TŠERNIHIV Pohjoisukrainalainen Tšernihiv on yksi kaupungeista, joita Venäjä ei onnistunut valtaamaan, mutta jota se tulitti ja saartoi yli kuukauden ajan.
Kaupungin asukkaat ovat eläneet suojissaan ja kellareissaan. Nyt he pyrkivät takaisin valoon.
Se on vaikeaa.
– Mistään ei saa mitään. Leipää on, ainoastaan. Kaikki kaupat on kiinni, kertoo Svetlana, joka jonottaa maitoa ja elintarvikkeita ihmisjoukossa kaupungin keskustassa.
Paikalle kurvaa pakettiauto, josta onnekkaat saavat mukaansa ruokakassin. Kadun toisella puolella on pitkä jono pankkiin.
– Me aikuiset syömme mitä jää yli, tärkeintä olisi että lapsille riittää. Lapset tarvitsevat maitoa, lihaa, kaikkea, sanoo Tatjana.
Hänellä on viisi lastenlasta ja vajaan 100 euron eläke.
"Ehdin tänne nipin napin tohveleissa"
Tšernihiv sijaitsee lähellä Valko-Venäjän rajaa maantiellä, jota pitkin Venäjän joukot aloittivat hyökkäyksensä Ukrainaan.
Keskustan tuntumassa kerrostalojen rykelmä on tuhoutunut lähes täydellisesti. Paikallisten mukaan venäläiset sotakoneet tiputtivat alueelle 500 kilon pommeja.
– Tässä talossa ja sen ulkopuolella kuoli ainakin 59 ihmistä. Raunioissa on todennäköisesti vieläkin ihmisiä, Natalija kertoo.
Hän on asunut jo yli kuukauden kellarissa yhdessä monen muun paikallisen kanssa.
Natalija tarkastelee epätoivoisena asuintaloaan. Sinne ei ole paluuta.
– Pommi putosi talooni. Juoksin kellariin näissä vaatteissa. Ehdin tänne nipin napin tohveleissa, hän kuvaa.
Nyt osa asukkaista on uskaltautunut kellareista koteihinsa, osa on jättänyt kaupungin Ukrainan ajettua Venäjän joukot pois.
Kellarissa ei uskalla ajatella, milloin Venäjä lopettaa hyökkäyksen
Kellarissa asuu edelleen ihmisiä, jotka eivät uskalla nukkua kotonaan, vaikka Venäjän tulitus on jo lähes täysin loppunut.
Sodan traumat ovat liian pinnalla.
– Kaikkein vaikeinta on pelko. Se että on vaarassa, kun on omassa kodissaan. Minusta se on pahempaa kuin nämä vaikeat elinolosuhteet, kertoo Jelena.
Yksi pommeista osui Jelenan taloon. Hän oli paennut rappukäytävään poikansa kanssa, mutta hissin ja asuntojen ovet räjähtivät paineesta rappukäytävään.
Sähköt menivät, eivätkä ne ole palanneet vieläkään. Toinen valtava ongelma kerrostaloissa on veden puute. Esimerkiksi vessat eivät toimi.
– Olemme rakentaneet tiiliskivistä grillin pihalle. Syömme yhdessä täällä kellarissa, Jelena sanoo.
Hän esittelee pommisuojaa, jonka yhteen nurkkaukseen on sijoitettu sänkyjä äideille ja lapsille.
– Raskaana olevat naiset muuttivat tänne heti sodan alettua, jo ennen kuin taloomme osui.
Kellarin asukkaat eivät tohdi edes arvata, koska tuhoutuneet talot ja asunnot voidaan korjata. He eivät tohdi myöskään ajatella, että Venäjä lopettaisi hyökkäyksen.
– Jos menen käymään kotonani, ryntään sisään ja otan mukaani hammastahnaa tai vastaavaa. En missään tapauksessa uskalla jäädä sinne, Jelena sanoo.
Itse iskun jäljistä Jelena tallensi tuoreeltaan kuvia kännykkäänsä. Niitä hän ei pysty katsomaan, ainakaan vielä.
Lue Antti Kurosen juttu Tšernihivistä ennen sotaa: