Mieskuorolaulujen serenadeissa kohteena on usein ihana impi. Serenadeissa neitoja ylistetään ja kaihotaan. Mieskuorot tekevät tulkinnoillaan eläväksi tavoittamattomalle haaveolennolle varatut salatut tunteet ja kaipuun rakastetun luo.
Leevi Madetoja: Hän kulkevi kuin yli kukkien (Ylioppilaskunnan Laulajat / Ensti Pohjola 1962)
Leevi Madetojan noin sadasta kuoroteoksesta nelisenkymmentä on sävelletty mieskuorolle. Ajallisesti viimeisimpiin kuuluu vuonna 1946 sävelletty Hän kulkevi kuin yli kukkien, josta on tullut yksi suosituimmista ja lauletuimmista serenadeista. Runo on Eino Leinon käsialaa ja siinä Matti Hyökin mielestä runoilija ”purkaa tuntonsa nopeasti, kuin salaa. Lyhyessä palvovassa repliikissä kohteena on ”hän”, salattu, suojassa pidetty rakastettu tai unikuva, tavoittamaton haaveolento.”
Selim Palmgren: Serenadi (Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajien kvartetti 2010)
Selim Palmgren toimi kahteen otteeseen Ylioppilaskunnan Laulajien johtajana, mikä on varmaankin lisännyt hänen intoaan säveltää tälle kokoonpanolle. Suurin osa säveltäjän lähes kahdestasadasta kuorolaulusta onkin kirjoitettu mieskuorojen käyttöön. Tuotteliaisuuden kääntöpuoli on usein laadun epätasaisuus, mitä Palmgrenkaan ole onnistunut kokonaan välttämään. Parhain osa hänen tuotannostaan on kuitenkin jäänyt pysyvään käyttöön. Näihin lauluihin kuuluu iltatunnelman hienosti tavoittava Serenadi.
P. J. Hannikainen: Annin laulu (Ylioppilaskunnan Laulajat / Heikki Peltola 1979)
Pietari Juhani Hannikainen oli hämmästyttävä monilahjakkuus, jonka saavutukset musiikin saralla ulottuivat moneen suuntaan.Helsingin opiskeluvuosinaan Hannikainen oli vuonna 1882 perustamassa ensimmäistä suomenkielistä ylioppilaskuoroa YL:ää, jonka johtajana hän toimi kolmen vuoden ajan. P. J. Hannikainen sävelsi kaikkiaan kolmattasataa laulua, joista suurin osa on kuorolauluja sekakuorolle. Yksi säveltäjän suosituimmista kuorokappaleista on Annin laulu vuodelta 1899. Se on kaihoisan kaunis muistelu Anni-neidon laulannasta.
G. A. Härtel: Sua tervehdin (Radiokuoron miehet / Antti Koskinen 1959)
Yleisradion Radiokuoro ehti toimintansa aikana tehdä toiselle sadalle nousevan määrän äänitteitä, joista valtaosa on kotimaista perusohjelmistoa. Vuonna 1959 Radiokuoron miehet äänittivät serenadien klassikoihin kuuluvan laulun Sua tervehdin. Sen säveltäjän Gustav Adolf Härtelin tiedetään eläneen 1800-luvun puolivälin molemmin puolin, mutta siihen tietolähteiden anti loppuukin.
A. E. Marschner: Gute Nacht (Akademen / Erik Bergman 1967)
1800-luvun alkupuoliskolla eläneen saksalaisen Adolf Eduard Marschnerin sävellystuotanto käsitti kolmisenkymmentä pianosäestyksellistä yksinlaulua sekä pienen määrän mieskuorolauluja, joista pysyvään käyttöön on jäänyt Gute Nacht –niminen laulu. Lyhyen haikeansävyisen laulun tunnelmaa hallitsee kaipuu kaukaisen rakastetun luokse. Valoa yölliseen maisemaan antavat taivaalla tuikkivat tähdet ja vaalea kuu, kunnes on tullut hetki toivottaa hyvää yötä omalle kullalle.
