Viime viikolla Vihreät tekivät omat reunamerkintänsä Guggenheim Helsinki -hankkeelle ja tänään oli demareiden vuoro ladella ehtoja.
Kun Vihreät olisivat valmiita päättämään arkkitehtuurikilpailuun tarvittavasta tonttivarauksesta jo nyt, demarit haluaisivat taas, että valtuusto ottaisi asiasta niskalenkin - kokonaisuudesta käytäisiin jo nyt keskustelua kaupungin korkeimmassa päättävässä elimessä.
Guggenheimin toinen tuleminen ei ole ollut valtuustokäsittelyssä, joten sinänsä ehdotus on perusteltu. Hanke vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti Helsingin ja Suomenkin kulttuuripolitiikkaan, että avoin ja läpinäkyvä valtuustokäsittely olisi paikallaan.
Valtuusto saisi myös tällöin asetettua kaupungin yhteisiä tavoitteita neuvotteluille Guggenheim-säätiön kanssa.
Ehdotus valtuustokäsittelystä ei kuitenkaan näytä saavan tarpeeksi kannatusta.
Mikäli hanke etenee kuin se on nyt etenemässä, on neuvotteluissa voitolla säätiö lobbareineen, jota vastassa ovat ohjeistamattomat virkamiehet.
Koko hankkeelle ikävää valoa on luonut Guggenheim-säätiön ostama lobbaamispalvelu. Vaikutelma on ollut, että päätökset tehdään kabineteissa ja lounailla.
Viestintätoimisto on tehnyt parhaansa saadakseen asian päätökseen mahdollisimman vähällä hälinällä, samalla kun helsinkiläiset käsittääkseni vihaavat koko hanketta suurinpiirtein enemmän kuin Nato-jäsenyyttä.
Kriitikko Otso Kantokorpi kysyy tämän päivän blogissaan, että kun yhteiskunnassa ollaan huolissaan poliitikkojen siirtymisestä lobbareiksi, niin pitäisikö meidän huolestua myös lobbareiden siirtymisestä poliitikoiksi? Iso puheenaihe joka liittyy Guggenheimiinkin.
Valtuustokäsittely viivästyttäisi hankkeen etenemistä eivätkä museohankkeen intohimoisimmat kannattajat varmaan tätä halua. On kuitenkin aika selvää, että Guggenheimilla on varaa odotellakin hetki, jonoa ei ole oven takana.
Koko hankkeen läpimenomahdollisuus olisi suurempi, mikäli arkkitehtuurikilpailu käsiteltäisiin nyt vain kaupunginhallituksessa.
Toisaalta hanke on niin suuri, että valtuutettujen pitäisi päästä jo nyt keskustelemaan hankekokonaisuudesta.
Keskustelua Guggenheimin vaikutuksesta Helsingin kulttuuripolitiikalle ei kannattaisi lykätä ensi vaalikaudelle. Tai kovinkaan läpinäkyvää demokraattista päätöksentekoa se ei ole.