Viljelyn, neuvonnan ja tutkimuksen keskellä

Aikuiskasvatus, 1983

Aikuiskasvatus ja ammatillinen koulutus ovat koulutusjlirjestelmlin ke hittlimisen tlimlin hetken tlirkeitli työkenttili. Yhteiskunnan ja työellimlin muutokset asettavat ammattiopetukse//e ja aikuiskasvatukse//e suuret vaa timukset. Keskiasteen koulunuudistuksen ja aikuiskasvatuksen kehittlimis työn on mlilirli luoda organisatoriset edellytykset sille, ettli yhteiskunnan kasvavat koulutustarpeet voidaan tyydyttlili. Asteittain koko koulu tusjlirjestelmli valmistetaan toteuttamaan jatkuvan kasvatuksen periaatet ta. Kun koulutusjlirjestelmli uudistuu, myös sen piirissli työskentelevlit joutuvat uusimaan tietojaan ja taitojaan. Vaikka vireil/li olevat uudistukset ovat laajoja, plilikysymys kuitenkin on tulevan toiminnan sisliltö, eivlit sen hallinnolliset puitteet. Ammatillisen koulutuksen on kyettlivli luomaan plitevyyksili, joiden avulla kyetlilin hal litsemaan nopeasti kehittyvili työprosesseja, osallistumaan työtapojen ke hittlimiseen ja jatkamaan opintoja. Aikuiskasvatuksen on kyettlivli vastaa maan moninaisiin, erilaisten ellimlintilanteiden ja-perspektiivien luomiin sivistyksellisiin ja koulutuksellisiin tarpeisiin. Sen on kyettlivli ratkaise maan vaikeita sislillön valinnan ja metodisen toteutuksen ongelmia. Aiem mat kliytlinnöt ja terve jlirki eivlit riitli antamaan vastauksia nliihin ongel miin. Tarvitaan teoreettista tietoa ja tutkimusta. Aikuiskasvatuksen ja ammattikoulutuksen uudistustyö/Ii toteutetaan lli hes ilman tutkimuk sen antamaa tukea. Naiden alojen työntekijöiden am mattikliytlinnön kehittlimiseksi ei myösklilin ole tarjolla riittlivlili tieteellis ta asiantuntemusta. Teorian ja kliytlinnön hedelmlilliseen vuorovaikutuk seen ei ole mahdollisuuksia. Yhtenli syynli tlihlin on se, ettli maastamme on kokonaan puuttunut ammattikasvatukseen erikoistuneen kasvatustieteen professorin virka, ja aikuiskasvatuksenkin tutkimusta ja opetusta varten on ollut vain yksi professuuri. Tlimlin vuoksi on todella merkittlivli asia, et tli lahjoitusvaroin on saatu Helsingin yliopiston kasvatustieteiden tiede kuntaan kasvatustieteen, erityisesti aikuiskoulutuksen professuuri ja Tam pereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekuntaan kasvatustieteen, erityises ti ammattikasvatuksen professuuri. Uusien virkojen tliyttöprosessi on kuitenkin tuonut klirkevlillli tavalla esiin kysymyksen aikuiskasvatuksen ja ammattikasvatuksen tutkimuksen tilasta maassamme. Tieteelliset asiantuntijat eivlit pitlineet ketlilin ammat tikasvatuksen professorin virkaan hakeneista plitevlinli virkaan. Kaksi kol mesta asiantuntijasta piti myös kaikkia aikuiskoulutuksen prof essu uria ha

2018

Vuonna 2015 kaynnistettiin kolmivuotinen Hyvinvoinnin valitystoimisto -hanke, jossa kehitettiin osallistavan taiteen ansaintamalleja ja myyntia seka tuotteistettiin palveluita sosiaali- ja terveysalan tarpeisiin. Tasta valtakunnallisesta Euroopan sosiaalirahaston tukemasta hankkeesta vastasi Humanistinen ammattikorkeakoulu. Hankepartnereita ovat Turun ammattikorkeakoulu, Saimaan ammattikorkeakoulu ja Jyvaskylan yliopisto. Mukana olivat myos Taiteen edistamiskeskus seka Turun ja Jyvaskylan kaupungit. Hankkeen paatavoitteena oli kehittaa toimintamalli, jonka avulla olisi mahdollista valittaa taidepalveluja sosiaali- ja terveysalalle seka muille hyvinvointia tavoitteleville asiakkaille. Tahan julkaisuun on koottu hankkeessa keratty ja kokeiltu tieto yhteen, kaikkien valitystoiminnasta kiinnostuneiden hyodynnettavaksi. Julkaisuun on keratty tietoa siita, millaisia tuottamisen ja valittamisen palvelutarpeita alalla on ja millainen tilanne soveltavan taiteen palvelujen kehittamisen, myymi...

