Vaasalaisharrastajien rakentama jahti kynti Perämeren aallonharjoilla peräti huikeaa yhdeksän solmun vauhtia. Normaalivauhti tämän tyyppisellä aluksella on kuuden solmun luokkaa. Tällä kertaa vauhtia siivitti kahvelipurjeen sieppaama sivumyötäinen tuuli.
Kilometrilukemiin tottuneemmille maakravuille kerrottakoon, että yksi solmu vastaa yhtä merimailia eli meripeninkulmaa tunnissa. Merimaili puolestaan on 1852 metriä.
Aluksen kippari Janne Sund kertoo, että harrastajien rakentama postijahti valmistui parikymmentä vuotta sitten talkootyönä.
– Aluksen runko rakennettiin Virossa, jossa oli vielä silloin tämäntyyppisten alusten osaamista, sillä samankaltaisia aluksia rakennettiin siellä vielä vanhan Neuvostoliiton aikana.
Kannen yläpuoliset osat, sisustus ja varustelu tehtiin Vaasassa, jossa asialla olivat harrastukseen vihkiytyneet harrastajat.
– Aluksen värityskin vastaa vanhaa eli okraa ja tervaa, kertoo rakennustyössä aktiivisesti mukana ollut Lars Rönnberg.
Terva tarttui vaatteisiin
Runko ja kansi ovat mäntyä, kaaret tammea, puun kyllästysmateriaali tervaa ja pellavaöljyä, purjeet ja pääosa köysistä hamppua.
Jonkun verran on nykyajalle jouduttu antamaan periksi. Kaasupullo on sijoitettu tervatynnyrin sisään ja nykyaikaiseen merenkulkuun tarvittavat laitteet ja varusteet löytyvät aluksen uumenista verhoilujen takaa.
Keskihytin kansikin jouduttiin maalaamaan öljymaalilla, vaikka se alunperin oli tervattu.
– Kuumalla ilmalla terva pehmeni ja sotki matkustajien vaatteet, joten maalasimme sen, että pysyvät hienommatkin mekot puhtaina, naurahtaa Rönnberg.
Ruotsi-Suomen yhdyslanka meren yli
– Aikanaan postijahteja käytettiin kuljettamaan postia Turun ja Tukholman välillä, kertoo Janne Sund.
Vaasalaisten tekemän jahdin muoto ja varustelu vastaa piirustuksia, joiden pohjalta Ruotsin amiraliteettikollegio tilasi vuonna 1679 neljän postijahdin sarjan Kruunupyyn Jouxholmenin telakalta.
Alusten perusrunkomallin ja rikin oli suunnitellut Ruotsiin Englannista palkattu laivansuunnittelija Charles Sheldon.
Postin kuljettaminen kuului tuolloin saariston talonpoikien velvollisuuksiin. Kruunun mielestä talonpoikien omat veneet olivat liian pieniä ja suunniteltukin enemmän kalastusta kuin matkan tekoa varten.
Talonpojat kuitenkin valittivat uusista aluksista ja pitivät niitä turhan isoina ja kömpelöinä saaristojen karikkoisille vesille ja niinpä postijahditkin siirrettiin myöhemmin kruunun muuhun käyttöön ja posti kulki edelleen talonpoikien omilla veneillä.