Voiko yliopisto olla täysin autonominen
Arto Laitinen
Sign up for access to the world's latest research
Abstract
Tässä tekstissä erittelen ensin yksilön täyden autonomisuuden, itsemääräämisen, aspekteja, ja sen jälkeen tarkastelen kollektiivisen toimijan, kuten yliopiston, autonomisuutta. Oletus on, että itsemääräämisellä on useita puolia, jotka voivat toteutua asteittain. Tarkastelen erikseen voiko kollektiivi ylipäätään olla toimija tai päätöksentekijä, ja voiko se olla autonominen. Sen jälkeen havainnollistan erotteluita tarkastelemalla yliopistojen autonomiaa Suomen kontekstissa: millaiset seikat voivat rajoittaa yliopistojen autonomisuuden astetta? 1. Yksilön täyden autonomisuuden aspekteja Tässä alaluvussa eritellään viisi täyden autonomisuuden aspektia. 1) Autonomisuus sisältää kyvyn tehdä päätöksiä, kyvyn toimia, sekä kyvyn ottaa vastuu päätöksistä ja toiminnasta. Autonomisen elämän edellyttämät kyvyt kattavat kyvyn tehdä päätöksiä sekä kyvyn toimia. Autonominen toimija voi olla vastuussa sekä päätöksistään että niiden toteutuksesta. Toimijat voivat toimia jonkin toisen vastuullisen päätöksentekijän nimissä, olla tämän edustajia. Thomas Hobbes (Leviathan) erottaa persoonan ja "autorin", joista ensimmäinen on edustaja, toimija, ja jälkimmäinen toiminnan määrääjä tai ohjaaja-se, jonka nimissä toimitaan. Toiminnalla voi lisäksi olla kolmas taho, joka hyötyy, tai jonka vuoksi asia tehdään. Jos A B:n päätöksestä auttaa B:n tytärtä, niin tytär on hyötyjä, A toimija ja B päätöksentekijä. Tällaisissa tapauksissa A voi toteuttaa B:n autonomisia päätöksiä, jolloin B on keskeinen vastuullinen taho-A toki myös koskien ratkaisuja siinä miten B:n tavoite toteutuu. Esimerkiksi testamenteissa päätöksentekijä ei enää ole elossa, mutta kyse on silti hänen tahtonsa toteuttamisesta. Mikäli B delegoi myös päätöksenteon, se vaikuttaa B:n autonomisuuden asteeseen. Voidaan lisätä, että autonomiaan sisältyy vastuu tehdyistä päätöksistä ja niiden toteutuksesta-ja erilaisissa toimijuuden ja päätöksentekijyyden delegoimisen tapauksissa tämä vastuu jakautuu eri tavoin. Kaksi seuraavaa autonomian aspektia voidaan muotoilla seuraavasti: 2) Kyky tehdä mitä todella tahtoo tai pitää hyvänä a. synnynnäiset edellytykset, "potentiaalit" b. kasvatus, harjoitus c. sisäisten motivaatioiden ja arvostelmien hallinta d. riippumattomuus manipulaatiosta ja heteronomiasta 3) Mahdollisuus toteuttaa autonomisia päätöksiä a. lupa b. materiaaliset resurssit c. kulttuuriset käytännöt, jotka mahdollistavat mielekkään toiminnan Debateissa negatiivisesta ja positiivisesta vapaudesta autonomiaa, itsemääräämistä, pidetään yleensä yhtenä positiivisen vapauden aspektina (Berlin, Pettit, Honneth, Laitinen). Autonomia on enemmän kuin vain vapaus ulkoisista esteistä tehdä mitä huvittaa, se edellyttää myös vapautta sisäisistä pakoista ja kykyä tehdä mitä todella tahtoo tai pitää aikomisen arvoisena. Kyvyllä tehdä mitä tahtoo, on synnynnäisiä sekä kasvatukseen että harjoitukseen liittyviä edellytyksiä. Silti on luonteva ajatella, että myös ulkoiset toiminnan esteet kuten kiellot voivat rajoittaa autonomiaa. Positiivisen vapauden esteinä pidetään yleensä myös resurssien ja aitojen toimintamahdollisuuksien puutetta.
