Okinawalaiset ovat vastustaneet amerikkalaistukikohtia vuosikaudet. Kansan mielestä tukikohdat lisäävät rikollisuutta, saasteita, melua ja onnettomuuksia.
Demokraattisen puolueen johtaja Yukio Hatoyama kävi viime vuonna lähes hurmoshenkisen vaalikampanjan, jossa hän vakuutti, että amerikkalaistukikohdat saavat lähteä Okinawalta. Hatoyama johti puolueensa maanvyörymäiseen vaalivoittoon. Mutta maailmanpolitiikan paineet ovat raskaita, ja Hatoyama on nyt joutunut syömään sanansa tukikohtalupauksista.
Hatoyama matkusti Okinawalle pyytämään anteeksi lupausten rikkomistaan, mutta sai vastaansa vihaiset kansalaiset. Eikä Okinawan kuvernööri, Hirokazu Nakaima, ollut hänkään tyytyväinen. Nakaiman mukaan on erittäin vaikeaa hyväksyä Hatoyaman päätös siirtää Okinawan pääsaaren suurin Futenma-tukikohta toiseen paikkaan eikä suinkaan häätää amerikkalaisia saarelta.
Hatoyama perusteli päätöstään sillä, että Itä-Aasian turvallisuustilanne on kireä ja jännitys Korean niemimaalla on jälleen kiristynyt. Sillä hän viittasi viimeaikaisiin paljastuksiin, että Etelä-Korean laivaston alus upposi nimenomaan Pohjois-Korean torpedon osumasta.
- Meillä ei ole varaa heikentää Yhdysvaltain asevoimien läsnäoloa Japanissa, sanoo Hatoyama.
Yhdysvaltain läheinen liittolainen
Japanilla ja Yhdysvalloilla on erittäin läheiset suhteet. Eri puolilla Japania on useita amerikkalaisten tukikohtia ja maassa on 47 000amerikkalaissotilasta. Heistä lähes puolet on sijoitettu Okinawalle. Okinawan pääsaaren maa-alueesta noin 75 prosenttiaon amerikkalaisjoukkojen käytössä.
Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton piipahti perjantaina Tokiossa ja kehui julkisesti maitten läheisiä suhteita. Paineita tukikohtien jatkokausille tuli siis varmasti sieltäkin käsin.
Yhdysvallat haluaa luonnollisesti pitää vahvan reservin Itä-Aasiassa, varsinkin kun Pohjois-Korean arvaamattomuudesta on jälleen saatu muistutuksia.
Historian taakka muistetaan
Yksi syy siihen, miksi okinawalaiset vastustavat amerikkalaissotilaita, on lähihistoriassa. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat miehittivät Japania vuoteen 1952 saakka. Sen sijaan Okinawan hallinnasta he luopuivat vasta vuonna 1972. Ja okinawalaisten, jotka muuten ovat pitkäikäisten japanilaistenkin joukossa niitä kaikkein pitkäikäisimpiä, joukossa on varmasti vielä paljon heitä, jotka muistavat amerikkalaisisäntien valtakauden.
Tämä tosin on syy, jota ei välttämättä Japanissa ääneen sanota.
Sisäpoliittisia ulottuvuuksia
Pääministeri Yukio Hatoyaman saattaa vielä löytää edestään sen, että rikkoi okinawalaisille antamansa vaalilupauksen. Hänen demokraattinen puolueensa, DPJ, on elokuun historiallisen vaalivoiton jälkeen nauttinut enemmistöasemasta sekä parlamentin ylä- että alahuoneessa. Se on siis suhteellisen sujuvasti saanut mieleisensä päätökset läpi.
Heinäkuussa on edessä kuitenkin parlamentin ylähuoneen vaalit, jolloin puolet edustajista vaihtuu. Vaaleja pidetään ensimmäisenä kunnon haasteena demokraateille - saavatko he säilytettyä enemmistönsä vai onko syrjäytetty liberaalidemokraattinen puolue, LDP, rynnimässä vähitellen takaisin vallan syrjään. LDP ehti johtaa Japania lähes keskeytyksettä 50 vuotta.
Hatoyamalla on elokuun jälkeen ollut myös muitakin vaikeuksia. Hänen lähipiiriinsä ja puolueen vahvoihin miehiin on liittynyt monta kiperää skandaalia, jotka ovat syöneet suosiota. Toisaalta, poliittiset skandaalit ovat Japanissa arkipäivää - oli vallassa mikä puolue tahansa.