Rousseaun vähän tunnettu kansainvälisen politiikan klassikko

Aikuiskasvatus

Elinikäinen oppiminen on tätä nykyä keskeisin kansainvälinen signaali, joka ohjaa OECD-maiden hallitusten käsityksiä koulutusjärjestelmän kehittämisestä. Koulutusta arvostetaan ja se on nostettu niin taloudellisen kuin sosiaalisenkin yhteiskuntakehityksen temppelinharjalle. Keskustelu koulutuksen laadusta virisi OECD:n toimesta 80-luvun puolivälissä. Se johti järjestöä kehittämään nykyisen koulutuspoliittisen lippulaivansa: koulutusjärjestelmäindikaattorit. Myös OECD:n maakohtaiset koulutuspolitiikan analyysit luetaan huolella kussakin järjestön jäsenmaassa.

Politiikka, 2020

Aikuiskasvatus, 1982

Artikkelissa analysoidaan Tapio Vahervan ai kuiskoulutuksen johtoryhmän toimeksiannosta valmistamaa muistoa ihmiskuvasta, sen lähtökohdista ja tarkastelutavasta. Muistio nähdään vieraaksi arkitodellisuudelle ja eikä sen tieteellistä kuvausta pidetä riittävän selitysvoimaisena. Myös aikuiskasvatuk sen perinteiset sivistyspäämäärät on muistiossa sivuutettu.

Politiikka, 2023

2006

2014

Työmarkkinajärjestöjen eläkesovun hieronta etenee vaivalloisesti. Aikaa neuvotteluille on ollut runsaasti, ei pelkästään kuukausia, vaan vuosia. Valmista ei kuitenkaan ole tullut, vaan vääntö keskeisistä kiistakysymyksistä jatkuu. Työmarkkinajärjestöille asetettu takaraja on budjettiriihi, mutta vaikealta näyttää.

Media & viestintä

Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten populististen liikkeiden miesjohtajien hahmot rakentuvat mediassa, esimerkkeinä Perussuomalaisten perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja Timo Soini, Yhdysvaltain presidentti Donald J. Trump ja Venezuelan edesmennyt presidentti Hugo Chávez. Populismi käsitetään tässä retoris-performatiivisena prosessina laclaulaiseen teoriaan nojaavan populismitutkimuksen suuntauksen mukaisesti. Vaikka keskeinen osa näiden johtajien populistista viestiä välittyy sanallisesti, myös heidän habituksensa ja visuaaliset performatiiviset elementit – mukaan lukien kehonkieli, persoona, tilankäyttö ja pukeutuminen – täydentävät ja ennen kaikkea alleviivaavat heidän sanomaansa luoden mielikuvaa poliittisesta eliitistä poikkeavasta johtajasta, jolla on erityinen suhde kansaan. Keskeisiä performatiivisia elementtejä populististen johtajien representaatiossa ovat autenttisuus ja kansallisen kontekstin luomat erot emotionaalisen suhteen luomisessa kansan ja johtajan välil...

2008

Vestan kultti oli eräs vanhimmista ja tärkeimmistä Rooman kulteista. Sitä hoiti kuusi Vestan neitsyttä, jotka muodostivat vanhimman jäsenen (virgo Vestalis maxima) johdolla ainoan naispuolisen viralliseen uskontoon kuuluvan pappiskollegion. Tutkin vestaalien asemaa ja arvostusta 200-luvun Roomassa Severus-suvun keisarien aikaan. Tarkastelen tätä kahdesta näkökulmasta. Ensiksi kysyn, miten vestaalit itse ja heidän lähipiirinsä hyödynsivät edullisen sosiaalisen aseman, joka vestaalin virassa oleva nainen saattoi saada. Kysymys on vestaalien toiminnan tarkastelusta. Toisaalta tarkastelen, miten hallitsija otti vestaalit ja Vestan kultin huomioon ja käytti näitä omien uskonto- ja valtapoliittisten tavoitteidensa välineinä. Kyseessä on hallitsijan vestaalipolitiikan muutosten tarkastelu. Tärkeimpänä lähdeaineistona vestaalien toimintaa pohtiessani käytän 200-luvulla kollegion vanhimmille vestaaleille valmistettuja piirtokirjoituksia. Piirtokirjoitukset ja niiden yhteydessä olevat vestaal...

Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita, 2017

Viipurin valta-ja vastakulttuurit 1600-luvun jälkipuoliskolla JOHDANTO Ruotsia hallittiin 1600-luvulla yhtenäisenä valtiona. Yhtenäisyyden varassa lepäsi valtakunnan voima, semminkin kun sotien suuruuteensa paisuvassa valtakunnassa kulttuurinen, kielellinen ja uskonnollinen kirjo avartui. Avartuminen edellytti sopeutumista valtakunnan asukkailta ja tulokkailta. 1 Viipurissa takamaineen asui monenkirjavaa väkeä. Osa oli kotoisin kauempaa Saksasta, Baltian provinsseista, Venäjältä, Ruotsin maakunnista, osa taasen lähempää Suomesta, Karjalasta ja Inkerinmaalta. Kaupunkiin virtasi kaupan ja käsityön ammattilaisia myös läntisestä Euroopasta, etenkin Alankomaista ja Ranskasta. Artikkelissani tarkastelen Viipurin valta-ja vastakulttuureja valtiolliselta tasolta paikallistasolle sekä sivuan sikäläisen poliittisen kulttuurin muotoja. Katseeni kohdistan erityisesti 1660-1680-luvuille, mutta laajennan tästä aikaisempiin vuosikymmeniin. Keskeisimpinä lähteinä ovat oikeusasteiden pöytäkirjat, lääninhallinnon asiakirjat ja varhaisimmat paikallishistoriat. Ajanjakso on otollinen siksi, että tuolloin kaupungissa vaikutti muuan skandaalikirjuriksi leimattu ja itseään Paul Moij'ksi kutsunut nuori mies. 3 Hän kuului niiden nuorten miesten joukkoon, joka herätti levottomuutta, uteliaisuutta ja paheksuntaa, kyseenalaisti auktoriteetit ja ylläpiti siten vastakulttuurin eri elementtejä. Hän myös kirjoitti kaupungista ja sikäläisistä valtaa pitävistä tunnetun paskillin eli pilkkakirjoituksen, jossa eritteli paikallisia kulttuurisia ilmiöitä ja elämäntapaa. Ilman Paul Moij'ta ja kaltaisiaan veijareita Viipuri ei olisi ollut Viipuri. Se oli kehittynyt 1600-luvun jälkipuoliskolle tultaessa monikulttuuriseksi kaupungiksi, jossa yhtä pitäneet, omintakeisia tapojaan vaalineet sekä toisistaan erottautumaan pyrkineet kulttuuriset ryhmät kohtasivat päivittäin toisiaan. Ei välttämättä tarvinnut olla Paul Moij'n vertainen tarkkasilmäinen havain

Media & viestintä, 2014

Kulttuurintutkimus, musta diaspora ja kamppailu neoliberalismia vastaan S iinä missä tavarat tekevät itseään tykö ja vaikenevat omasta tuotantoprosessistaan, median ja akateemisen maailman näyttämölle nousevat ideat kuoriutuvat usein esiin kuin kananpojat: ne näyttävät syntyvän kivuttomasti aiemmista ideoista, ei historian avoimista haavoista. Stuart Hall vastusti tällaista ajatusta ideoiden kepeästä sommittelusta. Hänen ajamansa kulttuurintutkimuksen projekti pyrki tuottamaan 'orgaanisia intellektuelleja' Gramscin tarkoittamassa mielessä: teoriaa ja käytäntöä välittäviä rajankävijöitä, tieteen ja arkijärjen välisiä kääntäjiä, politiikan ja eletyn elämän välittäjiä. He työskentelevät "samaan aikaan kahdella rintamalla", sillä heidän täytyy yhtäältä "olla teoreettisen työn kärjessä" ja toisaalta "intellektuellina välittää ajatuksena ja tietonsa niille, jotka eivät työnsä puolesta kuulu intellektuaaliseen luokkaan" (1992a, 281).