Se reissu oli täynnä tunteita.
Topi Virtasen tie isäksi oli jo ollut pitkä. Puolison kanssa oli käyty lapsettomuushoidoissa tuloksetta. Sitten sosiaalityöntekijä oli laatinut selvityksen pariskunnan valmiuksista adoptiovanhemmiksi.
Reissu Filippiineille koitti vajaa viisi vuotta myöhemmin. Sieltä matkusti aikuisten kanssa kotiin kaksivuotias poika. Parin oma lapsi.
Adoptio on usein viimeinen vaihtoehto hedelmöityshoitojen jälkeen. Joillekin se voi olla myös ensimmäinen ja ainut vaihtoehto. Ulkomailta Suomeen tulevien lasten määrä on vähentynyt, mutta yhä enemmän tarvitaan perheitä, joiden on mahdollisuus adoptoida leikki- tai jopa kouluikäisiä.
Tarkat selvitykset ja odottamista
Topi Virtanen oli puolisoineen kiertänyt jonkin verran maailmaa ennen adoptioprosessia. Ylen aamu-tv:ssä vieraillut isä arvelee reissutaustan olleen yksi syy sille, että Filippiinien viranomaiset katsoivat heidän elämänarvojensa soveltuvan filippiiniläislapsen ottamiseen.
Kun lapselle etsitään perhettä, pyrkimys on löytää uudet vanhemmat lapsen kotimaasta. Kansainväliseen adoptioon tulee lapsia, joita ei ole voitu sijoittaa perheisiin omassa maassa esimerkiksi terveysvaikeuksien takia.
Lapseksiottamispalvelua antaa Suomessa kolme yhteisöä. Pelastakaa lapset, Interpedia ja Helsingin kaupungin sosiaalilautakunta. Niillä on yhteistyötä muun muassa Thaimaan, Kiinan, Etelä-Afrikan ja Kolumbian kanssa.
Topi Virtasen mukaan kaavakkeiden täyttämistä riittää. Ja kustannuksiakin kertyy, esimerkiksi lapsenhakumatkasta. Heidän tapauksessaan kaikkiaan päälle 8000 euroa.
Mutta sitten on luvassa arki pienen perheenjäsenen kanssa. Täynnä uuden opettelua.
– Turvaistuimeen häntä väännetään siinä missä muitakin lapsia. Ja se on ihan yhtä vaikeata, Topi Virtanen hymyilee.