Puolitoistavuotias Daniella Gunaza touhuaa vaaleanpunaisen prinsessa-auton kimpussa. Ympärillä on laatikoittain pehmoleluja ja muita pikkutyttöä kiinnostavia tavaroita. Ollaan Tampereen Finlaysonilla vapaaehtoisten pyörittämässä avustuspisteessä. Ukrainasta paenneet voivat hakea täältä muun muassa vaatteita ja hygieniatarvikkeita.
Daniella on tullut käymään vanhempiensa Sergiin ja Dzhulietan sekä 5-vuotiaan Damir-veljensä kanssa. Pari viikkoa sitten Harkovasta paennut perhe käy avustuspisteessä hakemassa vaatteita ja tapaamassa muita. Muuten aika kuluu ympäristöön tutustuessa ja suomen kieltä opiskellessa.
– Kotona Harkovassa oli hyvin pelottavaa, kun venäläiset sotilaskoneet lensivät. Yöllä ei pystynyt nukkumaan. Pakenimme ainoastaan lasten vuoksi – he ovat tärkeimpiä, Sergii Gunaza kertoo.
43-vuotias insinööri haluaisi päästää nopeasti töihin, mutta sanoo ymmärtävänsä, ettei ole ainoa. Dzhulieta Gunaza toivoo lasten pääsevän päiväkotiin ja oppivan suomea. Hän kehuu Tamperetta kauniiksi kaupungiksi. Ajatukset ovat kuitenkin koko ajan kotona.
– Siellä kaikki on rikki. Mutta siellä ovat sukulaiset, vanhemmat ja kaverit. Toivon rauhaa, että pääsisimme tapaamaan heitä.
Vastaanottokeskus on täynnä
Suuri osa Suomeen tulleista ukrainalaisista asuu kotimajoituksessa, mutta myös vastaanottokeskukset ovat täyttyneet. Tampereen vastaanottokeskukseen on tullut viime päivinä Ukrainasta lähinnä yksittäisiä pakolaisia. Kaikkiaan heitä on vajaat 200 ja paikat alkavat olla täynnä.
– Vastaanottokeskukseen on majoitettu heidän lisäkseen 130 aiemmin tullutta turvapaikanhakijaa. Tilaa on 300 ihmiselle. Osa paikoista on miesten puolella, joten emme voi ottaa tänne enää perheitä, kertoo palvelujohtaja Maritta Närhi Tampereen kaupungilta.
Aamulehden mukaan kaupunki etsii uusia tiloja hätämajoitukseen Hatanpäältä.
Pari viikkoa sitten Tampereella heräsi keskustelu hätämajoituksen oloista. Närhen mukaan tilat ovat yksinkertaiset ja kuluneet, mutta niitä on kunnostettu nyt koko ajan.
– Siivousta on tehostettu, suihkuja on remontoitu, ja kuivausrumpuja, pesukoneita ja helloja on hankittu lisää. Täytyy muistaa, että ukrainalaiset eivät ole itse kertoneet kokeneensa tiloja puutteelliseksi. Kritiikki on tullut niiltä, jotka eivät siellä asu.
Närhen mukaan keskuksessa asuvat ovat pääasiassa tyytyväisiä siihen, että saavat olla rauhassa ja voivat vähitellen suunnitella tulevaisuuttaan. Järjestöjen ja vapaaehtoistoimijoiden avulla on järjestetty erilaisia aktiviteetteja.
– Urheiluseurat tarjoavat vapaa-ajan toimintaa lapsille ja nuorille, Kriisikeskus Osviitta ja seurakunnat ovat aloittaneet ryhmämuotoisen kriisiavun, siellä käy SPR:n ja ukrainalaisten yhdistyksen vapaaehtoisia ja Pelastakaa lapset ry on perustanut lapsiystävällisen tilan. Olemme tosi kiitollisia. Ilman kolmatta sektoria viranomaiset eivät pystyisi näihin tarpeisiin vastaamaan.
Vapaaehtoistyö ei ole raskasta, vaikka päivät venyvät
Ukrainalaisten hätä on saanut vapaaehtoiset todella liikkeelle ympäri Suomen. Tampereella Finlaysonin vanhalla tehdasalueella toimiva avustuspistekin syntyi yksittäisten ihmisten halusta auttaa. Razom with Ukraine -yhteisön toiminta on täysin riippumatonta ja vapaehtoisten pyörittämää. Ajatuksena on tarjota Suomeen paenneille ukrainalaisille sellaista apua, jota he tarvitsevat.
Vastaanottokeskuksesta pisteelle on lyhyt kävelymatka ja asukkaita käy siellä paljon.
– Otamme lahjoituksina vastaa ukrainalaisten juuri tänään tarvitsemaa tavaraa. Kerromme tarpeista Facebookissa, sanoo toimintaa kahden muun naisen kanssa organisoiva Johanna Pihlajamäki.
Pieni, riippumaton ryhmä sai sodan alettua toiminnan nopeasti käyntiin. Pihlajamäen mukaan se on ollut huomattavasti ketterämpi kuin isot virallisemmat tahot.
– Mutta meillä ei ole pitkäaikaisia toimintaedellytyksiä. Nämä tilat olemme saaneet maksutta käyttöön 9. toukokuuta asti. Toivotaan, että siinä vaiheessa isommat toimijat saisivat homman haltuunsa, ettei tätä tarvitsisi enää jatkaa.
Myös vapaaehtoisten resurssit alkavat olla vähissä. Pihlajamäki sanoo itsekin tulleensa "vain vähän auttamaan", mutta nyt hän tekee avustuspisteessä 12-tuntisia päiviä. Se ei kuitenkaan tunnu raskaalta.
– Kun tulee näitä ihania lapsia, jotka ovat kovin onnellisia kaikesta, ja näkee ihmisten ilon esimerkiksi hammasharjan tai kynsisaksien löytämisestä, se palkitsee.
Lue myös: