Onko tässä maailman rauhallisin raja?
Kun maailmalla siirrellään rajoja väkivalloin, Muoniossa voi siirtyä valtiosta toiseen kaikessa rauhassa vaikka hiihtäen. Näkymätön raja ylittyy henkeäsalpaavan hienoissa maisemissa.
Juha Pietikäinen käynnistää kelkkansa usein jo aamuvarhaisella ja käy höyläämässä ladun Suomesta Ruotsiin. Tasavallasta kuningaskuntaan on lyhyt hiihtomatka.
Muoniosta on iät ajat hiihdetty vastarannalle Ruotsin Muoniovaaraan. Pietikäinen on huolehtinut laduista viimeiset 10 vuotta ja risat.
Valtakunnanraja kulkee keskellä Muonionjokea. Väylän halki hiihtää muutamassa minuutissa, ja näkymätön raja ylittyy parilla tasatyönnöllä.
Jos ladulta poikkeaa läheiseen Ojasensaareen, voi löytää rajakiven. Sen lännen puoleiselle sivulle on kaiverrettu kruunu.
Ikivanhalle hiippakuntarajalle pystytetty kivi merkkasi alun perin myös Ruotsin ja Venäjän valtakunnan välistä rajaa.
Nyt kivi on saanut jäädä saareen oman onnensa nojaan. Rajan olemassaolo ei määritä täällä arkea.
Eihän raja näy tavallisessa elämässä mitenkään. Esimerkiksi Ruotsin puolelta käydään Muoniossa töissä, päiväkodissa ja muillakin asioilla.
Juha Pietikäinen
Suomen itsenäisyyden aikana raja on muuttunut näkyväksi ainoastaan kaksi kertaa.
Syksyllä 1944 muoniolaiset joutuivat todistamaan sodan mielettömyyttä, kun vihollinen tuikkasi kirkonkylän tuleen Lapin sodassa.
Kodeista suurin osa tuhoutui, kirkko jäi pystyyn.
Toinen poikkeus tapahtui vastikään. Korona-aika esti joksikin aikaa rajanylitykset. Juha Pietikäisen oli pantava latuhöylä lepäämään, koska Ruotsiin ei saanut mennä - ei edes hiihtämällä.
Olihan se outoa. Käsky kävi, ettei saa mennä. Hiihto loppui kesken kauden, kieltokyltinkin pystyttivät.
Juha Pietikäinen
Mutta nyt saa taas hiihtää.
Ladulla ei ole ruuhkaa, ja jäljistä päätellen liikkeellä on myös nelijalkaisia. Muoniovaarassa liikkuu kettuja, välillä ilveksiä, susia ja ahmojakin.
Metso on ollut joskus ladun vieressä kiepillä. Aika humina kuuluu, kun se lähtee ihan vierestä lentoon.
Juha Pietikäinen
Latu kiemurtelee metsässä, ja kohoaa yhä ylemmäs vaaran vierustaa.
Puolimatkasta löytyy tärkeä laatikko - perinteinen ruutuvihko ja lyijykynä ovat hiihtäjien puumerkkejä varten.
Kun 1960-luvulla nuoriso hiihti Muoniovaaraan hyppäämään mäkeä, niin nyt laturetkelle mennään maisemia ihailemaan.
Viiden kilometrin sivakoinnin jälkeen latu kääntyy takaisin. Paluumatkalla voi bongata lukemattomia tuntureita, esimerkiksi Oloksen.
Muoniovaaran latu on höylätty, ja Juha Pietikäinen palaa kotirantaan.
Hiihtokelejä piisaa vielä muutaman viikon, ennen kuin huhtikuun lämpö haurastuttaa jään.
Rauhallista rajan tuntumassa on silloinkin.
Tekijät
Julkaistu 6.3.2022 7:00