Suomalainen magiaperinne kognitiotieteellisestä näkökulmasta

Tahiti, 2018

The subject of this dissertation is the art and the artistic identity of three Swedish-speaking Finnish artists, Beda Stjernschantz (1867-1910), Sigrid af Forselles (1860-1935) and Ellen Thesleff (1869-1954), and the reception of their art in the engendering institution of art criticism. The dissertation consists of three parts. It adopts a queer, theoretically-defined postfeminist approach, which aims to deconstruct prevailing gender categories, identities and the interaction between sexualities. The analysis of gender and sexuality-related questions and details are used to reveal new information from art works completed between 1887 and 1949 and from other material not always studied through such a lens. The theoretical framework of the study is influenced by postfeminist and queer studies approaches to visual culture and psychoanalytic theory. The discourse-analytical and historiographical approach of the study is contextualising. The focus is on gendered cultural representations in both images and language. Post-structuralist thinking holds that cultural products, such as newspaper articles and art criticism, also offer potential channels for subjective interpretation. In the reading, the self-portrait expands into identity politics called self-imagery (minäkuvallisuus). It is represented by Beda Stjernschantz's Self-Portrait (Omakuva, 1892) and, in a broader sense of the concept, also by Sigrid af Forselles' relief The Battle of Humankind (Ihmisten taistelu, 1887-1903) and Ellen Thesleff 's colourism, drawn from fauvism and expressionism. All three chapters discuss the uncontrollability of identity categories and the attachment of power relations to an individual, but also those spaces of resistance from which hegemonic gender technology can be shattered, or at least its surface scratched. In this study, self-imagery is explicated in the artists' active endeavours to exceed the conventional division of gender.

2018

Artikkelini kasittelee Jari Kaukuan monografiaa ’Self-awareness in Islamic Philosophy’. Kommenteissani pohdin ensimmaisen persoonan tematiikkaa ja ensimmaisen persoonan kokemusta keskiajan filosofiassa, seka keskustelen lyhyesti Avicennan kuuluisasta lentavaa miesta koskevasta argumentista. Taman lisaksi esittelen latinalaisen keskiajan perinteen parissa kaytya tematiikkaa niin sanotusta kristillisesta sokratismista. Tassa yhteydessa kysyn, onko islamilaisessa perinteessa vastaavia nakemyksia siita, miten ihmisen itseen suuntautuva tutkimus voi toimia lahtokohtana Jumalan ymmartamiselle. Antamani esimerkit ja paralleelit sijoittuvat 1100-luvun latinalaiseen mielenfilosofiaan. Toisena artikkelini teemana on tata laajempi mielenfilosofinen kysymys minan rakentumisesta. Erityisen kiinnostava on Kaukuan teoksessa usein toistuvat itsensa tunnistamisen tai tunnustamisen teema. Arvioin tata aihetta suhteessa klassisiin ajattelijoihin seka lantiseen keskiajan mielenfilosofiaan. Lantisessa ...

2019

Tämä tutkielma on tapaustukimus, jossa olen Pokémon GO -hybriditodellisuuspelin pelaamista tarkastelemalla pyrkinyt valottamaan toiminnan, tilan ja sosiaalisuuden rakentumista teknologiavälitteisesti. Pelaaminen toimii erityisenä tapauksena ja esimerkkinä siitä, kuinka moninaisilla tavoilla nykyaikainen digitaalinen teknologia limittyy ihmisten toimintaan ja arkiseen elämään. Aineistoni koostuu etnografisen havainnoinninin perustetella laaditusta kenttäpäiväkirjasta sekä teemahaastatteluaineistosta, jotka keräsin kesällä 2017 Helsingissä. Valtaosan primäärisestä haastatteluaineistostani keräsin osallistuvan havainnoinnin yhteydessä aidoissa pelitilanteissa pelaajien usein pelatessa samanaikaisesti. Käytössäni oli myös sekundaarinen haastatteluaineisto, jonka keräsimme yhdessä Nuorisotutkimusverkoston kanssa Helsingin kaupungin Ole Hyvä Helsinki! -hankkeen yhteydessä. Yhteensä haastatteluja kertyi 28 kappaletta. Tutkielmani ontologisena lähtökohtana on uusmaterialistinen näkemys toim...

Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avain, 2021

Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja, 2015

This article is concerned with commissioned histories and the use of histories. Cultural heritage is created and recreated in a process of the identity work, where a heritage community uses different histories to add the cultural value of the remnants of the past. A heritage community is a participating group of actors, involved in a certain process of identity work, and voluntarily taking part in the cultural heritage production. The members of heritage communities use different kinds of histories for to consolidate their sense of ownership of the remnants of their own past and for to strengthen their sense of belonging and togetherness. A heritage community can be either local or translocal. In this article I introduce three different types of identity work and clarify how they interact in the process of cultural heritage. I also give some new methodological tools for the researchers, who want to understand the emergence of temporary heritage communities and who are interested in the cultural heritage production "from below".

2017

Taide yhdistaa – monialaisuus osallistavan taiteen voimavarana -julkaisuun on koottu puheenvuoroja osallistavasta taiteesta. Puheenvuoroja yhdistava teema on monialaisuus osallistavan taiteen tuotannoissa. Artikkeleissa nostetaan esiin monialaisen yhteistyon periaatteisiin ja kaytantoihin liittyvia haasteita mutta ennen kaikkea sen tuomia mahdollisuuksia. Monialaisuus heijastuu myos taman julkaisun artikkeleissa: niita ovat kirjoittaneet paitsi eri aloilla jo toimivat asiantuntijat myos tulevaisuuden tekijat – tuoreet kulttuurituottajat, sosionomit ja yhteisopedagogit. Julkaisu pohjautuu suurelta osin Hyvinvoinnin valitystoimisto -hankkeessa saatuihin kokemuksiin. Tama Humakin vetama ESR-rahoitteinen hanke on yhdistanyt nelja korkeakoulua, kaksi kaupunkia ja Taiteen edistamiskeskuksen asiantuntijoita kehittamaan tuotantorakennetta, jonka avulla osallistava taide voitaisiin juurruttaa sosiaali- ja terveydenhuoltosektorin rakenteisiin. Hanke on yhdistanyt taiteilijat, sote-ammattilais...

2019

Publikationens delar /andra producerade versioner Utgivningsdatum Januari, 2019 Sidantal 87 Språk finska Sammandrag Att främja en kultur som bejakar försök är ett viktigt verktyg i statsminister Sipiläs regeringsprogram med tanke på att förändra samhället och dess arbetssätt liksom skapa tillväxt. Inom ramen för ett projekt om försökskulturen i Finland har man granskat nuläget för försöksverksamheten, och i syfte att utveckla den verksamheten även tagit fram rekommendationer utgående från litteraturkällor, intervjuer, en enkät och workshoppar. Försök anses vara ett bra verktyg för att utveckla en verksamhet och hitta nya lösningar, men försöken är också förknippade med utmaningar. Förhoppningen är att olika aktörer skulle delta i försöksverksamheten på bredare front liksom att effektivisera informationsspridningen när det gäller resultaten av försöken. Mer systematiska försök bör genomföras till stöd för beslutsfattandet. Projektet har lett till en rekommendation om att försöksverksamhetens praxis behöver utvecklas på ett sätt som syftar till att förbättra de offentliga organisationernas förmåga att förnya sig liksom den offentliga sektorns genomslag. Genom bättre samordning kunde lärdomarna från försöken bättre tas tillvara. Utöver småskaliga försök behöver man även genomföra mer omfattande försök som sträcker sig över längre perioder. Dessutom borde flera olika försök verkställas för att hitta en bra lösning på ett enda angivet mål. Det behövs också finansieringsmodeller som uppmuntrar till försök. Det är viktigt att göra en regelbunden bedömning av hur försökskulturen har utvecklats, till exempel med hjälp av de bedömningskriterier som utvecklats inom ramen för detta projekt. Bilaga 1 Enkätblankett Bilaga 2 Intervjuunderlag Den här publikation är en del i genomförandet av statsrådets utrednings-och forskningsplan för 2018 (tietokayttoon.fi/sv). De som producerar informationen ansvarar för innehållet i publikationen. Textinnehållet återspeglar inte nödvändigtvis statsrådets ståndpunkt