Viipurin suomalaisen kirjallisuusseuran toimitteita, 2023

AFinLA-e: Soveltavan kielitieteen tutkimuksia, 2020

This paper discusses visual art in the context of a project for aphatic people and their family members. The project was carried out to enhance the participants’ capability for artistic expression and especially to enable them to experience visual art as a means of interaction in two different settings. In the first case, the interaction was realized through the artistic effort of individual participants working with visual material that functioned as a starting point for their work. In the second case, the artistic effort was shared interactively by two participants, primarily in a linguistically asymmetrical setting where one participant's linguistic competence was weakened due to a stroke followed by aphasia. The art worksare discussed here from the artistic and philosophical points of view, revealing possible interactional elements and meanings. Moreover, based on the observed artistic inspiration and findings, the article discusses the possibilities and implications of visu...

2020

This is a self-archived version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details.

Jyväskylä studies in business and economics, 2010

2008

tabula Gr atulatoria tuomo a aLto, Helsingin yliopisto Aikuiskasvatus-lehti Leena ahteenmäki-peLkonen, Helsinki päivi atjonen, professsori, Joensuun yliopisto anja heikkinen, professori, Tampereen yliopisto Rit va engestRöm, Helsingin yliopisto anneLi eteL äpeLto, professori, Jyväskylän yliopisto Joensuun normaalikoulu, Joensuu peRtti k ansanen, professori (emeritus), Helsinki Kansanvalistusseura Kasvatustieteen laitos, Helsingin yliopisto eRkki komuL ainen, professori (emeritus), Helsinki meRvi kutuniva, Lapin yliopisto tuuL a L aes, Rauman opettajankoulutuslaitos Lifelong Learning in Europe LLinE-lehti hannu LintuRi, Otavan Opisto, Mikkeli Metallityöväen Murikka-opisto, aki ojak angas maRjukk a nuR meL a-antik ainen ja aRi antik ainen, Joensuun yliopisto anja paRpaL a, Oulun yliopisto piRkko R emes, dosentti, Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu pekk a saLLiL a, Kansanvalistusseura R aija seppänen, Rovaniemen ammattikorkeakoulu juha suoR anta, aikuiskasvatuksen professori, Tampereen yliopisto Leena syRjäL ä, Oulun yliopisto jukk a tuomisto, Tampereen yliopisto vuokko vienoL a, dosentti, Savonlinnan opettajankoulutuslaitos outi yLitapio-mänt yL ä, Lapin yliopisto sisällys Esa Poikela ja Sari Poikela k asvun ja oPPimisen tutkimisesta k asvatustieteessä Kaarina Määttä ystäv y yden olemusta etsimässä Soili Paananen bioGr aFinen oPPiminen ja dysleksian tiedostaminen Seija Keskitalo-Foley yksi kertomus, monta tarina a Narratiivinen, emansipatorinen ja empaattinen lukutapa lappilaisen maaseudun naisten elämäkertojen tutkimuksessa Anne Kurkela ja Piritta Pietilä ma aHanmuuttajanaiset k ansalaisina aik ak ausleHdissä Anneli Lauriala tutkimusPar adiGmat ja oPettajankoulutus Opetusteknikosta oman työn tutkijaksi Raimo Kaasila matk a matema attiseen minä än Kirjallisuusterapian soveltaminen luokanopettajakoulutuksessa Helena Koskinen toinen tie oPettajaksi Paula Kyrö yrittäjy ysk asvatuksen la ajentuvat näkÖalat Matti Laitinen minne menet, HenkilÖstÖn keHittäjä? Esa Poikela ja Sari Poikela k asvu sosia aliseen toiminta an Ongelmaperustainen oppiminen ja freireläinen pedagogiikka kirjoittajat Esa Poikela ja Sari Poikela k asvun ja oPPimisen tutkimisesta k asvatustieteessä Kasvatustieteen perusteet-teoksensa alkusanoissa Veikko Heinonen (1989, 9) kirjoittaa: "Kasvatustieteen asema itsenäisenä tieteenä ei ole erityisen vahva. Tätä tiedettä hajottavia voimia esiintyy sekä tieteen ulkopuolella että sen sisällä. … Joskus kasvatustiede halutaan kokonaan kieltää. Sitä pidetään tällöin vain muiden tieteiden, kuten psykologian, sosiologian ja filosofian sovelluksina kasvatukseen… Kasvatustieteen sisällä tapahtuvat hajotuspyrkimykset korostavat erilaisia lähestymistapoja, paradigmoja, tutkimusotteita ja menetelmiä." Heinosen mukaan vaarana on pyrkimys irrottaa kasvatustiede käytännön pedagogiikasta ja siten murentaa kasvatustieteen autonomia-ja identiteettiperustaa. Seurauksena on, että kasvatustiede soveltavana tieteenalana on jatkuvassa identiteettikriisissä. Sitä uhkaavat muut tieteenalat ja sisäiset hajottajat, jotka pahimmillaan tunkevat syvälle kasvatustieteen ytimeen kyseenalaistaen sen perusteet.-Tosin varmuutta siitä, mikä on kasvatustieteen syvintä ydintä, ei tunnu olevan. Elämänikäisen, vapaaajan ja arjen tai työssä oppimisen, ammatillisen kasvun ja yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta kasvatustieteessä ei ole kysymys vain kasvattajan ja kasvatettavan tai oppijan ja ohjaajan välisestä suhteesta. Oppimisen ilmiö tulee toimeen myös ilman legitimoitua toista osapuolta, eli opettajaa, kouluttajaa, ohjaajaa tai oppilaitosta. Konventionaalisen kasvatustieteen fokuksessa ei olekaan oppiminen vaan oppimisprosessin säätely. Pulmana on, että säätely ei tuota aina haluttuja tuloksia ja oppilaat oppivat myös asioita, joita ei ole suotavaa oppia. Olisiko kuitenkin tärkeämpää tutkia oppimisilmiötä kuin vain sen säätelyä? Opettamisesta vapautetun oppimisprosessin tutkiminen antaa lopulta tietoa ja välineitä myös sen säätelyä varten. Tarvitaan perustutki-1. Artikkelini pohjautuu väitöskirjaani, jota varten haastattelin 19 lappilaisella maaseudulla asuvaa naista. Haastateltavien ja paikkakuntien nimet ovat peitenimiä.

