Mikä olisikaan sopivampi paikka kummitusjutuille kuin pimeä ullakko? Voi kauhutarinoita päiväsaikaankin kertoilla, jos ovat tarpeeksi pelottavia. Mutta tulevatko selkäpiitä karmivammat tarut lasten vai aikuisten suista?
Kummitusjuttuja-nimisessä sarjassa lapset ja aikuiset kertoivat vuorotellen kauhutarinoita. Usein kammottavat jutut päättyivät suureen naurunremakkaan, mutta toisinaan tarinoiden huiput jättivät kuuntelijat säikähdyksestä sanattomiksi.
Kaksi ensimmäistä jaksoa kuvattiin pimeällä ullakolla voimakkaan tuulen vihmoessa taustalla. Kolmannessa jaksossa kauhujuttuja muinaisista kummajaisista kertoiltiin päivänvalossa.