Tieteessa Tapahtuu, 2009

epublications.uef.fi

Sisällysluettelo 1 Yhteenveto hankkeesta 2 Menestyvä mesimarjaverkosto -tieteestä käytäntöön projektin toiminta 2.1.1 Tilakokeet mesimarjan viljelytekniikoiden parantamiseksi 2.1.1.1 Istutus ja kastelu 2.1.1.2 Rikkakasvien torjunta kemiallisesti ja katteiden käyttö mesimarjalla 2.1.1.3 Mesimarjan viljely tunnelissa 2.1.1.4 Miksi mesimarjan kukat ja marjat kuivuvat? 2.1.2 Mesimarjan viljelyn kannattavuus: viljelykustannukset 2.1.3 Mesimarjan lehtihomeen torjuntakokeet 2.1.3.1 Lehtihomeen torjuntakokeet tiloilla ilman tarkoituksellista altistusta 2.1.3.2 Lehtihomekantojen kasvatus ja ylläpito 2.1.3.3 Lehtihomeen tunnistaminen kasvimateriaalista PCR-menetelmällä 2.1.3.4 Lehtihomeen tartutus-ja torjuntakokeet yliopiston tutkimuspuutarhalla 2.1.3.5 UV-säteilyä estävän ja läpäisevän muovikalvon merkitys minitunneleissa 2.1.3.6 Amistar-kasvinsuojeluaineen testaus lehtihomeen torjunnassa maljakokeessa 2.1.3.7 Muiden kasvitautien seulonta PCR-menetelmin suoraan marjoista 2.1.3.8 Kasvitautien torjunta mehiläisten levittämällä PreStop mix -valmisteella 2.1.4 Mesimarjan lajikejalostus ja viljelykokeet tutkimuspuutarhalla 2.1.4.1 Tilakokeissa testatut lajikkeet 2.1.4.2 Mesimarjan "siemenjälkeläiset" avokentällä 2.1.4.3 Lehtihometta kestävien testilajikkeiden valinta 2.1.4.4 Kouruviljelytekniikan testaaminen risteytysaineistolla 2.1.4.5 Hyvät mesimarjalajikkeet ja lupaavat jalosteet 2.1.4.6 Mesimarjalajikkeiden tunnistaminen DNA:n perusteella 2.1.5 Hyönteispölytyksen merkitys 2.1.5.1 Mesimarjan kukinnan myöhästyttäminen 2.1.5.2 GliborCa-lehtilannoitteen vaikutus pölyttymiseen ja satoon 2.1.6 Mesimarjan luontaiset kasvupaikat 2.1.6.1 Mesimarjan luontaisten kasvupaikkojen ja sääolosuhteiden vaikutukset satoon 2.1.6.2 Maaperän ravinneanalyysit luonnossa hyvillä mesimarjan kasvupaikoilla 2.1.7 Mesimarjan kemiallisia analyysejä: antosyaanit, fenoliset yhdisteet ja aromit 2.1.8 Yhteistyö viljelijöiden kanssa 2.1.8.1 Neuvonta ja tiloilla suoritetut havainnoinnit 2.1.8.2 Koulutus 2.1.9 Suomalaisen marjantuotannon ohjelman suunnittelu ja toteutus 2.1.9.1 Mesimarjan kukinnan induktiokokeet, Helsingin yliopisto 2.1.9.2 Mesimarjan lepotila, Helsingin yliopisto 2.1.10 Raportointi ja seuranta 2.1.10.1 Esitykset ja posterit 2.1.10.2 Valokuvauskilpailu "Arvokas mesimarja" 2.1.10.3 Rubus arcticus mesimarjanäyttely 2010 2.1.10.4 Muu tiedotus 2.1.11 Toteutusoletukset ja riskit 2.2 Yhteistyökumppanit 2.3 Hankkeen tulokset ja vaikutukset 3 Lähteet

2008

Vanhusten kotihoidon työnjako on ajankohtainen kansallinen kysymys, joka nousee esille väestön ikääntyessä, resurssien vähentyessä ja työvoimapulan uhatessa. Työnjakoon vaikuttavat niin poliittiset linjaukset kuin koulutus ja työorganisaatioiden muutokset. Tässä laadullisessa tutkimuksessa tarkastellaan vanhusten kotihoidon työnjakoa hyvinvointipoliittisen taustan valossa ja työpaikkatason työnjaon näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettisena näkökulmana on käsitys työnjaosta neuvoteltuna sosiaalisena järjestyksenä. Erityistä huomiota kiinnitetään lähihoitajan rooliin työnjaossa. Empiirinen aineisto kerättiin neljässä ryhmähaastattelussa, joihin osallistui 16 työntekijää kahden eteläsuomalaisen kunnan kotihoidon toimintayksiköistä. Toinen kotihoidon toimintayksikkö toimi terveyskeskuskuntayhtymän ja toinen sosiaalitoimen alaisena. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla muodostaen työnjakomalleja. Tutkielma muodostuu kahdesta osasta: kirjallisuudesta ja lähihoitajien työn...