Hämeenlinnalainen ylivääpeli Pekka Jylhä haavoittui 15.2.2011 Afganistanissa ISAF-kriisinhallintaoperaatiossa.
- Tuli meluvamma molempiin korviin ja oikea polvi vaurioitui. En muista mitään, koska taju meni. Selästä loukkasin lannerangan ja sain Afganistanissa kuusi päivää hoitoa saksalaisessa kenttäsairaalassa. Olin tiputuksessa kuusi päivää saamassa suonensisäisesti kortisonia meluvammaan, mutta sillä ei saatu tulosta aikaiseksi, Jylhä kuvailee karusti vammojaan.
Jylhä on vakavasti haavoittunut ja kulkee vaikeasti nykimällä. Sisällä asuu yhä entinen sosiaalinen, sama Pekka.
- Päivät ovat rutiininomaisia, aamulla ylös, musta labradori maailman ystävällisin ja hönöin koira, jonka kanssa mennään Parolannummelle. Sitten päävartioon kahveelle ja siitä kesällä panssarimuseoon kahveelle ja sitten tykistömuseoon ja maneesille. En halua jäädä paikalleni, haluan liikkua ja tavata ihmisiä. Jos tässä jää paikalleen ja alkaa pyöritellä asioita omassa päässään, se on huono tie. Olen sosiaalinen ihminen ja yhtä kipeä tässä kuin kotona, mieluummin olen tässä.
Tylyjä kirjeitä ja kylmää kyytiä
- Puolustusvoimat hoiti todella hienosti sen, mikä heidän mahdollisuuksissaan on hoitaa. Panssariprikaatissa ei ainkaan kaveria jätetä, hienosti on pidetty huolta. Mutta muuhun olen pettynyt, Jylhä kertoo.
Hänen palvelussuhteensa päättyi 11.3. ja hän siirtyi valtionkonttorin korvauksen piiriin. Tästä alkoi rumba: kaikki kestää ja byrokratia pyörii.
- Voisi sanoa, että 8,5 kuukautta Suomessa on henkisesti raskaampaa kuin vuosi Afganistanissa. Itselläni on asiat nyt korjaantumassa, mutta en ole tässä sen takia, vaan siksi, etteivät muut joutuisi vastaavaa kokemaan.
- Kyllä kaveri jätettiin siltä osalta, mikä vastaa meidän haavoittuneiden ja loukkaantuneiden hoidoista. Yhteydenotot tältä taholta ovat olleet toinen toistaan tylympiä kirjeitä: ultimaatumit perässä, neljä viikkoa aikaa tehdä valitus tai homma jää tähän. Uhkailuja, Jylhä kuvailee.
- Sen lisäksi että ihminen kärsii kivusta illasta aamuun ja aamusta iltaan, pitää hoitaa myös papereita: entä jos ei jaksa? Ymmärrän täysin jos erakoituu, katkeroituu ja jää yksin. Syrjäytyminen saattaa mennä dramaattisiin päätöksiin, tästä on syytä huolestua, Jylhä kuvailee.
- Kyllä tässä koville joutuu. Afganistanin vuosi oli lasten leikkiä henkiseltä kantilta verrattuna tähän 8,5 kuukauteen Suomessa. Haet postia, niin kädet rupee täriseen, hiki nousee pintaan, pumppu hakkaa, mitähän siellä on tällä kertaa. Kertaakaan ei ollut Afganistanissa tällaista: Kyyti on ollut aika kylmää.
Nyt Pekka Jylhälle kuuluu vihdoin aika hyvää.
- Aliupseeriliitto pelasti minut taloudellisesta ahdingosta: Nyt saan nyt noin 700 euroa näppiin ja lääkekulut on suunnilleen sen verran. Onneksi liitto maksaa kaikki hoidot, se lisää onnistumisen mahdollisuutta. Leikkauspäätös on tehty ja haluan keskittyä vain leikkaukseen ja kuntoutumiseen ja jos ensi kesänä pääsisi töihin ja moottoripyörän päälle, Jylhä haaveilee.
- Olen ollut sotakoiranohjaajana koko puolustusvoimissaoloaikani, eikä ole koskaan kaduttanut, että olen jäänyt tälle uralle. En haluaisi vaihtaa ja muuttaa siitä vuodesta mitään muuta kuin sen yhden sadasosasekunnin ja mitä sen aikana tapahtui.