Perustulo ekososiaalisen politiikan ideana. Kirjallisuuskatsaus

Tiede & edistys, 2019

2008

AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti

Lukemisen merkitystä perustellaan usein sillä, että se edistää tunnetaitoja ja kykyä omaksua uusia asioita. Näihin oletettuihin vaikutuksiin perustuu osin myös viime aikoina suosioon noussut ilmastofiktio, joka pyrkii herättämään empatiaa ei-inhimillistä luontoa kohtaan ja tekemään ymmärrettäväksi laajamittaisia ympäristömuutoksia. Tulevaisuuteen sijoittuvien ilmastofiktioiden ajatellaan auttavan eläytymään siihen, mitä ympäristön tuhoutuminen voi tarkoittaa ihmisyksilöiden ja kokonaisten yhteiskuntien kannalta. Ekokriittinen kirjallisuudentutkimus on tutkinut kaunokirjallisuutta ihmisen ja luonnon välisen suhteen sekä ympäristönsuojelun näkökulmista. Vielä ei kuitenkaan ole juurikaan tutkittua tietoa siitä, miten kaunokirjallisuus vaikuttaa lukijoiden ajatuksiin ja tunteisiin ei-inhimillisestä luonnosta. Koneen Säätiön rahoittama ja Toni Lahtisen johtama Kirjallisuus ja lukeminen ilmastokriisin aikakaudella -hanke (Helsingin yliopisto, 2021–2024) tarttuu tähän kysymykseen ja selvit...

2006

Alue ja Ympäristö, 2021

Pääkirjoitus Alue ja Ympäristö -lehden teemanumeroon 2/2021 Kohti ekohyvinvointivaltiota.

2017

KTM Jussi Heikkilä ([email protected]) on projektitutkija, KTT Juha-Pekka Junttila ([email protected]) professori (vastaava kirjoittaja) ja KTM Samu Kärkkäinen ([email protected]) jatko-opiskelija Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Tutkimuksen tuloksia on esitetty Taloustutkijoiden XXXIV kesäseminaarissa sekä keväällä 2017 järjestetyllä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun Talouspolitiikan analyysi -kurssilla. Kiitämme Roope Uusitaloa, Jukka Pekkarista, Aino Kalmbachia, Tuomas Takaloa, Mauri Kotamäkeä, Ralf Sundia sekä Taloustutkijoiden XXXIV kesäseminaarin ja Talouspolitiikan analyysi -kurssin osallistujia rakentavista kommenteista. Kiitämme myös anonyymia lausunnonantajaa ja Antti Suvantoa hyödyllisistä kommenteista. Talouspolitiikan epävarmuus ja talouskehitys: Empiirisiä havaintoja Suomesta

Politiikka, 2020

Valtioneuvoston kanslia, 2021

suomi Sivumäärä 211 Raportissa tarkastellaan keinoja ilmastolain ohjausvaikutuksen vahvistamiseksi. Tarkastelu keskittyy päästöbudjetteihin, kompensaatioihin ja nielujen sisällyttämiseen hiilimarkkinoihin. Joukko muita ehdotuksia arvioidaan yleisellä tasolla. Raportin johtopäätös on, että valtakunnalliset, valtionhallintoa sitovat päästöbudjetit vahvistaisivat ilmastolain ohjausvaikutusta viestimällä etenemispolusta kohti hiilineutraaliutta. Ne edellyttäisivät ja tukisivat ilmastolain suunnittelujärjestelmän kehittämistä. Tämä parantaisi samalla Suomen edellytyksiä toteuttaa EU:n ilmastotavoitteita. Ohjausvaikutusta voitaisiin myös vahvistaa sisällyttämällä ilmastolakiin säännökset oikeudenmukaisen siirtymän periaatteesta, kuntien velvoitteesta asettaa päästötavoite sekä valtion budjettien ja lakien ilmastovaikutusten arvioinnista. Ilmastolain käyttöä hiilimarkkinoiden laajentamiseen siten, että nieluyksiköt olisivat verrattavissa päästökaupan yksiköihin, ei sen sijaan pidetä realistisena nielujen sääntelyn epävarmuuksien takia. Kompensaatiot todetaan tärkeiksi, mutta niitä koskevan sääntelyn sisällyttämistä ilmastolakiin ei suositella. Kompensaatiomarkkinoiden luotettavuuden ja laadun parantaminen edellyttää muun erillislainsäädännön ja tilinpitojärjestelmän kehittämistä mm. päästöjen kaksoislaskennan estämiseksi, päästövähennysten lisäisyyden varmistamiseksi ja kuluttajasuojan parantamiseksi. Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys-ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (tietokayttoon.fi). Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä.

Sananjalka, 1975

Suomen kielessä ei ole ns. muodollista subjektia. Ruotsissa ja englannissa, joissa väitelauseen vakiintunut kanoninen muoto erotukseksi esim. kysymyslauseen inversiosta on subjekti + verbi, on sisällöllisen subjektin puuttuessa turvauduttava tyhjään pronominiainekseen, jolla väitelauseen tuntomerkki, suora sanajärjestys saadaan esiin. 1 Suomenkin väitelauseissa ilmenee selvää taipumusta välttää verbialkuisia rakenteita, kun kyseessä on temaattisesti tunnusmerkitön lause. Jos nimittäin päälause 2 , jossa on useita nominilausekkeita, alkaa verbillä, se tulkittaneen useimmiten inttä väksi; vrt. lausetta (1). Jos lauseesta puuttuu ilmisubjekti, kuten on laita passiivissa (2), geneerisessä (3) tai kausatiivisessa FLIP-rakenteessa (4), jokin läsnäolevista nominilausekkeista siirretään lauseen alkuun. 1. Oppii lukemalla 2. Metsässä lauletaan. 3. Täällä viihtyy. 4. Minua väsyttää. Kyseessä ei ole ehdoton piritarajoitus, kuten esim. englannissa, vaan pikemminkin tendenssi. On nimittäin toki runsaasti pintalauseita, jotka ovat verbialkuisia, vaikka niiden ei voikaan katsoa olevan inttäviä tai muuten temaattisesti tunnusmerkillisiä. Ensinnäkin suomessa on myöhäinen pronominin poistosääntö, joka valinnaisesti poistaa 1. ja 2. persoonan subjektipronominin ja synnyttää verbialkuisia lauseita: 5. Uskon vallankumoukseen. Tämän säännön olemassaolo edellyttää väitettävän, että verbialkuisuuden välttäminen on pikemminkin "shallow constraint" kuin varsinainen pinta-

Aikuiskasvatus

työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen Suomessa: toteuttajia ja rahoittajia / Mari Kyllönen & T. Alasoini & J. Pekkola & N. Rouhiainen & T. Tervahartiala (toim.). Helsinki : Työministeriö, 1996.