Eutanasian eli armokuoleman laillistamista ajava kansalaisaloite on kerännyt tarvittavat 50 000 kannatusilmoitusta ja seuraavaksi eduskunnan on otettava se käsittelyyn. Viimeksi eduskunta otti kantaa eutanasian laillistamiseen vuonna 2018. Silloin asia ei edennyt.
Akuutti Liven Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan selvä enemmistö suomalaisista kannattaa täysin tai pienin varauksin eutanasiaa tai lääkäriavusteista itsemurhaa silloin, että potilaalla on parantumaton sairaus ja sietämättömät kivut.
Kuka määrittelee sietämättömän kivun?
Edellytyksenä eutanasialle olisi, että pyynnön esittävä ihminen sairastaa kuolemaan johtavaa tautia ja kokee siihen liittyen sietämätöntä kärsimystä. Lisäksi pyynnön esittävän henkilön tulee olla kykenevä tekemään itseään koskevia päätöksiä.
Kuolemaan johtava tauti on melko hyvin määriteltävissä. Tosin joku voisi väittää, että lääketieteessä toisinaan tapahtuu ihmeitä tai että lääketiede kehittää koko ajan uusia hoitoja ja lääkkeitä. Ihmeet ovat valitettavasti harvinaisia ja uudet hoidot ja lääkkeet osataan ennakoida varsin hyvin. Niiden käyttöä edeltävät monenlaiset, usein vuosia kestävät kokeet.
Mutta kuka pystyy määrittelemään sen, minkälaista on sietämätön kärsimys? Voiko lääkäri sanoa potilaansa puolesta, että hänen kärsimyksensä on sietämätöntä?
Kipua, joka on tietysti myös henkilökohtainen kokemus, yritetään lääketieteessä mitata kokemusmittareilla.
Toisaalta, kuinka kauan kivun pitää kestää, että siitä tulee sietämätöntä? Vai voitaisiinko ajatella, että potilaan kärsimykset ovat sietämättömiä, jos hän haluaa kuolla niiden takia?
Entä henkisesti sietämätön kipu?
Eutanasiakuolemalle löydetään helpommin oikeutus, kun kyseessä on jokin pitkälle edennyt fyysinen sairaus, kuten syöpä. Mutta kärsimys voi olla myös psyykkistä.
Milloin henkinen kärsimys on sietämätöntä ja toivotonta?
Viisi vuotta sitten maailmanlaajuista huomiota herätti hollantilaisen 17-vuotiaan Noa Pothovenin tapaus. Seksuaalisesti hyväksikäytetty ja raiskauksen uhriksi joutunut Noa kärsi traumaperäisestä stressihäiriöstä, masennuksesta ja anoreksiasta.
Noa yritti hakea sietämättömään kärsimykseensä eutanasiaa, mutta ei saanut sitä. Niinpä hän lopulta päätti jouduttaa kuolemaansa lopettamalla syömisen ja juomisen. Vaikka Noa ei saanutkaan toivomaansa eutanasiaa, hänen kohtalonsa herätti kovasti keskustelua siitä.
Moni oli ajatellut, että eutanasian saaminen Hollannissa olisi helppoa, vaikka se todellisuudessa on pitkä ja monivaiheinen prosessi. Tutkimusten mukaan 95 prosenttia eutanasiahakemuksista hylätään.
Kun lapsi on parantumattomasti sairas
Yksi argumentti eutanasiaa vastaan on, että elämä on lahja.
– Perinteisen filosofisen ajatuksen mukaan elämä on kantajalleen aina arvokas asia, jota ei saa häneltä riistää, vaikka se sisältäisi sietämätöntä kipua, sanoo uskonnonfilosofian tutkijatohtori Lari Launonen.
Launonen menetti esikoispoikansa Huugon kaksi vuotta sitten. Huugolla oli pian syntymän jälkeen todettu harvinainen aineenvaihduntasairaus, mukolipidoosi II, jossa elimistön soluihin kertyy kuona-aineita.
– Meidän Huugolle elämästä kyllä tuli enemmän taakka kuin lahja viimeistään siinä vaiheessa, kun hän oli viettänyt kolme viikkoa raskaassa hengitystuessa happimaski naamallaan ilman toivoa selviämisestä. Saattohoidon aloittaminen oli tuolloin oikea päätös, Launonen muistelee.
Ennen viimeisiä viikkojaan Huugo eli hyvää elämää. Hän oli sosiaalinen ja tyytyväinen lapsi. Saattohoitopäätös tehtiin, kun Huugon keuhkoista toimi enää neljäsosa, eikä mitään ollut tehtävissä.
– Hengitystuen tehoja laskettiin pikkuhiljaa samalla kun opioidien määrää nostettiin. Huugo kuoli pian happimaskin pois ottamisen jälkeen.
Vähän alle nelivuotiaana kuolleen Huugon kohtalo on saanut Launosen pohtimaan hyvää elämää ja hyvää kuolemaa.
– Poikamme kuolema oli kauhea asia, mutta saattohoitoprosessi tapahtui arvokkaasti ja ammattimaisesti. Kokemukseni on kuitenkin saanut minut miettimään mahdollisia tilanteita, joissa kuolevan lapsen kipuja ei saada kuriin. Olen joutunut pohtimaan myös lasten eutanasiaa, Launonen sanoo.
– Mitä jos kipuja ei saada hoidettua? Voiko lapselta odottaa samanlaista valmiutta sietää kärsimyksiä kuin aikuiselta?
Valmis kuolemaan
Onko eutanasia elämän halveksimista vai sittenkin sen kunnioittamista?
Hollannissa eutanasia on ollut laillinen vuodesta 2002. Vuonna 2022 eutanasian osuus kaikista kuolemista siellä oli noin viisi prosenttia.
Viimeisin keskustelu Hollannissa liittyy eutanasian sallimiseen silloin, kun henkilö kokee, että hänen elämänsä on tullut päätökseen (completed life). Sitä edeltäisi kuuden kuukauden konsultoinnit ja henkilön pitäisi olla vähintään 75-vuotias.
Ehdotuksen taustalla on ajatus siitä, että ihmisten pitää saada elää ja kuolla kunniakkaasti. Ihminen omistaa oman elämänsä.
Vastustajat näkevät ehdotuksessa talouspolitiikkaa, kun vanhenevan väestön hoitaminen tulee yhä kalliimmaksi. Jotkut pelkäävät ns. kaltevaa pintaa eli sitä, että eutanasian käyttö laajenee tilanteisiin, joissa sitä ei alunperin ollut tarkoitus käyttää.
Lemmikkieläimet kuolevat nykyisin lähes aina eutanasian kautta. Vaikka eläimen eutanasia on eri asia kuin ihmisen eutanasia, ne nostetaan usein mukaan myös ihmisiä koskevaan eutanasiakeskusteluun. Eläinten kohdalla eutanasiaa pidetään armollisena tekona ja eutanasian kannattajat ihmettelevätkin, miten ihmisen kärsimys eroaa eläimen kärsimyksestä. Emmekö mekin voisi saada kuolla yhtä lempeästi ja rauhassa kuin lemmikkimme?
Artikkelia muokattu 14.4.2024 klo 12:56: tarkennettu DNR-päätöksen määritelmää. Lisätty eläinten eutanasiaa käsittelevään kappaleeseen lause: Vaikka eläimen eutanasia on eri asia kuin ihmisen eutanasia, ne nostetaan usein mukaan myös ihmisiä koskevaan eutanasiakeskusteluun.