Vuosina 1974–1975 esitetty Merirosvoradio oli aikansa suosituimpia viihdesarjoja. Kantavana ohjelmaideana oli vinoilla kaikille suomalaisviestimille, myös Ylelle. Tekijäjoukko oli pätevä: eri puolin kameraa toimivat mm. Pertsa Reponen, Vesa Nuotio, Neil Hardwick, Heikki Kinnunen, Leo Lastumäki, Pekka Laiho, Petra Frey... Musiikilliseen nousukiitoon nousivat Erkki Liikasen rallit sekä talonbändinä nähty ja kuultu Hullujussi.
Sarja viittasi nimellään ja aiheillaan yhteen aikakauden ilmiöistä, piraattiradioasemiin. Sellaisiksi kutsuttiin kaupallisia radioasemia, jotka lähettivät ohjelmaa ilman virallista toimilupaa. Suomen tunnetuin piraattiasema oli tuolloin Radio Nord, joka oli lähettänyt 1960-luvulla laivasta käsin vuoden verran luvatonta ohjelmaa kansainvälisiltä vesiltä Suomenlahdelta.
Ylen vastavedon, luvallisesti lähetetyn mutta kotipesälleenkin irvailleen Merirosvoradion kantavina voimina toimivat Pertti "Pertsa" Reponen ja Vesa Nuotio, samat miehet, joiden käsistä jo Ilkamat, Ällitälli ja Leo Lastumäen musikaalinen tunti olivat lähteneet. Käsikirjoittajana toimi Ällitällissä tv-viihdekyntensä näyttänyt pakinoitsija Jouni ”Origo” Lompolo. Alkuun sarjaa käsikirjoittivat englanniksi myös Neil Hardwick ja David Mitchell. Näyttelijöiksi pestattiin nimekäs kattaus tv-koomikoidemme aatelistoa: kameran eteen asettuivat Heikki Kinnunen, Leo Lastumäki, Pekka Laiho, Erkki Liikanen, Petra Frey, Risto Mäkelä, Esko Roine ja Leena Uotila.
”Tämä radiosasema sijaitsee Suomenlahdella Helsingin kasuunin ulkopuolella, kansainvälisillä vesillä, tarkoitukseen kunnostetussa vanhassa laivassa. Radioaseman tarkoituksena on lähettää tasapuolista ja viihdyttävää ohjelmaa ilman minkään rajoittavien säädösten painolastia.”
Alkujuonto 16.3.1974
Merirosvovastuulaki velvoitti hölmöilyyn
Sketsien aiheet saatiin seuraamalla suomalaisia viestimiä. Sarja irvaili ajankohtaisille ilmiöille ja parodioi muita tv-ohjemia ja niiden esiintyjiä. Jatkuvaa vinoilua saivat osakseen yleisradiopolitiikasta johtuvat rajoitteet. ”Me pyrittiin ohjelmissa rentouteen ja vähän virnisteltiin vakavalle viihdeohjemaotteelle, kansanperinnehuumorille, jota TV1:ssä myös tehtiin. Samoin emme osanneet Maikkarin senaikaista ohjelmamaailmaa pitää oikein missään arvossa”, Vesa Nuotio muisteli Jukka Annalan teoksessa Toopelivisio. Vuonna 1976 pitkälti sama tekijäjoukko jatkoi Ryydinkeksijöissä.
Yksi ajankohtaisuuksista, johon tietysti tartuttiin, oli israelilaisen taikurin Uri Gellerin maassamme vastikään saavuttama sensaatiomainen suosio. Kun Ari Killer saapui Merirosvoradion studioon, tiivistyi kosminen säteily käsin kopeloitavaksi.
Ajakohtainen Kolmonen yhdisti sujuvasti ruoka- ja ajankohtaisohjelman. Miten saada ruoka riittämään viikoksi? Miksi ruuan hinta nousee koko ajan?
Merirosvovastuulain edellyttämä ohjelmakohtainen luettelo vastaavista hölmöilijöistä on yleisön nähtävissä Helsingin rautatieaseman wc:ssä 10 min ennen Kontiomäen junan lähtöä.
Tietoiskuteksti ensimmäisessä osassa 1974
Osansa irvailusta saivat ammatinvalintakysymykset. Kun Kalevala täytti 140 vuotta, sarja kunnioitti merkkipäivää esittämällä nykyaikaisen lyhennelmän eepoksen keskeisistä juonenkäänteistä.
Miksi upseerikerholla suunnitellaan sotilasvallankaappausta? Mitä mummot ymmärtävät nykymaailmasta? Miten käy, kun asiantuntijat keskustelevat televisiossa väkivallasta?
Mitä voi tapahtua, jos klassikkoelokuvien keskushenkilöt eksyvät vääriin filmeihin? Millaisia harvinaisuuksia metsällä voi tulla vastaan?
Sarjassa kuultiin myös poikkeuksellisen pätevää musiikkia, eikä vähiten Hullujussin (Eeki Mantere, Holle Holopainen, Tapio Niemelä ja Yrjö Fonselius) ansiosta. Heidän lisäkseen myös muut esiintyjät olivat laulutaitoisia, etenkin Erkki Liikanen.
Tv-näkyvyyden seuraukset olivat huimat – kaksi miljoonaa katselijaa! Keikkailimme hirmuisesti, mutta Merirosvoradio oli suosion tärkein vauhdittaja.
Holle Holopainen Jukka Annalan teoksessa Toopelivisio (2006)
Artikkelissa on käytetty ohjelmien lisäksi lähteenä Jukka Annalan teosta Toopelivisio (Teos 2006).