Unto Miettinen tutustuu kiinalaiseen alkeiskouluun vuonna 1951. Ennen kommunistista vallankumousta noin 80 prosenttia kansasta oli luku- ja kirjoitustaidottomia.
Suomalaisreportterista kiinalainen kirjoitus muistutti äkkiseltään katsoen "risuaitaa", ja suomalaistyyppisen aakkosjärjestelmän puuttuminen teki kirjaimiston opettelun kiinalaisillekin hankalaksi.
Miettisen tapaaman beijingiläisen opettajan mukaan kiinan kielessä oli on noin 50 000 merkkiä, mutta määrästä on esitetty moninkertaisiakin arvioita.
Tavalliselle kiinalaiselle riitti kuitenkin huomattavasti suppeamman merkkimäärän tuntemus. Kansakoulun päättänyt hallitsi noin 2500 kirjainta, opettaja kaksinkertaisen määrän.
Kun Miettinen kertoi kiinalaisvanhukselle suomalaisen pikkupojan osaavan kaikki oman kielensä kirjaimet, tieto herätti aluksi epäuskoa. Mutta hänen kertoessaan, että suomalaiseen systeemiin kuului vain säälittävät 28 aakkosta, ukon riemulla ei ollut rajoja.