ihan yhtä tyhmä kuin nuo muutkin. Kun pysähtyy ajattelemaan, itsehillintä löytyy.
3. Mieti myös kanssamatkustajia
Kun keräsimme tarinoita rattiraivosta, esiin nousivat vänkärinpaikalla istuvien vaivaannuttavat kokemukset kuljettajan raivoamisesta. Jokaisen kuljettajan olisikin syytä miettiä käyttäytymistään vieressä tai vaikka takapenkillä turvaistuimessa istuvan kannalta.
– Lapset katsovat aikuisesta esimerkkiä. Lapsesta asti pitäisi käydä läpi, että miten liikenteessä pitää toimia, kuopiolainen taksiautoilija Juha Laaksonen sanoo.
4. Riko rutiinit!
Ajo-opettaja Mikko Avento tulkitsee aggressiivisuuden nousevan liikenteessä siitä, että ajaminen on muuttunut suorittamiseksi. Hän kehottaa ratissa kuumenevia kuljettajia pysähtymään ja harkitsemaan esimerkiksi vaihtoehtoisia reittejä tai kulkuvälineitä.
– Kun on pitkään liikuttu samalla reitillä, aletaan mennä laput silmillä. Jos ajaa viikon verran töihin polkupyörällä, alkaa miettiä liikennettä toisella tavalla, hän ehdottaa.
5. Hitaammin olisit jo perillä
Taksiautoilija Juha Laaksonen sanoo aggressiivisen käyttäytymisen ja ajotavan yleistyneen Suomen liikenteessä viime vuosina. Hänen mielestään yksi taustalla oleva tekijä on kiireen ja nimenomaan itse tehdyn kiireen lisääntyminen.
– On kauhea kiire päästä ohitse, mutta vedetäänkin seuraavalle pysäkille parkkiin. Sellaisesta ei ole mitään hyötyä. Näkee vain, että ei ole ajateltu asioita eteenpäin, hän sanoo.