Ilveskodin muistorasia näyttely on vaikuttava. Alkuvuonna toteutettuun projektiin osallistui kuusi miestä ja kuusi naista. Kaikilla oli halu jakaa asioita. Jokainen rakensi ohjaajien avustuksella muistorasian ja siihen liittyvän kertomuksen, jossa on tärkeitä asioita omasta elämästä.
- Tämä aikamatka jaettiin erilaisiin teemoihin. Naisten kanssa kävimme taidemuseossa, luimme lapsuuden runoja, lauloimme lauluja ja tanssimme nuoruuden tansseja. Miehet puolestaan vierailivat Panssarimuseossa ja maatilalla. Kävimme myös vierailulla Hurttalan koululla, kertoo viriketoiminnanohjaaja Eija Saarinen Ilveskodista.
"Ollaan tultu lähemmäksi toisia"
Matkalla omaan elämään syntyi vahva yhteishenki ja halu jakaa asioita toisten kanssa. Mikä asia kaikista eletyistä hetkistä ansaitsisi paikkansa muistorasiassa?
- Joillakin oli heti selvä, mikä asia elämästä olisi se tärkein, toisille valinnan vaikeus oli ilmeinen. Keskustelujen avulla se oma juttu löytyi. Saattoi olla niinkin, että asia oli niin kipeä, ettei siitä voinut puhua enempää. Silloin kannatti keskittyä johonkin helpompaan, sanoo Eija Saarinen.
Eräs projektiin osallustuneista miehistä kuvasi tuntojaan näin: "On noussut mieleen myös sellaisia asioita, joita ei olisi halunnut muistaakaan"
"Toisen tarinasta alkaa muistaa omiakin asioitaan"
Monet projektiin osallistuneista kokivat oman muistinsa parantuneen. Menneisiin palaaminen on myös virkistänyt mieltä ja tuonut sisältöä hiljaisiin päiviin.
- Yhtenä tavoitteena on siirtää sotainvalidien kokemuksia jälkipolville. Monet ajattelivat lapsiaan ja lastenlapsiaan tätä tehdessään, kertoo Eija Saarinen.
Kuten eräs ryhmäläisistä sanoi : "Katson omaa menneisyyttäni kiitollisuudella".
Kaikki jutun otsikot ovat ryhmäläisten omia kuvauksia muistorasia- projektista.