Pauliina Nygård ajatteli jo nuorena sijaislasten ottamista. Hänen miehelleen ajatus oli aluksi vieraampi, mutta tämäkin kypsyi siihen hiljalleen. Kahden lapsen syntymän jälkeen aika oli kypsä ja pariskunta lähti valmennukseen.
Nyt kolmen biologisen lapsen lisäksi kotona on jo useamman vuoden ajan sijoitettuna ollut sisarus sekä kaksi kriisisijoitettua. Elämää riittää ja sen mukana ristiriitojakin:
– Tokihan riitoja syntyy. Lyhytaikaisessa sijoituksessa on se, että joutuu tutustumaan uusiin lapsiin. Siinä menee oma aikansa. Mutta kylllä ne osaavat hienostikin olla ja nauttivat toistensa seurasta, sanoo Nygård.
Nygårdin lapsille pitkäaikaissijoitettu lapsi on sisarus siinä kuin muutkin. Myös lyhytaikaisemmista vieraista on jäänyt mieleen positiivisia asioita, vaikka äiti on arvellut lasten kokeneen ajanjakson raskaaksi.
Kriisisijoituksista perheessä on kokemusta vasta puolen vuoden ajalta. Pienemmillä lapsilla haasteena on omien lelujen ja vanhempien ajan jakaminen, isommilla taas pienten lasten kiukuttelun sietäminen.
Tietoa lapsille iän mukaan
Nykyään perheen omien lasten suhtautumiselle pannaan aiempaa enemmän painoa, kun punnitaan perheen sopivuutta sijaisperheeksi. Se on Pauliina Nygårdin mielestä hyvä asia:
– On tärkeää, että alusta asti myös biologiset lapset ovat innokkaita, koska tämä ei ole ruusuilla tanssimista koko ajan.
Onhan se oppimista sekä biologisilla että sijoitetuilla lapsilla. Kaikki opettelevat sosiaalisia taitoja
Nygårdin omat tytöt olivat alle kouluikäisiä, kun sijaisperhetoiminta alkoi. Heitä valmisteltiin kertomalla siitä, että on lapsia, jotka eivät voi asua omien vanhempiensa luona. Pauliina Nygård sanoo, että lasten kasvaessa heille kannattaa kertoa jotain sijoitussisarusten taustasta. Se voi helpottaa suhtautumista.
Lapset voivat toki ainakin kinatilanteissa sanoa jotain, mitä äiti yrittää hyssyttää.
– Onhan se oppimista sekä biologisilla että sijoitetuilla lapsilla. Kaikki opettelevat sosiaalisia taitoja.
Koulutus auttaa ymmärtämään
Pauliina on koulutukseltaan vammaistyöhön suuntautunut lähihoitaja. Koulutus on auttanut esimerkiksi ymmärtämään lasten kehitystä ja luonteiden erilaisuutta. Se auttaa myös näkemään lasten erityistarpeita.
Täytyy haluta antaa lapselle koti
Sijaisvanhemmuutta ei kuitenkaan jaksaisi, jos sen ottaisi työnä, sanoo Pauliina Nygård:
– Täytyy haluta antaa lapselle koti. Raha ei voi olla pääasia, vaan se lapsi. Tämä on omanlainen tapa elää.