Yhdyskuntasuunnittelu-lehti

Vanhan sanonnan mukaan lääkäreiden virheet haudattiin, mutta arkkitehtien virheet jäävät kaikkien pilkattaviksi. Sanonta ei kerro vain ammatin harjoittamisen inhimillisistä puolista, vaan myös ammattikuntiin liitetyistä eettisistä pohdinnoista ja eri näkökulmien ristiriitaisuuksista. Taustalla on eri ammattikunnan kullakin aikakaudella vaalimat oppijärjestelmät ja eettiset lähtökohdat. Asiantuntijuus edellyttää erityistietoja, joiden sisältö ja rajaus eivät ole vain tiedollinen vaan eettinen ongelma. Haluaako arkkitehtikunta kantaa yhteiskunnallista vastuuta? Arkkitehtien virheiden kiihtyvä purkaminen ei poista eettistä vastuuta. Ammattikunnan muodostus Philibert de l'Orme (1510-1570) oli ensimmäisiä arkkitehteja, joka kirjassaan Premier tome de l'architecture (ilmestynyt 1567) kuvasi arkkitehtikuntaa osana arkkitehtuurin markkinoita (Evers, Thoenes et al., 2003, s. 212-219). Hän teki käsitteellisen eron toimeksiantajan, arkkitehdin ja käsityöläisten joukon välillä. Lisäksi hän korosti oikeiden ja väärien arkkitehtien eroa. Jälkimmäisillä oli joko käsityöläistaitoja tai pelkkää geometrian hallintaa ilman käytännön kokemusta. Philibertin käsitys heijasti antiikin aikaista pyrkimystä nostaa arkkitehtien arvostusta liittämällä ammattikunta vapaisiin taiteisiin (artes liberales) erotuksena käsityöhön (artes manuales). Philibertin ambitiotasoa kuvaa hänen näkemyksensä Jumalasta maailmankaikkeuden arkkitehtinä (Kruft, 1994, s. 120). Ajatus arkkitehdista maailmankaikkeuden Jumalana kenties häämötti taustalla.

Politiikka, 2023

Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 2021

Lääketieteellisen diagnoosin tarkoitusta ja tehtävää tarkastellaan useimmiten sen moninaisten esiintymismuotojen kautta. Taudinmääritystä koskevissa tarkasteluissa on kyetty epätyydyttävästi esittämään diagnoosin saavuttamisen merkitys ja tehtävä lääketieteen kannalta. Diagnoosin merkitys havaintoja jäsentävänä totuuskäsitteenä, joka muodostaa lähtöpisteen hoitovalinnoille ja joka syntyy abduktiivisen hypoteesinmuodostuksen kautta, tarjoaa näkökulman, jossa diagnoosin muodostumista tarkastellaan mahdollisuuskäsitteen kautta. Tämä fenomenologinen tutkimus pyrkii kuvaamaan diagnostisen mahdollisuuden ilmiötä hyödyntäen Martin Heideggerin työkalun ja Lauri Routilan mahdollisuuksien pelitilan käsitteistöä. Mahdollisuutta tarkastellaan sekä loogisena että ontologisena käsitteenä pitäen se erillään todennäköisyyden käsitteestä. Tutkimuksen tuloksia havainnollistetaan virheellistä diagnostista päättelyketjua edustavien tapausesimerkkien valossa. Lääketieteellisen diagnoosin todetaan muodos...