TV1:n yhdistetty talkshow-, sketsi- ja musiikkiohjelma teki nuoresta Vesa-Matti Loirista vuonna 1968 kansallisen koomikkokuuluisuuden.
Jatkoaika ei ollut Loirin ensimmäinen tv-sarja, mutta tähdeksi hän nousi vasta sen myötä. Aisaparina oli Jarno Hiilloskorpi, jonka kanssa Loiri teki myös Olispa kerran -viihdesarjaa.
Vanha jalkapallomaalivahti keräsi mainetta etenkin mestarillisena kaatujana. Jatkoajassa järjestettiin jopa epävirallinen kaatuilun SM-kisa, jonka Loiri voitti.
Kilpailusta ei ole jäljellä tallennetta, mutta Jatkoajan Nissinen-sketsi tarjoaa tuntumaa Loirin erityisosaamiseen. Kohtaus viittaa kieltolain aikoihin sijoittuneeseen Lahjomattomat-sarjaan, jossa G-mies Eliott Ness kävi sotaa gangsteripäällikkö Frank Nittiä vastaan.
Toisessa näytteessä pikkutunneilla kotiin palaava herrasmies sanailee poliisin kanssa. Loiri osoittaa kykyään siirtyä sujuvasti tunnelmasta toiseen: kännäyssketsi päättyy kauniiseen lauluun Kun portin aukaisen.
Marraskuussa 1968 Jatkoajassa keskusteltiin kumousaatteista. Kortensa kekoon kantoi myös Jatkoajan Vallankumousteatteri, jonka univormussa Loiri esittää saksalaisen satiirin Vallankumouksellinen.
Jussi-palkintotilaisuudessa nähtiin suomifilmiparodia Soita minulle Helena, joka ammensi innoituksensa Aino Räsäsen romanttisesta menestyskirjasta - tai ainakin sen otsikosta. Sketsissä viitataan mm. sota-ajan suosikkinäyttelijään Helena Karaan.
Teksti: Jukka Lindfors