Naama palaa

Idäntutkimus, 2016

SQS – Suomen Queer-tutkimuksen Seuran lehti, 2017

Vain normaali on tervettä ja hyvää? Parantaminen ja parantuminen kuuluvat käsitteisiin, joita on käytetty pyrkimyksissä niin sukupuolisen ja seksuaalisen moninaisuuden kuin muunkin norminrikkomisen kontrolloimiseen, mutta jotka sittemmin on otettu haltuun queer-näkökulmaisesti. Parantaminen on toimintaa, johon liittyy voimaa ja/tai valtaa olipa kyse perinteisestä kansanparannuksesta, biovaltaa toteuttavasta nykyaikaisesta lääketieteestä tai vaihtoehtoisista hoidoista. Parantuminen ja parantaminen ovat siis voimakkaita, ristivetoisia ja rajoja rikkovia käsitteitä.

2004

Artikkelissaan "Heidegger ja suomalainen analyyttinen fi losofi a" (Tieteessä tapahtuu 2/2004) Sami Pihlström lukee teokseni Se ei sittenkään pyöri (jatkossa SESP, Tammi 2002) jatkavan kääntäen sitä teilausperinnettä, jolla on reagoitu eritoten Martin Heideggerin ajatteluun. Pihlström näkee kirjassa vastaiskun aineksia ja katson sen jatkavan jyrkkien ja hedelmättömi-en vastakkaisuuksien rakentamista fi losofi seen kenttään. Pihlströmin kirjoitus hämmensi minua, koska kirjoittaessani kirjaa olin tavoitellut aivan muuta. Teosta valmistellessani myös pyrin punnitsemaan jokaisen sanan huolella ja työstämään tekstiä kunnes se on havainnollisen selkeä. Pihlströ

2012

Verrokkiorganisaatiossa tilanne työkyvyn tukitoimintamallien tuntemuksessa oli hyvin samanlainen kuin tapauksessa. Tulosten yhdenmukaisuus liittynee siihen, että molempien työterveyshuoltojen edustajat olivat osallistuneet valtakunnalliseen "Työkyvyn tuki"

Tiedepolitiikka, 2006

Kriisien ja avustusoperaatioiden kohdalla ihminen meissä punnitaanja paljastetaan. Viime vuoden tapaninpäivän tienoilla uutisotsikoihin noussut Aasian tsunami palautti (länsimaalaisiin) mieliin elämän rajallisuuden ja sen, että tuo rajallisuus saattaa kohdata jopa meitäkeitä meitä? Otsikoita (eri maiden lehdistä) lukiessa ei tullut täyttä varmuutta siitä, oliko kyseinen onnettomuus kohdannut pelkästään tietyn maan kansalaisia, vai oliko sittenkin kyse erityisesti paikallista väestöä, aasialaisia koskettaneesta suuraallosta? Tiedotusvälineiden yritys tehdä uutisesta esimerkiksi suomalaisia koskettanut onnettomuus oli vilpitön. Maapallomme sai oikeanlaiset mittasuhteet. Se tiedetään, mikä pallonpuolisko meitä todellisuudessa eniten kiinnostaa. Oma, tietysti. Mutta onko oltava näin, tai itse asiassa, täytyykö pelkästään omaan napaan tuijottavan asenteen muuttua, jotta maailma olisi "turvallinen" paikka elää? Keitä oikein pelkäämme: luoko vauraus ja hyvinvointi pelkoja ja uhkia paitsi omien rajojensa sisäpuolelle, myös niiden ulkopuolelle? Voiko missään enää olla "turvassa" jos toiset, he, tunkeutuvat rajojemme sisäpuolelle? Onko turvallisuus sanana osa vauraiden hyvinvointivaltioiden retorista apparaattia, jonka avulla torjutaan toinen, uhkaava? Globalisaatio on avainsana Yhdysvaltain länsirannikolla riehunut hirmumyrsky Rita osoitti ihan kouriintuntuvasti, että ylemmän kerroksen väki ajattelee myös meitä parempiosaisia, yltäkylläisessä todellisuudessa, vauraalla pallonpuoliskolla eläviä ihmisiä. Ehkä Jumala halusi pierullaan muistuttaa meitä joistakin

