Helsingin hyppyrimäkien historiaa

2015

Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita

Virittäjä, 2004

SQS – Suomen Queer-tutkimuksen Seuran lehti

Suomen Queer-tutkimuksen Seuran lehden kaksoisnumero vuodelle 2019 paneutuu queer-historiaan ja-käsitteisiin. Kutsuimme avoimella kirjoituskutsulla tutkijoita ja muita kirjoittajia pohtimaan queer-teoriaan ja-tutkimukseen liittyviä käsitteitä, queer-historiaa, käsitteiden historiaa sekä queer-teorian paikantumista. Kutsuumme vastattiin runsain mitoin, niinpä luettavananne on kaksoisnumero, jossa on kolmen tutkimusartikkelin lisäksi myös esseitä, keskusteluihin pohjautuvia tekstejä, kirja-arvioita ja jopa elokuvaesittely.

AURAICA. Scripta a Societate Porthan edita

Viime vuosikerran myötä uudistettiin Auraican graafinen ilme, ja otimme myös käyttöön DOI-tunnukset. Tänä vuonna uudistukset jatkuvat siten, että otamme myös käyttöön Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan tunnuksen vertaisarvioidulle tiedejulkaisulle. Tunnus löytyy nyt kaikista lehden artikkeleista, jotka ovat anonymisoituina kahden ulkopuolisen, nimettömän asiantuntijan vertaisarvioimia. Itse vertaisarviointimenettely ei ole mikään uutuus, vaan sitä on aikaisemminkin käytetty Auraicassa. Tänäkin vuonna valistusajan intellektuaalinen kulttuuri ja tieteelliset miljööt ovat Auraican artikkeleiden polttopisteessä. Tällä kertaa viivymme Turun akatemian ja sen professoreiden piirissä. Harri Uusitalon artikkeli käsittelee Pehr Adrian Gaddin artikkelisarjaa "Försök til Ichtyologia Fennica", joka julkaistiin lehdessä Tidningar utgifne af ett sällskap i Åbo vuosina 1771 ja 1772. Artikkelisarjassa esiteltiin noin viisikymmentä Suomessa tavattua kalalajia. Erityisesti kiinnostavan sarjasta tekee se, että myös kalojen suomenkieliset nimet mainittiin, monessa tapauksessa ensimmäistä kertaa. Elävien olentojen sekä asioiden ja ilmiöiden nimeäminen on inhimillisen tiedon lähtökohta. Gaddilla oli vahva kiinnostus kansankieleen. Kalojen ja niiden suomenkielisten nimien esitteleminen oli hänen tieteellisen toimijuutensa ilmentymä. Ajalle tyypillisesti tämä ulottui hänen oman professuurinsa alan eli kemian ulkopuolelle. Myös toinen artikkeli, Ella Viitaniemen kirjoittamana, alleviivaa selkeästi, ettei akateemisten opettajien toimintakenttä rajoittunut pelkästään yliopistoon. Hän tarkastelee Johan Kraftmanin elämäntyötä ja profiilia ylimääräisenä matematiikan professorina, koulurehtorina ja valistuneena yhteiskunnallisena toimijana, joka edisti maataloutta ja soiden ojitusta ja rakennutti enclosure-hengen mukaisia kiviaitoja. Viitaniemen artikkelissa piirtyykin kuva valistusajan ihanteiden mukaisesta monipuolisesta kansalaisesta. "Valistuksen tekijät" ovat esillä myös Elina Maaniityn katsauksessa lääkäreiden eettisiin valintoihin rokonistutuksen yhteydessä. Katsaus perustuu Maaniityn Porthanseuran syysseminaarissa 8. marraskuuta 2019 pitämään esitelmään. Lääketieteen