Frans Linnavuori: Minä laulan sun iltasi tähtihin (Ylioppilaskunnan Laulajien kvartetti 2010)
V. A. Koskenniemen runoista sävelasuun on puettu arviolta 500 laulua, mukana on niin kuorolauluja kuin yksinlaulujakin. Yksi suosituimmista Koskenniemi-lauluista on useimmiten yksinlauluna kuultu Minä laulan sun iltasi tähtihin. Se on säveltäjänsä Frans Linnavuoren ainoa pysyvään käyttöön jäänyt aikaansaannos, jota myös mieskuorot laulavat. Melodialtaan helposti mieleen jäävän serenadin suosiosta kertoo kolmas sija Yleisradion kauneimpien suomalaisten laulujen äänestyksessä 1968. Vuonna 2010 Puoli seitsemän -ohjelmassa taltioidussa esityksessä vilahtaa ruudussa tekstinä Siantappolaulu. Juontaja Marja Hintikka liikuttuu kuitenkin syntymäpäivänsä kunniaksi lauletusta Minä laulan sun iltasi tähtihin -serenadista.
Juha Holma: Ihanainen impi (Etelä-Pohjanmaan mieslaulajat Jussit / Tommi Niskala 2010)
Kuoroteoksensa Ihanainen impi Juha Holma sävelsi Mieskuoro Jussien tilauksesta, jossa häneltä pyydettiin kaksi pohjalaiseen lyriikkaan pohjautuvaa laulua. Lukuisista tekstivaihtoehdoista valikoitui toiseksi Ihanainen impi. Näin säveltäjä kertoo teoksestaan: ”Tämä karun kaunis rakkauslaulu kuvastaa niin sanoiltaan kuin säveleltäänkin vahvasti tuntevan miehen hieman kömpelöä tunteiden ilmaisua. Kahdesti toistuva a-osa luo vahvaa odotuksen tunnelmaa yksinkertaisen melodian ja hieman särmikkäämmän harmonian avulla. Viimeisen taitteen riemu - kliseisesti C-duurissa - antaa kuulijoillekin varman tiedon: hyvin tässä käy!”
Franz Abt: Ljufva flicka (Akademen / Erik Bergman 1965)
Saksalainen Franz Wilhelm Abt ansioitui laulumusiikin säveltäjänä erityisesti mieskuorolle kirjoitetuilla teoksilla, koska halusi laajentaa sille tarkoitettua ohjelmistoa. Monet hänen lauluistaan olivat aikanaan laajassa käytössä, mutta ovat sittemmin jääneet unohduksiin. Suomalaisten kuorojen vakio-ohjelmistoon on vakiintunut romanttista tunnetta henkivä Morgenständchen (Aamuserenadi), jota meillä lauletaan useimmiten ruotsinkielisenä käännöksenä nimellä Ljufva flicka. Suloista neitoa ylistävä laulu kuuluu olennaisena osana mieskuorojen vapunpäivän musiikkihetkiin.
Arthur E. Hall (sov.): My Evaline (Karjalan Laulu-Veikot / Nadja Härkönen 2010)
My Evaline –laulua esitetään yleensä erilaisissa illanistujaisissa. Se on serenadin luonteinen, kansanlaulunomainen ja viihteellinen laulelma, jossa poika ihastelee Evaline-neitoa ja ehdottaa tälle lähempää tuttavuutta. Laulu edustaa tyypillistä Barbershop-musiikkia. Tämä alkuperältään afroamerikkalainen musiikkityyli on nimensä mukaisesti lähtöisin parturiliikkeistä, jossa asiakkaat ryhtyivät lauleskelemaan omaa vuoroaan odotellessa. Perinteisenä esittäjistönä on neliääninen lauluyhtye ilman soittimia. Barbershop-musiikki yleistyi Yhdysvalloissa 1930-luvulla ja sitä vaalii tarkoitusta varten perustettu Barbershop Harmony Society, johon kuuluu tätä nykyä yli 30.000 jäsentä. My Evaline -laulun sovituksesta vastaa vuosina 1901–1978 elänyt Arthur E. Hall.
Teksti: Veikko Ylikojola ja Elina Yli-Ojanperä
Katso myös
- Yle Klassinen: Mieskuorokevät 2013 (yle.fi)