2000

Pauli Juuti Mistähän johtuu, että maailmalla jo vuosikymmeniä käytössä ollut ongelmaperustainen oppiminen (problembased learning, PBL) on vasta nyt rantautumassa Suomeen? Ja mistä johtuu, että se on tuntunut kiinnostavan ensin kaikkia muita paitsi kasvatus-Boud, D. & Feletti, G. (1999). Ongelmalähtöinen oppiminen. Uusi tapa oppia. Terra Cognita, Helsinki. Hakapaino.

Ainedidaktiikka, 2021

Tekniikan Waiheita

In Finnish popular music, the adoption of electronic musical instruments, such as synthesizers, drum machines, sequencers, samplers, computers and musical software progressed slowly and was a complicated process until the early 1990s. Compared with Swedish, German and British pop and rock the electronic instruments remained longer in the margins of rock and pop rock. Regardless of the breakthrough of synths and drum machines in certain styles, such as progressive rock, funk and disco, synth pop and hip hop, the majority of Finnish bands and artists shunned synthesizers until the mid-1980s. Only after the waves of hip hop, house, techno and euro dance in the late 1980s and early 1990s, synthesizers were widely accepted as ‘normal’ and equal rock instruments. In this article, I focus on the adoption of music technology among Finnish rock and pop musicians of the 1970s and 1980s. I have interviewed three electronic musicians from three different generations. Esa Kotilainen (b. 1946), P...

Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, 2019

Paluu oppimisesta opettamiseen ja kasvatus kohti aikuisuutta 1 Kirsi Vaistela G ert Biestan puheenvuoro ja hänen teoksensa "The Rediscovery of 1 Kommenttipuheenvuoro professori Gert Biestan keynote-luentoon "Why teaching matters: Education, social pedagogy and the school" Sosiaalipedagogiikan päivillä 28.-29.3.2019 Helsingissä.

Yhdyskuntasuunnittelu-lehti

Vanhan sanonnan mukaan lääkäreiden virheet haudattiin, mutta arkkitehtien virheet jäävät kaikkien pilkattaviksi. Sanonta ei kerro vain ammatin harjoittamisen inhimillisistä puolista, vaan myös ammattikuntiin liitetyistä eettisistä pohdinnoista ja eri näkökulmien ristiriitaisuuksista. Taustalla on eri ammattikunnan kullakin aikakaudella vaalimat oppijärjestelmät ja eettiset lähtökohdat. Asiantuntijuus edellyttää erityistietoja, joiden sisältö ja rajaus eivät ole vain tiedollinen vaan eettinen ongelma. Haluaako arkkitehtikunta kantaa yhteiskunnallista vastuuta? Arkkitehtien virheiden kiihtyvä purkaminen ei poista eettistä vastuuta. Ammattikunnan muodostus Philibert de l'Orme (1510-1570) oli ensimmäisiä arkkitehteja, joka kirjassaan Premier tome de l'architecture (ilmestynyt 1567) kuvasi arkkitehtikuntaa osana arkkitehtuurin markkinoita (Evers, Thoenes et al., 2003, s. 212-219). Hän teki käsitteellisen eron toimeksiantajan, arkkitehdin ja käsityöläisten joukon välillä. Lisäksi hän korosti oikeiden ja väärien arkkitehtien eroa. Jälkimmäisillä oli joko käsityöläistaitoja tai pelkkää geometrian hallintaa ilman käytännön kokemusta. Philibertin käsitys heijasti antiikin aikaista pyrkimystä nostaa arkkitehtien arvostusta liittämällä ammattikunta vapaisiin taiteisiin (artes liberales) erotuksena käsityöhön (artes manuales). Philibertin ambitiotasoa kuvaa hänen näkemyksensä Jumalasta maailmankaikkeuden arkkitehtinä (Kruft, 1994, s. 120). Ajatus arkkitehdista maailmankaikkeuden Jumalana kenties häämötti taustalla.