2021

This study answers the question concerning the role of Irja Kilpeläinen (1911– 1999) in the reform of pastoral care for the mentally ill and general pastoral care in hospitals in Finland in the 1960s. The period under investigation (1960–1969) is the most important stage in her career as a hospital chaplain and educator. The research methods are the genetic method of historical research and content analysis, which is used in the study of the literary production of Kilpeläinen. Kilpeläinen acquired her most important resources for pastoral care, its narration and its teaching from Carl Rogers (1902–1987) who, until the mid1960s, was the most influential psychotherapist in the field of Christian pastoral care and the most renowned in the United States. Kilpeläinen had the clinical therapy training based on the Rogers method at The St Luke’s Hospital. She studied pastoral theology and psychology as well as pastoral care based on Rogers’ view of psychotherapy at The Union Theological Se...

2010

Tässä raportissa esitellään Hevosyrittäjyys 2009 -kyselyn tulosten pohjalta hevosalaa, erityisesti sen yritystoimintaa ja kehityssuuntia. Katsaus sisältää tietoa hevosalan ajankohtaisista kysymyksistä ja on suunnattu hevosalasta kiinnostuneille, sen parissa työskenteleville, harrastajille, päätöstentekijöille, rahoittajille ja opiskelijoille

Etnomusikologian vuosikirja

Matkailututkimus, 2015

Musiikki-lehti, 2015

Helsinki kehittyi Suomen musiikkielämän keskukseksi yliopiston muutettua sinne vuonna 1828. Tärkeimpiä sinfonisen orkesterimusiikin esityspaikkoja 1800luvulla olivat Yliopiston juhlasali, Seurahuoneen ensimmäinen ja toinen juhlasali sekä Vapaaehtoisen palokunnan talon juhlasali. Näitä tiloja ei enää ole tai niitä on huomattavasti muutettu. Siten 1800-luvun konserttielämystä ei akustisten olosuhteiden kannalta ole Helsingissä enää mahdollista tavoittaa. Näiden neljän konserttitilan akustiikkaa tutkittiin huoneakustisella tietokonemallinnuksella. Huoneakustisen mallinnuksen tuloksia verrattiin sanomalehtien konserttiarvosteluissa esitettyihin konserttitilojen akustiikkaa koskeviin arvioihin, jotka vastasivat mallinnuksen tuloksia. Kaikki neljä konserttitilaa olivat akustiikaltaan sinfonisen orkesterimusiikin esittämiseen sopivia, mutta jokaisella oli omat erityispiirteensä. Yliopiston juhlasalin tilaratkaisu oli poikkeuksellinen: puoliympyrän muotoinen auditorio, jonka toisessa päässä oli orkesterilava. Tämä tarkoitti sitä, että kuulokuva on ollut epäsymmetrinen: orkesterin ääni on kuulunut lavan suunnasta tai salin etuseinästä heijastuneena voimakkaampana kuin nousevan katsomon suunnasta, jossa yleisö on vaimentanut heijastuksen. Seurahuoneen ensimmäinen juhlasali oli tutkituista tiloista selvimmin perinteinen kenkälaatikon muotoinen sali. Kuulokuva on sivuseiniltä yleisölle saatujen heijastusten johdosta ollut leveä, mutta tila oli melko matala. Mataluutensa vuoksi sali on kuulostanut jonkin verran kuivemmalta kuin muut salit. Seurahuoneen toisen juhlasalin erityispiirre oli se, että salin etuosassa orkesterilavan molemmin puolin oli salonki, josta oli kulkuaukko saliin. Osa äänestä kulki salonkeihin, eikä kuulokuvan kannalta tärkeitä sivuheijastuksia saapunut yleisölle niin paljon kuin muissa tiloissa. Vapaaehtoisen palokunnan talon ominaispiirre oli se, että sali oli leveyssuunnassa epäsymmetrinen: molemmilla puolilla oli parvi, mutta vasemmalla puolella istuinpaikkoja oli parven alla, oikealla ei. Subjektiivisena havaintona tämä on konserttitilanteessa tarkoittanut sitä, että kuulokuva on siirtynyt vasemmalle.